Vastahan meillä oli keväällä seminaari Finlandia-talossa ja siellä vaikutti että olisi löytymässä konsensus että menetelmistä ei kannata riidellä. Tehdään niin kuin kulloinkin hyvältä näyttää ja käytännön kokemukset lopulta määräävät sitten sen mitkä menetelmät yleistyvät. Nyt jotkut ovat agitoimassa riitaa, muun muassa ”Avohakkuut historiaan” -liike.
Meiläkin maakuntalehdessä Lähdettä oppisännään pitävät,usein metsään omistamattomat luontoaktivistit ovat koittaneetvastakkain asettelua kehitellä yleisönosatolla pitkin syyskesää.Tämän päiväisessä Länsi-Savon yleisönosastossa on loistava vastine Väinö Sikaselta,johon voin täysin yhtyä.Tehköön metsänomistaja metsänkäsittelyn oman tahdon mukaisesti.Ilmeisesti jatkuvan kasvatuksen osuus jäänyt odotettuakin vähäisemmäksi metsäkäsittelyssä,joten nyt kynän voimalla koitetaan puoliväkisin sitä syöttää,vieläpä taloudellisestikin tuottoisimpana.
AJ: ”Jatkuvapeitteisyys toiminee jossain jonkin aikaa mutta tuskin kaikkialla kaiken aikaa. Siksi Timo Pukkalan lanseeraama ’vapaan tyylin metsätalous’ on järkevää: tehdään aina se mikä kulloinkin tuntuu parhaalta.”
Jos tarkkoja ollaan, tuo periaate kirjattiin jo lakiin metsälain uudistuksessa. Silloin puhuttiin käsittelyn valinnan vapaudesta, taustalla oli talouden lisäksi omistajien monenlaiset tavoitteet metsien hoidon suhteen. Tämän piti olla hieno juttu, ei avohakkuupakkoa yms., mutta toisin kävi. Homma on nyt menossa siihen suuntaan, että joku muu yrittää määritellä meidän puolesta kulloistakin parasta. Ympäristöministerihän juuri kertoi Metsälehdessä, että tarvitaan ohjauskeinoja ja kannustimia siihen, että metsien hoidossa vapaasti valitaan hänen mielestään oikeat menetelmät metsien käsittelyssä.
Ympäristöministerihän juuri kertoi Metsälehdessä, että tarvitaan ohjauskeinoja ja kannustimia siihen, että metsien hoidossa vapaasti valitaan hänen mielestään oikeat menetelmät metsien käsittelyssä.
No eikös tuo ole ihan ok? Onhan meillä tähänkin asti ole kemeroilla koitettu ohjata metsien tietynlaiseen käsittelyyn.
Kun vihreät puhuu metsätalouden ohjauskeinoista, on syytä suhtautua suurella varovaisuudella siihen saakka, kunnes yksityiskohdat on selvillä. Huolestuttavaa edelleen on se, että toimintaympäristöä ei haluta tai ymmärretä kehittää parempaan suuntaan. Sen sijaan sitä pitäisi muokata vihreiden toivomaan suuntaan. Veikkaan ohjauskeinojen ja kannustimien olevan rasite niille, jotka eivät tätä halua.
Tietynlaiseen metsän käsittelyyn ohjataan, mutta tuskin kuitenkaan yksipuolisesti jaksolliseen metsänhoitoon joka paikassa. On kustannus kysymys ja on työmäärältään vaikeasti hallittavissa. Siihen kuitenkin pyritään.
Vähänkö metsät ovat kuusettuneet ja kuusetetaan. Siitä pitää huolen mäntyyn ja lehtipuihin kohdistuvat tuhot, mutta myös kuusen yksipuolisesta suosimisesta aiheutuvat tuhot, kuten maannousema ja kuoriaistuhot. Kuusettuminen uhkaa myös jatkuvapeitteistä metsää, jos uudistamisesta ei huolehdita.
Mm. tässä mielessä vapaamuotoinen metsänhoito puolustaa paikkaansa ja voidaan toteuttaa jopa samassa metsässä. Tässä mielessä myös metsähoidon gurut emeritukset ovat olleet aikaansa edellä. Eivät ole olleet vain yhden vaihtoehdon asialla, vaan ovat nähneet metsätaloutta laajemmin, myös metsäelinkeinojen ja yhteiskunnan kannalta. Monipuolistuttavat metsänhoitoa ja ovat puuttuneet rakenteisiin niin metsissä kuin myös yhteiskunnassa.
Vähänkö metsät ovat kuusettuneet ja kuusetetaan. Siitä pitää huolen mäntyyn ja lehtipuihin kohdistuvat tuhot,
Ajelin lenkin Jyväskylästä Alavudelle ja takaisin. Huomiota herätti muutamat hienot mäntytaimikot tien varrella. Sitä en tietenkään nähnyt jatkuvatko ne kauemmas. Kyllä mäntyäkin voi kasvattaa. Koivun kanssa onkin hirvien vuoksi ainakin meillä vaikeampaa. Kuusettumista edesauttaa vuosikymmeniä kestänyt typpilaskeuma, joka on lisännyt heinänkasvua merkittävästi. Sekä luontainen että kylvösiemenillä tehty männyn kasvastus on selvästi vaikeutunut. Männyn uudistus istututtamalla on ainakin meillä päin tunnetusta syystä hyvin epävarmaa.
Varmaa on toisaalta myös sekin, että jatkuvan kasvatuksen metsät kuusettuvat. Jos niihin syntyy uutta kasvatuskelpoista puustoa, se on pelkkää kuusta.
Olen useasti kirjoittanut, että meillä sopivilla pohjilla harjoitettu systeemiä, jossa äestyksen yhteydessä suoritettua männynkylvöä on täydennetty seuraavana vuonna istuttamalla kuusia. Tässä systeemissä riittää vähäisempikin männyntaimien määrä siihen, että lopulta voidaan kasvattaa halutessa puhdasta laatumännikköä. Ja tätähän voi harjoittaa vain avohakkaamalla.
Kuusettuminen uhkaa myös jatkuvapeitteistä metsää, jos uudistamisesta ei huolehdita.
Tämä on hyvin mielenkiintoinen ja tärkeäkin argumentti, josta minusta ei ns. vihreiden parissa ole kunnolla debatoitu. Tai en ainakaan itse ole sellaista keskustelua sattunut näkemään.
Vähänkö metsät ovat kuusettuneet ja kuusetetaan. Siitä pitää huolen mäntyyn ja lehtipuihin kohdistuvat tuhot,
Onko joku kokeillut poppelia? En saa yhteen kuivahkoon mäkeen syntymään luontaisesti mitään muuta kuusta, koska männyt ja pihlajat syödään. Pihassa poppeli työntää juurivesaa, ja mietin, että josko koettaisi sitä. Vai onko se samalla tavalla näiden olioiden suurta herkkua?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.