Jatkuvan ja jaksollisen ympäristövaikutusten vertailu on todella hankala asia. Ensinnäkin ensin pitää määritellä reunaehdot, jotka pitää toteutua. Toisekseen etenkin jaksollisen metsän kasvatuksessa voi ympäristöarvot ottaa huomioon kovin vaihtelevasti.
Viime vuosina kaikki hakkuut mukaanlukien hakkuissa keskimääräinen poistuma on 100 m3/ha. Oletetaan, että kasvatushakkuiden luontoarvoissa ei ole suurta eroa menetelmien välillä, kun huolehditaan jaksollisessa kasvatuksessa erirakenteisuudesta ja sekapuustosta. Kiinnostus on avohakkuissa, joita tehdään n. 135 000 ha vuodessa. Koska noista saatava puumäärä lienee keskimäärin n. kolminkertainen kasvatushakkuuseen verrattuna, pitäisi jatkuvan kasvatuksen menetelmällä myös tuolta osin kolminkertaistaa hakkuiden pinta-ala.
Tällä hetkellä n. 30% metsistä on ollut käsittelemättä 30 vuotta eli ovat saaneet kehittyä lähes suojelualueen veroisiksi, pitäisi nuo statukseltaan talousmetsät, mutta vaikutuksiltaan lähes suojelualueiden veroiset metsät ottaa aktiivisen metsätalouden (jk-hakkuut 15 vuoden välein) pariin. Avohakkualojen kompensointi em. oletuksin tuottaisi vuodessa lähes 300 000 ha lisää hakkuita metsiin. Kun tällä hetkellä hakataan n. 600 000 ha, olisi tuon merkitys huomattava. Kun vielä huomioidaan uudistuksen positiiviset vaikutukset puustoon, en millään saata uskoa jk-hakkuiden olevan hyväksi luontoarvoille. Käytännössä tähän vaikuttaa sekin, että vuosikymmenien aikana puuston kasvu ja määrä on lisääntynyt ja puun tarve tulee yhä kasvamaan eli puuston kasvua pitää kiihdyttää. Jk-menetelmällä tähän tarpeeseen tuskin on mahdollista vastata. Pitäisi siis hakata enemmän kilpailijoiden metsistä ja näivetää suomalaista metsätaloutta, joka lienee joka suhteessa maailman huippua. Meillä hakkuissa poistuma on noussut 20%/ha 50 vuodessa. Tuon voi kääntää niin, että sama puumäärä saadaan nykyään aiempaa pienemmältä pinta-alalta ja sehän on luonnon kannalta erinomainen asia.
Jos tarkastelu rajataan siihen, että puuta ei saada nykyistä enempää, johtaa se talouskasvun myötä lisääntyvään tarpeeseen käyttää fossiilisia raaka-aineita. Suomessa ei öljyn tuotantoa ole, joten sen tuotannon ympistövaikutuksista ei tarvitse olla huolissaan. Kaivokset ovat tutumpi aihe, mutta en usko öljyntuotannon olevan yhtään kaivoksia paremmassa asemassa.
Se vähän riippuu missä ollaan. Ei hoidettu metsä pohjoisessa kolmessakymmenessä vuodessa mitenkään erikoisesti muutu. Ihan normaalilta talousmetsältä se edelleen näyttää. Etelässä ja rehevillä mailla muutos tietenkin isompi. Karulla kankaalla varttuneemmassa metsässä ei mitään eroa huomaakaan jos vaikka valokuvia katsoo. Vuosilustot kun on niitä virsikirjan lehden paksuisia.
Reuna-ehtoja on luonnollisesti heti olemassa. Esimerkiksi Kannattava metsätalous. Selväpiirteinen ja hallittava. Tuhoihin reagoitavissa. Puun (taimien)jalostusta mahdollistava.
Parasta olisi metsämosaiikki, jossa olisi vaihtelevan kokoisia metsikkökuvioita, vaihteleva puuston rakenne ja lajisto, harvinaiset rakennepiirteet kuten isot vanhat puut, lahopuut ja palaneet puut huomioitu jatkumona, sisältäen sekä avohakkuuta että jatkuvaa metsäpeitettä.
Meillä taitaa olla Annelin toivemetsä. Jatkuvaa metsäpeitettä edustaa yli 100-vuotiaiden männiköiden lisäksi muutama luonnonsuojelualue.
