Kyllä hemputtaja haistelee ihan oikein: ainakin vanhan kaartin guruilla tuntuu olevan sen suuntainen käsitys, että jos nyt ei salaliitto, niin jonkinlainen liitto kumminkin on aikoinaan syntynyt harsinnan tyyppisiä käsittelyjä vastaan. Tämä ’liitto’ on edelleen olemassa, koska puuntuotannon tulokset puhuvat puolestaan ja edelleen tänäkin päivänä sellu tuo suurimmat vientitulot. Vaikka puurakentaminen edistyy, tilanne saattaa säilyä samana vielä varsin pitkään.
Jos kuitenkin otetaan huomioon muitakin tavoitteita kuin puuntuotannon maksimointi, jatkuvapeitteisille menetelmille löytyy aikansa ja paikkansa. – Tutkimusta tehdään koko ajan lisää ja samoin käytännön kokemusta kertyy!
Tiedä mistä syystä hirttäydytään edelleen harsintajulkilausumaan ja väitetään, että jatkuva kasvatus on harsintajulkilausumassa tuomittavaa metsänhoitoa. Ei suinkaan sitä ole, vaan jatkuva kasvatus on metsänhoidollista harsintaa ja onhan tuosta Erkki Lähteen harsinnan puolustamisesta, metsäsodan nykyisestä vaiheestaan kulunut hyvinkin tuo 50 vuotta. Ja hyvinkin 70 vuotta harsintajulkilausumasta ja vielä tunnutaan elävän siinä ajassa, vaikka metsänhoidollinen harsinta on vuosikymmeniä kestäneen kieltoajan jälkeen hyväksytty metsälakiin.
Sopii hyvin Timpan perään kuuluttamiin työpaikkoihin ja vielä laajasti yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla. Näin tietenkin on, mutta eipä huomioida metsätilallista, metsätaloutta pääelinkeinonaan harjoittavaa metsänomistajaa.
Mikähän siinä mahtaa olla, että metsän omistamisesta ei enää ole pääelinkeinoksi, vaikka suomessa ei oikein muuta olekaan kuin metsää. Tämän palstan kirjoittajatkin ovat läpeensä sivutoimisia metsänomistajia.
Olisikohan metsänhoitoa ohjattu väärään suuntaan tai maaseudun elinkeinorakennetta ohjattu metsänomistamista torjuvaan suuntaan. Timpan mielestä on ja hyvinkin laajasti yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla.
Kauas on menty ideaali tilanteesta ja siitä, että metsänhoidon ja maaseudun elinkeinorakenteen kehittämistä pidetään toimivan puuhuollon esteenä.
Mikäpä tuota pääelinkeinonakaan estää metsää pitämästä. Mutta hehtaareita se nykykulutustottumuksilla vaatii satoja, kymmenet ei vielä riitä. Ja sekin pitää olla optimaalinen kuviomuodostukseltaan että aina löytyy rahakkaampaa päätehakkuutakin. Harvennukset tai harsinnat ei kyllä elätä. Sitten mennään jo tuhansille hehtaareille jos niillä pitää yrittää.
Jovain väittää, että edelleen hirttäydytään Harsintajulkilausumaan. En hirttäydy. Pistin esille koska sen julkitulon jälkeen metsien puumäärä on lisääntynyt vähän hemmetisti ja taitaa lisääntyä edelleen. Olipahan käännekohta, jonka aika tiedetään.
Sitten hän hirttäytyy jatkuvaan kasvatukseen ja kertoo sen olevan metsänhoidollista harsintaa. Niinpä, Harsintajulkilausuma nimenomaan tuomitsee menetelmän ”metsänhoidollinen harsinta”, kuten ns. ”varsinaisen harsinnan”.
Muuten, kirjoitin huonosti tai Anneli luki huonosti. Epäilin, että vihjailevat jotkut tässä ketjussa salaliitosta harsintaa vastaan. Kyllä se oli ennen metsälain muutosta ihan julkista eli harsinnan harrastaja saattoi joutua raastupaan.
Nyt voi tietysti olla olemassa ”hiljainen yksimielisyys” täyspäisten ammattilaisten kesken eli jatkuvaa kasvatusta ei saa päästää valtamenetelmäksi, mikä ei poista sitä, että se on käyttökelpoinen periaate joissain erityiskohteissa. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa Helsingin keskuspuisto.
