Sitten kun otetaan laskelmaan mukaan muita tavoitteita, puuntuotannon painoarvo alenee ja jatkuvapeitteisyys tulee useammassa tapauksessa kyseeseen. Tämä on optimointia.
Tietenkin sellainenkin on mahdollista, että omistaja miettii mahdollisimman laajaa taloudellista hyötyä kansantalouelle. Jaksollisessa syntyy enemmän raakamateriaalia teollisudelle, joten näin ollen tulee enemmän volyymia talouteen. Yleisempää on toki varmaan luontoarvoja ja suosia jatkuvaa, mutta voi se jollain olla noinkin päin.
Aluksi homma toimii
Kun se ei enää toimi kannattaa varmaan uudistaa siinä vaiheessa.
Yleisempää on toki varmaan luontoarvoja ja suosia jatkuvaa, mutta voi se jollain olla noinkin päin.
En kyllä ymmärrä, että mitä luontoarvoja jatkuvassa kasvatuksessa on enemmän. Päinvastoin. Aukkoon syntyy usein monipuolinen kasvi- ja eläineliöstö, jota ei jatkuvan kasvatuksen metsissä esiinny koskaan. Kun katsoo Suomen metsiä n 60 vuotta harjoitetun jaksollisen kasvatuksen jäljiltä niissä on kyllä aivan tarpeeksi kaikenlaisia luontoarvoja.
Ei kai sitä Timppa voi kiistää että paremmat luontoarvot on sellaisella kohteella jossa on puusto päällä kun puhdas havuista ajettu aukko jossa on pelkät kannot jäljellä ja 20 cm taimet.
Se on totta että aika korjaa tämänkin puuteen ja varmaan 20 v päästä ollaan jo samoissa lukemissa. Kyse on vain aikajänteestä ja jos tarkasteluun otetaan aika heti päätehakkuun jälkeen niin onhan luontoarvoja menetetty.
Mitä luontoarvoja on menetetty? Molemmissa ovat arvot kohdallaan, ne vain eivät ole samanlaisia molemmissa. Ilman avohakkuuta ja uudistumista se luonnollinen tapahtuma jäisi näkemättä, koska site ei tapahtuisi ennenkuin luonnontuho hävittäisi puuston.
Pitää siis jättää kaikki maastopalot sammuttamatta ja edes rajaamatta, että metsien monimuotoisuus seuraisi luonnon menetelmiä?
Kyse on vain aikajänteestä ja jos tarkasteluun otetaan aika heti päätehakkuun jälkeen niin onhan luontoarvoja menetetty.
Tietenkin jotain menetetään, mutta jotain ja nimenomaan uutta tulee tilalle. Vadelma- ja puolukkapaikkoja. Olen löytänyt aukoista paljon sellaisia kasveja, joista ei ennen hakkuuta ollut aavistustakaan. Villiruusuja, mansikoita, kieloja, kevätlinnunherneitä, lehdokkeja nuokkuhelmiköitä ym ym. Kyllä aukot mielestäni lisäävät monimuotoisuutta ja luontoarvoja. Eivät vähennä. Monet eläinlajit vaativat menestyäkseen nimenomaan aukkoja.
Eivätkä kaikki aukot kasva siis suinkaan pelkästään heinää ja pusikoita.
Tuo on kyllä totta. Monesti nähdään että kyseiset lajit eivät ole sitä monimuotoisuutta jota tavoitellaan. Uskon että tavoitellaan metsään ja puustoon liittyvää monimuotoisuutta.
Eihän jatkuvassa kasvatuksessa saavuteta mitään metsän ja puuston monimuotoisuutta. Lopulta tuloksena on kitukasvuista kuusikkoa. Aukkojen kautta on mahdollista saavuttaa vaihtelevia metsiä.
Jotkut ns. ekosysteemipalvelut hyötyvät jatkuvasta kasvipeitteestä. Jatkuvapeitteisyydestä hyötyvät maiseman lisäksi muun muassa liito-orava, metso, mustikka, veden laatu, ja turvemailla maan hiilivarasto. Pitää kuitenkin muistaa että toisinaan maisema paranee myös avohakkuusta, erityisesti kaukomaisemat järville.
Parasta olisi metsämosaiikki, jossa olisi vaihtelevan kokoisia metsikkökuvioita, vaihteleva puuston rakenne ja lajisto, harvinaiset rakennepiirteet kuten isot vanhat puut, lahopuut ja palaneet puut huomioitu jatkumona, sisältäen sekä avohakkuuta että jatkuvaa metsäpeitettä. Tällainen mosaiikki syntyy tietysti myös metsänomistajien valinnanvapaudesta: osa metsänomistajista suuntautuu enemmän jaksolliseen malliin ja osa jatkuvaan malliin.
Jokainen on saattanut nähdä ison rakennus-, tai moottoritietyömaan. Siitä on poistettu metsä ehkä iki-ajoiksi. Myllätään ja myltätään vuosi- pari, ja maan päällinen miljoonien koristi luovutetaan tilaajalle.
Vieläkö on avohakkuun sadonkorjuun, uudistuksen ja nuoren taimikon vaiheet jollekulle niin vastenmielisen näköisiä? Kaikki on suhteellista.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.