Hauskaa seurata, miten tällä(kin) palstalla ollaan fanaattisen vuorenvarmoja omasta asiasta. Moon oikees, soot vääräs!
Muista en tietenkään tiedä, mutta omat kannanottoni perustuvat luonnosta saatuihin historia- ja mittaustietoihin, joita varmistavat tiedemiesten tutkimukset ja Suomen metsien kokonaiskehitys.
Olen pitkähkön elämäni aikana oppinut, ettei yksittäiseen havaintoon-omaan tai vieraaseen-voi varmuudella luottaa. Vasta kun käytettävissä on siis useammasta toisistaan riippumattomasta lähteestä saatua saatua saman suuntaista tietoa, voi aika suurella varmuudella tietää olevansa oikeassa. Näin on tässä metsänkasvatusasiassa.
Harsintajulkilausumaan on ollut ymmärrettävät syynsä niissä oloissa. Laitettiin vain muuttujista korko nollaksi, niin puuntuotannon maksimointi ja kaikki metsänhoitoon panostukset näyttivät erinomaisilta, ainoilta oikeilta vaihtoehdoilta. Työvoima oli vielä halpaa ja tulonsiirtoja tehtiin metsätalouteen mm. devalvoimalla markka, jos kauppa ei käynyt jne.
Minua on suuresti hämmästyttänyt se, että tuo 6 ammattilaisen lausuma vaikutti niin pian ja syvällisesti Suomen metsien käsittelyyn. Jos sen ajan ihmiset eivät olisi nähneet silloista metsiemme alennustilaa, niin muutosta ei olisi varmastikaan tapahtunut toteutunessa tahdissa. Kannattaa huomata, että metsänviljelyä oli harrastettu jo ainakin 1900-luvun alusta, joten tiedossa oli tarpeeksi verrokkikohteita, joiden perusteella voitiin arvioida eri menetelmien mielekkyyttä.
Sekin kannattaa huomata, ettei puuha ollut mitenkään halpaa. Liikkuminen vei aikaa ja oli kallista puuttuvien metsäteiden ja motoroitujen liikkumisvälineiden vuoksi. Työsaavutukset olivat vain murto-osia nykypäivän tehoista, koska istutukset tehtiin kuokkimalla paljasjuuritaimilla ja perkaukset vesureilla.
Tuo julkilausuma on eräs merkittävimmin Suomen taloutta edistänyt toimenpide.
Mielenkiintoista tuossa julkilausumassa on se, että siinä ei puhuta metsänviljelystä, vaan harsintojen vaihtoehdoksi esitetään siemen- ja suojuspuuhakkuita. Ilmeisesti taimituotanto ei ollut vielä 1940-luvulla kovin kehittynyttä?
Kuka tahansa voi erehtyä , se on selvä. Mutta jos on ottanut asiasta selvää useammasta lähteestä ja on myös omaa kokemusperäistä tietoa, niin saahan sitä esittää perusteltua kritiikkiä . Vai pitäiskö vain hyväksyä, että ”moon oikiassa ja tuo toinen väärässä” -asenne on yksinkertaisesti väärin koska ollaan loppupeleissä kaikki kusiaisen valtuuksilla täällä maailmassa ?
Jotkut jatkuvan kasvatuksen esitykset sisältää niin selvää manipulointiyritystä tai sitten erehdys on jostain muusta syystä tapahtunut. Toiston puolelle menee mutta kerrataan vielä silti. Kun tasaikäistä kasvatusta verrataan kannattavuuden kannalta jk:een, niin on esitetty kuinka alaharvennettu metsä jää kasvussa ja varsinkin tuotossa reilusti jälkeen eri-ikäisrakenteiselle metsälle. Jk:sta on tehty optimoitu tapaus ja tasaikäisestä se kaikkein heikoiten tuottava, kun valittu korkotaso on enemmän kuin 0 – 2 % .
Molemmista pitäisi valita optimitilanne, jotta vertailussa olisi jotain järkeä. Esim. lievä yläharvennus kuusikossa oikeaan aikaan alaharvennuksen sijasta lisää jäävän puuston keskikasvua selvästi ja myös hakkuutulo lisääntyy koron vaikutuksen takia. Erot taimikon kasvunopeuksissa on toinen usein sivuutettu asia vertailuissa. Kolmas asia on jk- metsän puustopääoman arvon vaikutuksen laskeminen mukaan vertailuun (= sitä ei noteerata).