Tämän päivän Maastullissa E. Lähde ym. kertoo jk:n ylivoimaisuudesta verrattuna tasaikäiseen kasvatukseen. Kaikki olisi paremmin , kun vain siirryttäisiin laajemmin jk:een. Kasvukin vähintään 1,5 m³/ha/v parempi kuin viljelymetsissä. Tuholaisia ja juurikääpää vähemmän, hirvituhoja vähemmän, mustikkaa enemmän , 7 kertaa parempi monimuotoisuuden kannalta jne…
Ensin tulee mieleen juurikääpä ja sen esiintyminenjk:n metsissä. Alikasvoskuusikoissa se tunnetusti ja tutkitusti leviää helpommin kuin istutuskuusikoissa, joissa voidaan paremmin jättää lahojen kantojen ympäristöt muille puulajeille kasvupaikoiksi. Toinen ihmetyksen aihe on kokonaiskasvu, jonka pitäisi siis olla monien (38) tutkimusten mukaan parempi kuin tasaikäisissä metsissä. Voi olla että taimien jalostamisen&maankäsittelyn muuttumisen vaikutukset kasvuun on unohtuneet artikkelin kirjoittajilta. Puunkorjuun kustannuseroista ei ollut mainittu mitään. Jk on vain yksiselitteisesti kannattavinta metsänkasvatusta. (Ei ollut asiaan tarkempia perusteluita).
Avohakkuukieltoa kannattaa kuulemma suuri yleisö ja metsäomistajistakin jo yli puolet .
Hemputtaja: juuri näin minäkin ajattelen ja viittasin nimen omaan nykyhetkeen, en aikaan ennen metsälain uudistusta. Metsäammattilaiset suhtautuvat jatkuvapeitteisiin ratkaisuihin varovaisesti. Kokemuksen karttuessa varovaisuudesta voi höllätä ainakin niiden metsänomistajien kohdalla, jotka ovat valmiita kantamaan menetelmään liittyvät riskit. Riskejä on jaksollisessakin, mutta ne ovat suurelta osin erilaiset. Muun muassa hirvieläintuhojen riski olisi poistettavissa lähes täysin.
Maastullilta sananvapautta edistävä teko. Itsekin uskon (kuten Puuki) että puuntuotos ei voi olla jatkuvapeitteisessä suurempi, kun metsikön puustopääoma eli tilavuus on tietyllä hetkellä ja samassa kasvupaikassa sama. Pohdin asiaa yhden Luken tutkijan kanssa. En keksi tuohon muuta loogista mahdollisuutta, kuin että joko jk-metsässä olisi oltava huomattavasti enemmän yhteyttävää neulas/lehti-koneistoa tai maanalaisen (sienten ja muiden eliöiden) tukipalvelukoneiston olisi toimittava paljon tehokkaammin peitteisissä oloissa. Se tiedetään että avohakkuu häiritsee mykorritsasienten toimintaa mutta ne palautuvat.
– Keksin juuri yhden uuden selityksen: jatkuvapeitteiset havainnot ovat aineistossa systemaattisesti rehevämmiltä kasvupaikoilta?
Juurikäävästä kysyin Bosgårdissa ja siinä tapauksessa myös jk-väki on valmis aukkoon, pieneen tai jopa isompaan.
Se voi olla, että mittaukset on tehty erilaisista kasvupaikoista ja syntyy systemaattista virhettä. Tuottojakin voidaan laskea monella eri tavalla. Jos ei lasketa mukaan esim. jätettävän puuston pääomakuluja jk:ssa , saadaan ihan erilaisia NNA-tuloksia . Tai optimoidaan vain jk:n kasvatusta ja tasaikäisessä ei oteta huomioon parasta taloudellista tulosta tuovaa käsittelyä. (Esim. tehdään vain alaharvennuksia ja päätehakkuu).
MT:n juttu jk:sta palopuheineen on juuri siksi niin ontuva, kun korjuu ohitetaan. Eikö se ole viimeistään jk- menetelmässä eräs ratkaiseva tekijä?! Siihen olankohautukseen nähden mukamas puolentoista kuution etulyöntikasvu on yhtä tyhjän kanssa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.