Vakiintunut käytänö tekee asian helpoksi vaikka joitain epäsuhtaisuuksia olisikin. Kun on kauan tehty näin niin kaikki osapuolet ovat sopineet hiljaisesti että näin toimitaan . Ei siinä silloin paljon pulista oli sitten niin tai näin. Liikemiehet ovat kautta aikojen olleet toisen luokan kansalaisia vaikka kysymyksessä ei olisi ollut luuta kauppias. Kerrottiin että ei sillä mitään metsää ole , jonkun metsästä se ne luudat on tehnyt. Naapurini toistaa päivittäin että kaupanteko perustuu petokseen. Sanon että ei silloin jos hän tekee tappiota.
Kyllähän minulle kävisi aivan hyvin, että myyn puut kuten pystykaupassa eli ostaja hoitaa korjuun yms. asiat, mutta laskussa olisi korjuun ja puun hinnat eriteltynä. Aivan kuten kotitalousvähennyskelpoisissa laskuissa on työt ja materiaalit eritelty, koska vain toinen on vähennyskelpoinen.
Voisiko joku selittää, miksi puun ostaja ei voisi halutessaan näin toimia? Verotuksellisesti kyse olisi tietysti tienvarsikaupasta, mutta toimitusketju olisi pystykaupan tavoin ostajan näpeissä.
Sen tiedän, ettei näin tehdä ja siitä johtuu eri menetelmien vertailuun tietyt reaaliteetit eli kyse on ilmeisesti hiukan eri asiasta kuin mistä Jovainin kanssa on yritetty keskustella.
Tämä tapa on ilmeisesti omaksuttu alussa kun puuta alettiin verottamaan. ennen ei tätä ongelmaa ollut kun oli pinta-alaverotus.Nythän käytäntö on vakiintunut ja vaatii suuria ponnisteluja jos vakiintunutta käytäntöä muutetaan, laki kun ei tuohon kohtaan puutu vaikka se olisi epäoikeudenmukainen käytäntö. Tämä on tullut koettua moneen kertaan.
Se on totta että puukaupan läpinäkyvyyttä kaivataan, nythän todellisuus on vain ostajan tiedossa. Onhan se ostajan asia millä hinnalla hän puunsa ajattaa mutta tällöin pitäisin olla vain tämä kauppatapa. Tämä Närästää JOVAIN mielenrauhaa. Eikä ihan väärässä ole, on pakko myöntää. Nyky käytännöllä ostaja pitää ajot ja kuljetukset niin alaisella hinnalla (Hankinnan ja pysykaupan ero) ettei siihen väliin voi ahtautua,ostaja voi puun hintaa siirtää kuljetukseen päin, jolloin pystykauppa tulee myyjälle houkuttelevaksi. Vaikka ostajalle ei ole mitään väliä mitä hän mistäkin maksaa kaikki hän kuitenkin saa vähentää. Kauppapoliittista taiturointia jolla ohjataan metsässä hääräävää urakoitsijaa joka voi vaihtaa tukin mittaa aina käskystä. Hankitakaupassa mitta on tiedettävä tai tyydyttävä siihen mitä isäntä tekee. Näin kuulee sanottavan että, ero on niin peni ettei itse kannata tehdä mitään hakkuita tai ajoja. Haloo, ihmiset ne tekevät ne toisenkin työt. Siis puun hintaa on nostettu ajojen kustanuksella.
Me emme voi mitään ostaja voi näin tehdä, se on hänen oikeutensa.Myyjä vastaavasti voi olla myymättä …
Ei tuo läpinäkyvyyttä lisäisi. Ostaja voi hinnoitella korjuun miten haluaa. Myyjä laskee, paljonko verohyöty tuottaisi. Toinen maksaisi esim. puusta 45 e ja velottaisi korjuusta 15 e, toinen maksaisi puusta 40 e ja velottaisi korjuusta 20 e. Kolmas ilmoittaisi puun hinnan, korjuulle kiinteän hinnan + yksikköhinnan. Ihan normaali tapa muilla aloilla.
En ole, mutta myynyt ja paljon, mutta en puita.Kauppa kuin kauppa jos on vakiintunut käytäntö, minulla oli kaikkien päämiesten kanssa oma käytäntö jotka poikkesivat suuresti toisistaan. Mitä isompi konsermi sitä jäykempi käytäntö.Minulle sopii mikä käytäntö tahansa niin kauan kun itse päätän tekemiseni. Osaan kyllä laskea kannattavuutta, ja puun myynnissä ei ole tällä hetkellä mitään järkeä. Ja nuo kuolinpesä tapaukset ovat niitä jotka ottaa minua päähän. ( lyödään lyötyä ) On edottomasti periaatteitani vastaan. Kertoo ihmisistä ja pykälistä hyvin paljon Brutaalia tunnottomuutta.
Gla: On aika paljonkin eri asiasta yritetty keskustella, mutta näyttää se joskus menevän samoille urillekin. Jos vaikka tällä perusteella: ”….tienvarsikaupasta, mutta toimitusketju olisi pystykaupan tavoin ostajan näpeissä”.
Puunostaja voisi kyllä toimia näin, mutta sitä rajoittaa juuri tämä kysymys. Ei hyväksy ulkopuolisia toimijoita. Itsekin hyvinkin ulkopuolisena toimijana, toimin kuitenkin sen puolesta, että saan korjuun laskulle ja pystykaupassakin puun ja korjuun hinnan eriteltynä. Näinkin yksinkertainen toiminnan muutos katkaisee aika tehokkaasti huhut selittelyiltä ja auttaa laskeutumaan tähän maailmaan.
On pidettävä paikkansa pitämättömänä, jos väitetään: Isännättömään rahaan pääsee kiinni vain sijoittamalla teollisuuden osakkeisiin tai puulla on vain jalostusarvonsa.
Nuo erittelyt ovat aivan yhtä tyhjän kanssa. nehän voi puun ostaja taiteilla aivan mielensä mukaan. Meillä LVI-alalla aika usein ainakin kotitalousvähennyksen alkuvuosina laitettiin laskuerittelyyn työn osuus reiluksi asiakasta kohtaan. Eli reilusti yläkanttiin. Joskus kyllä verottajalta soitettiinkin kyselyitä kuinka paljon jossain hommassa normisti menee. Eihän tuosta puukaupassa juurikaan hyötyä olisi ja sehän saattaisi vinksauttaa nykyiset vakiintuneet urakointisuhteetkin palasiksi jos alkaisi ilmetä hinnoittelua julkisuudessa heidän osuudestaan. Ja varsinkin kun me puunmyyjät emme maksa siitä vaan saamme puistamme kuutiohinnan pystyssä ja se käsittely kallistuu jalostetun tavaran kustannuspuolelle.
Australia on löytänyt ratkaisun metsän myyntiin. Polttavat kaiken niin ei tarvitse kiistellä. En suosittele tuota tapaa , silmiä kirvelee ja yskittää.
Tämähän tulikin jo selväksi että on epäselvää puukauppaa ja selvää puukauppaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.