Jatkuvan kasvatuksen yhdistys, tai ainakin hallituksen jäsen Norokorpi, oli sitä mieltä että ei hakkuupinta-aloja tarvitse kasvattaa jos siirrytään jatkuvaan malliin, koska keskimääräinen poistuma on samaa luokkaa per hakkuukerta. Jos Glan esimerkki huomioidaan, hänen metsissään pitäisi siis jokaisella jk-hakkuulla saada se 100 mottia puuta irti. Kyllä se voi olla tiukassa, mutta toteutuu jos odottaa riittävän pitkään hakkuukertojen välillä.
Ehkä toivemetsäni on se, joka parhaiten toteuttaa metsänomistajan toiveet. ?
Tuolla edellä kuvaamani tilanne on aika lähellä FSC-standardia, jossa taitaa olla tällä hetkellä vaatimus, että 5 prosenttia pitää olla suojeltua ja toiset 5 prosenttia jatkuvapeitteistä. Riittäisi, jos tämä toteutuisi keskimäärin metsäalueella – ei tämän tarvitse toteutua jokaisella pikkuruisella metsätilalla erikseen.
os Glan esimerkki huomioidaan, hänen metsissään pitäisi siis jokaisella jk-hakkuulla saada se 100 mottia puuta irti. Kyllä se voi olla tiukassa, mutta toteutuu jos odottaa riittävän pitkään hakkuukertojen välillä.
Tuolla edellä oli siteerattu jotain Pukkalan ”tutkimusta”, jossa metsä kasvoi 20 vuodessa keskimäärin 3,9 m3/vuosi. Vaatii siis 25 vuotta. Tämä merkitsee toisaalta taas sitä, etteivät pienemmät puut puut pääse kunnon kasvuun, mikä taas johtaa myöhemmän kasvun hidastumiseen ja juurikääpäriskien kasvuun.
Jatkuvan kasvatuksen todistaminen jaksollista edullisemmaksi onnistuu aivan yhtä varmasti kuin matemaatikoilta ympyrän neliöiminen. Sitä ei ole vielä tehty. Itsestään selvää on, että ensimmäisessä jatkuvan kasvatuksen hakkuussa voidaan poistaa hyvästä metsästä vaikka 120 m3/ha. Seuraavassa poistuma saattaa ollakin vain 60 m3/ha ja sitten myöhemmin vain 40 m3/ha.
Tuo odotus on vain se ensi kerta kun hakataan. Ei sen jälkeen . Tähän perustan Jatkuvan kasvatuksen. No olen myös siinä hyvissä asemissa ettei ole tarvinnut odottaa. Nythän korko kasvaa ainoastaan puissa. Vaikka vanha sananlasku sanoo muuta. Eikä siksi kannata sahaa metsään viedä. Kokoa lakkaa tulemassa.
100 m3 on tämön hetken tilanne, ei minun, vaam koko Suomen metsissä keskimäärin (lähteenä eräs M. Kärkkäisen artikkeli). Jos jk:ssa ei tuohon päästä, pitää luonnollisesti hakkuupinta-alaa kasvattaa. Vihreiden ratkaisu ymmärrettävistä syistä on hakkuumäärien vähentäminen. Itse olen sitä mieltä, että kotimaisen uusiutuvan raaka-ainetuotannon leikkaus on huono juttu joka suhteessa, joten jk edellyttäisi pian lisää pinta-ala. Kun nyt meren pinta nousee samaa tahtia man kanssa, ei siitä rannikolta saada. Itä-Suomen ennallistaminenkin vuoden -39 tilanteeseen on huono vaihtoehto. Muita vaihtoehtoja en tiedä.
Ei oikein kuulosta uskottavalta sekään, että kantohinta/motti olisi parempi tai edes yhtähyvä , kun jk:ssa runkotilavuus voi nousta verrattuna tasaikäiseen päätehakkuuseen. Jos korjattavien puiden keskikoko nouseekin, niin se ei vaikuta yhtä paljon korjuun hintaan kuin se kasvatushakkuutason yksikköhinta, jonka joutuu maksamaan jk:n korjuusta. Lisäksi hakkuukertymä/ha laskee vähän.
Suomen metsien osuus maa-alasta on tosiaan jo maailman huippua. Rakentaminen vie muutaman tuhat hehtaaria vuodessa, joten ainakin sen verran olisi metsitettävä joutomaita ja käytöstä poistuvia peltomaita.
Jos saadaan mukaan passiivisia metsänomistajia, hakkuiden pinta-alaa saadaan kyllä jonkin verran kasvatettua.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.