Perun kyllä oman ”oikeassa olemisen harhani” kun joku perustelee kunnollisilla laskelmilla miksi se pitäisi tässä asiassa tehdä.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin Tapion vuosikirjassa 1913 opetettiin metsäpuiden taimien kasvutusta. Vuosikirjassa 1914 taas opetettiin luontaisesti tai keinollisesti syntyneiden taimikoiden hoitoa täydennysistuksineen ja perkauksineen. Nämä menetelmät olivat siis hyvin julkilausuman kirjoittajien tiedossa. Epäilemättä oli tarkoitus nousta ikäänkuin tyvestä puuhun. Aloitettiin käytännön syistä luontaisilla menetelmillä, joita täydennettäisiin mahdollisuuksien mukaan. Varmastikin kaikki tiesivät senkin, että siemen- ja suojuspuuasentoja on pakko perata.
Varsinainen viljely edellytti parempaa infraa, koska paljasjuuritaimien haaliminen oikealle paikalle oli todella vaikeaa. Mdeidän metsiin tehtiin ensimmäinen aukko 1963-64. Tämä 70 ha:n alue on istutettu tosi mallikelpoisesti paljasjuuritaimilla kiviseen maastoon. Ja perattukin on vesureilla.
Markku Remes laskee tuossa normaalimetsäjutussaan (”Kannattaako metsän jatkuva kasvatus”, Savon Sanomat), että jaksollinen malli tuottaa kassavirtaa 346 euroa vuodessa ja jatkuva malli 268 euroa vuodessa hehtaarille. Jatkuvassa mallissa oletettiin, että metsänhoitotoimia ei tarvitse tehdä, vain hakkuita 15 vuoden välein. Normaalimetsässä tehtiin joka vuosi sama pinta-ala hakkuita ja metsän uudistamista sekä taimikonhoitoja. Lisäksi oletettiin, että tuhoja ja korjuuvaurioita ei tule kummassakaan. Puun hinnat ja hoitojen hinnat olivat ajantasaiset. Tuossa tarkastelussa ei pitäisi korkokannan vaikuttaa lopputulokseen.
Jatkuvassa mallissa oletettiin, että metsänhoitotoimia ei tarvitse tehdä,
Meillä on maisemapaikalla pieni sekametsäalue, jota on hoidettu jatkuvaan tyyliin. Juuri perkasin siihen syntyneitä kuusitaimiryhmiä. Muita kasvatuskelpoisia puita ei ollut syntynyt viimeiseen 18 vuoteen, joka oli kulunut edellisestä hakkuusta. Vastaavasti osa alueesta oli kokonaan taimettumatta. Istutetaan ne paikat ensi keväänä ja katsotaan, että syntyykö luonnon kuusia seuraksi. Rauduskoivua tai mäntyä on turha odottaa.
Jatkan vielä. Em kokemuksen valossa 15 vuoden välein harvennettava jk-metsä on perattava ja täydennysistutettava siis viisi kertaa verrattuna 75-vuotiaan jaksollisen metsän kasvatukseen, joka muokataan ja istutetaan kerran ja perataan kaksi kertaa ja jonka perkaukseen saa lisäksi Kemera-tukea. Kummassakohan ovat suuremmat hoitokulut?
RR: ”Tällainen vastakkainasettelu on lapsellista ja täysin turhaa.”
Tästä olen samaa mieltä. Siksi en tajua, miksi puhutaan jostain 50 vuoden takaisista virheistä ja sillä verukkeella annetaan arvostusta kaverille, joka nimenomaan tuota vastakkainasettelua korostaa. Lukekaa vaikka Lähteen kirja jk:sta. Siellä nimenomaan on esimerkkejä epäonnistuneista jaksollisen metsän kuvioista, esim. istututettua puusto kuvaa sen luokan räkämännikkö, jota en eläissäni ole luonnossa nähnyt. Monimuotoisuutta kuvataan puhtaaksi raivatulla tai avohakkuualalla, vaikka tuollainen raivaus ei ole suositusten mukainen ja ratkaisuna on tietysti jk. Jos tuo ei ole vastakkainasettelua, mikä sitten.
Hiljattain katselin erästä muutaman vuoden ikäistä aukkoa, johin on noussut muutaman metrin mittainen vesakko. En tiedä, onko alla istutuskuusikko vai onko tuossa tarkoitus kasvattaa lehtimetsä, mutta varsin nopeasti mt/omt-kangas n. 1250-1300 lämpösummalla on peitteiseksi kasvanut ja jos tuon nyt kiireesti raivaa, on siinä parin vuoden kuluttua nätti nuori metsä. Voi tietysti olla hieskoivua tai hirvien vikuuttamaakin, kun vain ohi ajaessani tuota olen katsellut. Aikä olemattomaksi silti jää kiertoajasta aukkovaiheen osuus, kun puu saa kasvaa ilman kituuttamista. Saman koin itse, kun alikasvoskuusikkoa harvennetun koivikon alla raivasin. Jokunen vuosi sitten katselin, että nyt alkaa olla sopiva hetki raivata, mutta viime talvena raivatessani totesin jo olevani hiukan myöhässä.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.