” Mustikan määrää voikin lisätä sopivalla metsänhoidolla. Mustikka todennäköisesti hyötyisi jatkuvasta kasvatuksesta, jossa kaikkia puita ei kaadeta kerralla. Siinä maa pysyy jatkuvasti puuston peittämänä. Sopiva varjostus takaa hyvän mustikkasadon.
”Yhtä lailla mustikka voi menestyä avohakkuisiin ja metsänviljelyyn perustuvassa metsänhoidossa, kunhan sen tarpeet otetaan huomioon”
– Täysmuokkaus kantojen nostoineen tottakai hävittää mustikan aukolta ; ei sitä kannata tehdäkään muistakkaan syistä.
– 80-luvulta lähtien mustikan väheneminen on pysähtynyt. ( varmaankin pääasiassa koska mustikkamaiden nuoria metsiä on harvennettu ja muutamn vuoden viiiveellä mustikka palaa alueelle)
– Ojitetuille turvemaille on myös tullut lisää mustikkaa. Tuleehan sitä mustikkaa lisää kun hyvin kasvavat suot muuttuu mustikkaturvekankaiksi ja metsä harvennetaan sopivasti.
– Pitäiskö sitä sitten siirtyä jk:een sillä perustella, että mustikkasadot ehkä jossain paranisi sillä ?
LainausTimpalta: ”Huonosti ovat tutkineet. Selvää on, 30 vuoden kuluttua uudistamisesta mustikkaa on vähän. Silloinhan metsä on tiheimmillään.”
Tiedä tuota miten tutkittu, mutta noinhan se on. Täytyy kyllä myös pitää erillään mustikan marja ja sen varpu. Varjoisessakin metsässä on usein peittävä mustikkavarvusto, mutta ei marjoja.
Jatkuvan kasvatuksen metsiköissä taas mustikka ei marjo juuri koskaan (ei ole tutkittu, mutta ei juuri jk:takaan). Kaikkihan tietävät (heh, heh), että jatkuvan kasvatuksen metsikössä on tiheänä turkkina taimia ja kaikenikäistä puuta. Miten siellä täysvarjossa mustikka jaksaisi marjoja tehdä.
Mustikan perään itkevät ovat käyneet vain siinä yhdessä ja samassa paikassa marjojen poiminnassa ja kun siihen on pamautettu hehtaarin aukko, niin heidän mustikkamaailmansa sortuu. Kun rohkeus eikä kunto riitä ottaa suoraa linjaa johonkin suuntaan ja kävellä siihen edes pari kilometriä, niin se voi tuntua, että nyt on kaikki mustikkametsät pilattu, jos sillä kävelyllä ei löydy – ja takaisin eri reittiä, se onkin sitten jo 16 kilomeriä.
Mutta kyllä niitä siellä on… Joissakin pitkävarpuisissa mustikkapöheiköissa näyttää olevan pelkkiä urosmustikoita, eikä naismustikoita lainkaan. Se vaan taitaa olla niin.
Kaikkihan tietävät (heh, heh), että jatkuvan kasvatuksen metsikössä on tiheänä turkkina taimia ja kaikenikäistä puuta. Miten siellä täysvarjossa mustikka jaksaisi marjoja tehdä.
Juuri näin ja jos siellä ei sitten ole niitä kaikenikäisiä taimia varjostamassa, niin voihan niitä sinne itse istuttaa aina riittävän määrän, että jatkuva kasvatus onnistuisi. Tosin ei silloin voi puhua jatkuvasta kasvatuksesta, sillä sen periaatehan on, että metsässä käydään vain ja ainoastaan hakkaamaassa järeytyneitä puita ja harventamassa sitä ”tiheää” eri ikäistä puustoa.
Itse juuri tuossa raivasin ensiharvennetun männytaimikon pit. yli 12m alustasta pois nousevaa harvahkoa vesakkoa ja kuusentaimiryppäitä juuri mutikan ja puolukan vuoksi. Mäntymangas on ollut ennen uudistamista hyvä mustikka ja puolukka paikka. Männikön sisällä valoa aina riittää tuottaa jonkinlasta satoa, mutta parhaat marjapaikat ovat niin mustikalla kuin puolukallakin heikosti heinittyvillä tuoreen kankaan aukoilla ja aukkojen reunoilla metsässä ja sitä karummilla mailla, jossa valoa riittää.
