Miksi FSC:n kriteeriksi ei laiteta avohakkuista luopumista?Kuten on todettu niin seuraavassa kokouksessaan ympäristöjärjestöt voisivat päättää asiasta.Onko niin että ympäristöjärjestöjenkin mielestä jatkuva kasvatus pääasiallisena menetelmänä olisi ”suuri virhe”?
Mitä Reima tarkoitat mittakaavasta muistuttamisella?
AJ on oikeassa ylhäältä harvenemisessa. Pioneerilajien ikääntyessä ne kuolee päältä pois ja tilalle nousee alta kuusta. Tuo ei kuitenkaan toistu ilman päätehakkuta/isompaa tuhoa, koska kuusikkoon ei pioneerilajit enää tule. Metsätaloudessa vastaava tilanne on kaksijaksoisessa kuusi-koivikossa. Sen elinkaari johtaa kuusikon päätehakkuuseen.
Kyllä. Koivikossa kuten edellä kerroin, mutta kuusikosta puhuttaessa tilalle kasvaa joko kitukasvuista sateenvarjokuusta tai ei mitään. Tuossa on kuitenkin kyse niin hitaasta ja pienimuotoisesta kehityksestä, ettei siitä oikein saa referenssiä talousmetsien käsittelymenetelmien luonnollisuuden vertailuun.
Sekään ei ole mitään tavatonta, että kitukasvuisesta alusta huolimatta kuusesta kasvaa puujättiläinen. Sen on monesti voinut todeta tyvileikosta.
Se on selvä, että panostamalla voimaperäisesti kuusikon alkuunlähtöön, se kasvaa uudistamisen onnistuessa kovaa. Sehän nyt olisikin pähkähullua taloudellisesti, ellei näin olisi.
Kuusia kuusikkoon kasvaa, kun siihen tulee aukkoisuutta ja sopiva varjostus estää heinittymistäkin. Mänty tietysti tarvitsee enemmän aukkoisutta uudistuakseen, eikä sen aukkoisen metsän kasvukaan nolla ole.
Taloudellisuus on taas riippuvainen ennen muuta korosta, kasvupaikasta ja tuntemattomasta tulevaisuudesta.
Ilmeisesti kehittyäkseen suomalainen metsänhoito metsäsotansa tarvitsee. Onhan tätä viimeistäkin vaihetta käyty jo 50 vuotta. On poikkeuksellista siinä mielessä, että varsinaisesti kysymys ei ole edes metsänhoidosta, vaan enemmänkin teollisuuden vaatimuksesta ja tavasta tuottaa puuta teollisuuden käyttöön.
Ei siinä maaseudun elinkeinorakenteet ja alan tutkimus ole pitäneet. Peitteistä metsän kasvatusta ja tutkimusta on kahlittu tuo aika ja onhan sillä valtava vaikutus nykyiseen metsänhoitoon ja elinkeinorakenteisiin verrattuna ja siihen, mitä se voisi olla normaali tilanteessa. Hoipertelevaksi ja kovin ohueksi uusi alku voidaan osoittaa ja eihän se muuta voi ollakaan, yhden pitkän sukupolven siirtymäajan jälkeen.
Hommahan lähtee markkinoista. Jos et pysty toimittamaan oikean laatuista puuta oikeaan aikaan, niin ”elinkeinorakenne” loppuu siihen. Ja työpaikat. Nykyinen systeemi pystyy vastaamaan markkinoiden tarpeisiin. Jatkuva kasvatus ei. Työpaikkojakin on säilynyt pitkin maaseutupitäjiä ja niin tulee jatkossakin olemaan, jos sallitaan nykyinen laajasti yhteiskuntaa hyödyntävä ja kestävä metsien käsittely.
Haiskahtaa siltä, että ketjussa vihjaillaan melkein salaliitosta jatkuvaa kasvatusta vastaan. Tutkimustakin syytellään kun ei todista menetelmää maailman parhaaksi.
Teenpä toiston. Harsintajulkilauma on päivätty Helsingissä, marraskuun 13. p:nä 1948 ja julkaistiin ainakin Metsätaloudellisessa Aikakauslehdessä n:o 11, marraskuussa 1948. Allekirjoittajat olivat harsinta-aikana metsäalalle ja -tutkimukseen pätevöityneitä.
Muutkin kuin he olivat harsintametsiä uransa ajan tutkineet ja käsitelleet.
Ensimmäiseksi allekirjoittajat tuomitsevat menetelmät: Varsinainen harsinta ja Metsänhoidollinen harsinta. Mitähän eroa noissa on olevinaan verrattuna jatkuvaan kasvatukseen.
Puuta Suomen metsissä oli vuosina 1951 – 1953 nappasen yli 1 500 milj. m3 (harsinnan eli jatkuvan kasvatuksen tulos) ja 2009 – 2013 noin 2 400 milj. m3. Nykyajan lukukin varmaan löytyisi, mutta en etsinyt.
Noita lukuja kannattaa miettiä. Miksi metsissämme on puuta liki 2 500 milj. m3. Mitä on tehty pieleen kun tulos on nuin kamala. Miksi metsäammattilaiset eivät pistäneet Harsintalausuman tekijöitä hyllylle ja jatkaneet harsintaa.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.