Tolopainen: Rikkuteita on aina olemassa ja mitään yhteistä rintamaa ei ole olemassa. Ei sitä ole puunmyyjä puolellakaan. On turha kuvitella että tämä olisi tässä. Jos puunostajapuolen kartelli sulkee puunmyyjäpuolen etuudet, niin kuin tekee, se ei ole hyväksyttävää. Siihen on syytä hakea muutosta ja toisaalta rintamat ovat murrettavissa toimimalla toisin. Se myös kannattaa.

Toteat: ”Yksittäinen metsänomistaja ei niitä yhtiöitä halvemmalla tehtaalle saa toimitettua, jos yleensä saisi ollenkaan”. Eihän tästä ole edes kysymys. Kyllä ne puut tehtaalle toimittaa toimiva logistiikka ja eihän siitä ole kysymys, vaan pystykaupan avaamisesta.

Tottahan puunostaja haluaa pitää etuudet itsellään, siihen vaan ei ole pakko suostua. En olisi yllättynyt, jos kilpailuviranomaiselle muodostuisi tarve puuttua tähän asiaan.

Mitähän mehtäukko noilla tyhjän päiväisillä heitoillaan kuvittelee saavuttavansa tai Tolopainen muotoseikoillaan?

Tilanne on paha. Eilen koitin luoda esimerkin Tolopaisen metsää suurentantelemalla. Homma meni pieleen, Visakallokaan ei tajunnut mistä oli tarkoitkukseni. No avaan sitä. Kysymys on siitä että puun tuottaja on ostajien talutusnarussa. Kuten aiemmin jo kerroin tilannehan voisi aivan yhtä hyvin olla toisin päin että puiden tarvitsija on puun tuottajan talutusnarussa. Eihän tätä asetelmaa missään lakipykälälissä ole määritelty. Aikoinaan kun yrittäjyyttä aloittelin olin pahasti alakynnessä  ja riippuvainen päämiesten tarpeista ja hinnoitteluista. Kun jotain tarpeita heillä oli palvelujani kohtaan he kertoivat että tuon tekemisestä voidaan maksaa sen ja sen verran , eikä siinä neuvottelut auttaneet. Tein niin että käänsin tuon kysymyksen sellaisekseksi että tilaus tuli kyselemättä hintaa kunhan vain saivat minut toimittamaan tuon tuotteen. Lopuksi tilanne meni kovaksi en kyennyt vastamaan kyntään vaan piti hillitä kysyntää ottamalla ylihintaa jolloin heikommat putoili pois kelkasta kun eivät monesti samaa tuotetta valmistavat kyenneet kilpailemaan keskenään toimittamaistani osakokonaisuuksita valmistettuna.  Säätelin hinnalla kysyntää ja huolehdin että kysyntä jatkui , helpottamalla tarpeen tullen hintaa, koska siinä oli varaa. Tämä on yrittääjän ainut neuvottelu valtti, tehdä paremmin , nopeammin, luotettavimmin , vakuuttavasti, kerrasta toiseen , olla saavuttamansa luottamuksen arvoinen toimittaja. Ennen kaikkea olla erikoistunut, kykenevä soveltamaan. Suoraviiainen hikinen puurtaminen ei sovi markkinatalouteen, vapaaehtoinen alistuminen muiden tasolle on on tuhon tie. Pitää olla noita kaikkia ja vielä kehittää kaiken aikaa kuinka erottua joukosta paremmuudellaan. Puun tuottajat ovat sekalaista porukkaa jota ei saa mitenkään koottua yhdeksi joukoksi vaikka yritystä onkin, ostaja pitää puun tuottajia hanskassa ja puun toimittajan on alistuttava kun erikoistajontaakaan ei tarjoa kukaan. Jokainen toimittaa niitä oksaisia karahkoitaan jota ei eroa toisistaan mitenkään. Kuinka silloin puun ostajakaan voisi erikoistua mitenkään valmistamaan mitään tuotetta jolla olisi todellista kysyntää.

Tilastojen mukaan kuitupuu on meillä halpaa mutta niin se näkyy olevan muuallakin. Jos meillä alkaa puun myynti takkuilla, teollisuus ei enää investoi meille vaan muualle. Siispä puumarkkinoiden sekoittamisen kanssa pitää olla varovainen.

Aika monella puun myyntipäätöksen laukaisee metsänhoidollinen tarve! Jos nuoria metsiä ei harvenna, jatkossa kasvaa monimuotoisuus ja jos harventaa, kasvaa myyntikelpoisen puun osuus.