Kävin kerran Bosgårdissa Pääkaupunkiseudun Metsänomistajien exkursiolla juuri tutustumassa tilan metsien ”jatkuvaan kasvatukseen”. ”Metsävastaava” koulutukseltaan matemaatikko luennoi jatkuvan kasvatuksen eduista kuin paraskin Arvometsän myyntimies. Kertoi mm, ettei heillä ole varaa istuttaa taimia. Ei kuitenkaan vastannut kysymykseen siitä millaisia puunhintoja he saavat.
Kohteena oli päätehakkuuvaihetta lähestyvä männikkö, jossa kasvoi harvakseltaan kuusentaimia. En kyllä ymmärtänyt sitä miten ko alueesta saisi toimivan jatkuvan kasvatuksen metsän. Ehkä nyt on löydetty parempi esimerkki.
Arvometsä-firma taitaa olla se jk:n kannattavin osa. No, toisaalta jk on ihan laillista nykyään ja hyvä niin. Ei ole kuitenkaan aina asiallista ollut jk:n mainostaminen, varsinkaan sen paremman tuoton mainostaminen. Kysymys on varmaan enemmän jostain ideologisesta valinnasta tai halusta saada maisemametsä pysymään melkein ennallaan ilman taimikkovaihetta. Se ei tosin onnistu useimmiten ilman tulonmenetyksiä. Eikä tasaikäisen metsän muuttaminen jk:n metsäksi ole kovin helppoa, jos ollaan talousmetsässä, ellei sopiva alikasvosmetsä ole jo valmiina. Harrastuspohjaltahan voidaan omassa metsässä tehdä monenlaista kokeilua ja toisen metsässäkin, jos omistaja luvan antaa.
No juu. Hieno ja mielenkiintoinen päivä Bosgårdissa. Timpan kuvaus oli paikkansapitävä: hieno paikka ja hyvää luomulaidunnettua nautaa, nams. Päärakennus erittäin vaikuttava kaakeliuuneineen. Kartanosta voi ostaa tilapuodin tuotteita tai käydä omatoimisestikin tutustumassa luontopolun varrella oleviin jatkuvan kasvatuksen metsiin. Uusi tieto ainakin minulle oli se, että Lauri Vaara on noin vuosi sitten poistunut keskuudestamme taivaalliseen tutkijakaartiin.
Muuta päivän antia pitää hiukan sulatella. Yleistunnelma oli, että paikallaolijoiden mielestä menetelmä toimii mutta sen yleistymistä jarruttavat vanhoihin avohakkuusysteemeihin jumiutuneet ammattihenkilöt. Itse en vielä vakuuttunut jk-menetelmän sopivuudesta kaikkialle, mutta käyttömahdollisuuteen pitää suhtautua avoimin mielin. Taisin olla tänään se toisinajattelija…
Paikalla olivat esitelmöimässä vanhat jk-gurut eli Erkki Lähde, Olavi Laiho ja Yrjö Norokorpi. Lisäksi paikalla tietenkin kartanon isäntä, Innoforin Marcus Walsh ja myös kilpailevan yrityksen eli Arvometsän Timo Kujala. Yleisössä muun muassa ”Avohakkuut historiaan” kampanjan yksi vetäjä sekä yksi FSC-sertifioinnissa mukana oleva yleismies. Tilaisuudesta tehtiin dokumenttifilmi mutta en tiedä milloin se tulee ulos ja missä – ehkä YouTubeen?
Olen aina ollut sitä mieltä, että harsintahakkuu on taitolaji, jonka jotkut metsänomistajat hallitsivat (hallitsevat) hyvin ja jotkut metsäammattilaiset hyvin huonosti.
Sanalla sanoen se on taitolaji. Pitää olla sellainen näkökyky, että näkee metsässä kohteen etukäteen sellaisena, kuin se on valmiina.
Kuitenkaan harsintaa ei voi harjoittaa jatkuvasti, koska väistämättä puustoon jää heikkokasvuisempia yksilöitä, jotka huonontavat tuloksen jopa nollatasolle.
Sitä ennen on tehtävä avohakkuu, maanmuokkaus ja rotutaimilla viljely.
Olipa huvittavaa kuunella tuon motokuski Seppäsen video, jossa teki raivaamattomassa kuusikossa ylispuuhakkuuta, eihän siitä tullut juuri mitään. Samalla tuli maininneeksi, että on myös toinen hakkuutapa, josta ei yhtään välitä, eli jk.hakkuu. Meinas että edessä olisi ammatin vaihto, jos pitäisi sellaisia kohteita jatkuvasti hakata. Saattaapi käydä niin, että jatkuvan kasvatuksen työmaille on vaikea löytää urakoitsijaa, kun poistuma on vähäinen määrä tukkia, urakoitsijat jäävät ilman tuloja ja koneiden ajelusta työmaille tulee vain kuluja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.