Näkemys asiasta. En nyt kajo siihen mistä raha tulee ja minne menee enkä kuinka paljon. Vaan yrityksen kannalta asia on näin jos saha ajttaa tukkia metstä ulos , sahan on saatava jostain se raha minkä saha maksaa ajurille plus yritysvoitto. Sama kaava toistuu kaikissa toimissa mitä yritys tekee tai teettää. Ja mistä saha tuon rahan ottaa on jokaiselle puun myyjälle tietysti itsestään selvyys. Ei kai kukaan kuvittele että nuo kulut otetaan jostain mystisestä kassasta. Se kuinka saha tuon asian esittää niin siitä käytetään nimitystä yritys strategia. (Suunnitelmallinen kaupankäynti)

Onhan se selvä että puun kuljetusmatkalla on vaikutusta yksikköhintaan. Sama asia on saaripuiden osalta. Mutta tärkeintä lienee se että saako metsänomistaja omalla korjuukilpailulla paremman hinnan kuin yhtiön kautta ? Voisin arvata että kustannukset eivät ainakaan olisi pienempiä. Jopa leimikon koolla olisi melkoinen merkitys korjuun ja kuljetuksen hintaan.

Tuo asia on sellainen että valtit ovat ostajan kädessä kuinka hän asian haluaa ajaa ja esittää. Ajo taksoissa ei kovin suuria  eroja on yritys saa aina halvemmalla koska ostaa kaiken laisia ajoja suuria määriä, se on selvä ja oikeutettu etu josta hyötyy myös ajomiehet kun tilit tulevat luotettavasti ja säännöllisesti. Kaikissa ja kaikkialla on samat pelisäännöt , ja nämä säännöt palvelevat molempia osapuolia. Ostaja hyötyy kun ostaa paljon ja pitää ajoista kilpailua yllä jolloin hinnat ei pääse ryöstäytymään ajon osalla , mutta puun hintaan jää musta aukko jonka voi vain täyttää sillä että tiedustelee usealta ostajalta kokonaishinnan ajoineen päivineen ja jossa hinnassa myös pysytään. Tällöin ei kauppaa voikkaan tehdä puhelimessa eikä summamutikassa vaan kaikki tekijät pitää perustua todellisuuteen. Myyjän pätettäväksi jääkin myykö hän ja kelle .

Mehtäukolle, pitää tehdä kauppa toimitettua eikä mainintaa mistä puut tulevat, sitähän ei tarvitse kertoa. On se kumma os metsän omistaja vielä häviää kuljetuksisissa .

Puhutko luottamusesta ostajan ja myyjän välillä kun raaka-ainetta on ostettavissa rajattomasti. Jos olisi raaka-aine pula ja kilpaltaisiin puun saannista niin silloin luottamus toimii, mutta ei nyt. Nyt ei luottamuksia tarvitse luoda eikä niitä tarvitse pitää , vain esitys luottamuksesta riittää hämään myyjän joka toimii aina ja kaikkialla silloin kun on ylitarjontaa.

No kokonaishinnasta on aina pidettävä huoli. Viivan alle jäävä osuus ratkaisee, välipuheet on merkityksettömiä.

Mitä se ostajalle kuuluu kunhan saa mitä pyytää.