Onpa täällä erikoisia vaatimuksia, puhutaan markkinataloudesta, mutta halutaan joutavaa säännöstelyä siihen miten joku hoitaa omaisuuttaan. Miksi minun pitäisi kustantaa verovaroilla valvoja valvomaan jonkun yksityisen metsänhoitoa, hakatkoon juuri silloin kun katsoo tarpeelliseksi. Kuka niitä kymmeniä tuhansia leimikoita kävisi mittailemassa, ovatko kaikki puut riittävän järeitä kaadettavaksi. Tuosta ei kuitenkaan mitään rangaistusta tulisi, jos kaataisi liian pieniä puita, sellaisella lainsäädännöllä, jonka rikkomisesta ei seuraa mitään ei ole merkitystä.
Saako oksattomasta mäntytukista niin paljon lisähintaa että karsinta kannatti?
Uudistamisläpimitoista luovuttiin siksi että se oli kansantaloudelle kannattavaa mutta yksityistaloudelle ei. Oletteko jo täysin unohtaneet Reima Rannan opetukset?
Jos oksattomasta tyvitukista maksetaan tuplasti normaalihinta, niin voihan sitä kannattavuutta räknäillä. Pystykarsintaa on tehty normaalina työnä noin kuuteen metriin asti noin kaksisataa runkoa päivässä.
Ellei ole ilmaisia resursseja, niin on hankala osittaa kansantalouden edun olevan erisuuntainen yksityistalouden edun kanssa.
Katsotteko metsän olevan sellaista varallisuutta, että omistaja ei saisi hyödyntää sitä omaa taloudellista etuaan ajatellen? Jos, niin miksi?
Kahden eri omistajan esim. päätehakkuun taloudellinen ikä ja järeys saattavat olla kovin erilaisia. Sen vuoksi keskenkasvuisuudesta puhuminen osoittaa lähinnä sellaista ilmaisua käyttävän keskenkasvuisuudesta metsätalouden ymmärtämisessä. Kysymys on lukuarvojen (numerojen) vertaamisesta numeroihin. Metsästä voi nähdä vain toisen puolen asiasta. Toinen puoli on omistajakohtainen, mikä saattaa johtaa hyvin erilaiseen ratkaisuun.
Erkki lähde on vain eräs pieni episodi puhuttaessa peitteisestä metsätaloudesta. Kysymys on huoattavasti laajempi ja monitahoisempi kuin mitä täällä Lähdettä parjaavat ala-arvoisesti sepittävät. Älkää nyt tehkö itsestänne naurettavia.
Jaksollisessa, kalliiseen uudistamiseen päätyvässä metsätaloudessa on perustavaa laatua oleva taloudellinen ongelma, halusimme tai emme.
Jaksollisessa, kalliiseen uudistamiseen päätyvässä metsätaloudessa on perustavaa laatua oleva taloudellinen ongelma, halusimme tai emme.
Missä se ongelma on? Meillä taimikoiden perustamis- ja hoitokulut ovat luokkaa 10 % puutavaran myyntituloista. Tämän 10 % ja vähän enemmänkin saamme parempina myyntihintoina verrattuna jatkuvaan kasvatukseen. Lisäksi saamme jatkuvasti lisää kasvua metsiimme. En vieläkään ymmärrä Reiman valitusta.
Timppa. Noinhan se on hoidetuissa metsissä täällä Etelä-Suomessa. Kuitenkin Jatkuvassa harsinnassa olevissa metsissä lopuksi tuleva päätehakkuu tuottaa vain sen 10 %, eikä aina sitäkään, jos alkuunlähtö tehdään niinkuin se pitäisi tehdä.
Ilmeisesti Reima Ranta tarkoittaa ilmaisilla resursseilla metsätalouden tukia, joita tappiolliseen metsänhoitoon maksetaan. Ovat metsänhoitoa tukevia ja maksetaan etuutena yhteisistä varoista, mutta koetaan valtuutena yhteiskuntahyvän puolesta. Tämäkin on vain toinen puoli ymmärrettävästä asiasta.
Miten tuo lienee, sallitaanko peruselinkeinojen tienaavan omista palveluistaan tai miten uutta metsälakia käytetään hyväsi metsänhoidossa. Lähellekään aina arvokasvu tai metsänhoidon kriteerit eivät toteudu.
Minä en Timppa valita, koska minulle käy mainiosti kaikki vaihtoehdot. Hyvä, että voin toimia parhaaksi katsomallani tavalla kussakin kohteessa ja suon sen oikein mielelläni myös muille.
Kun pinta-alaverolla ostin metsäni, pyrin ostamaan mahdollisimman paljon hakkuumahdollisuuksia ja käyttämään niitä tietysti nollaverolla täysimääräisesti. Tämä tarkoitti rajuja avohakkuita. Uudistaminen tietysti taloudellisesti järkevällä tavalla välittömästi. Näin sai pinta-alaa verovapaaksi ja uudistetusta pinta-alasta hehtaarikohtaiset vähennykset, eli pinta-alavero käytännössä nollaksi eli uudistaminen ei maksanut mitään verovaikutus huomioiden. Kuten tiedätte, metsien ostosta jäi metsävähennys odottamaan puun myyntiin perustuvaa verotusta. Ellei tiedossa olisi ollut tulevaa veromuutosta, pinta-alavero olisi muodostunut nuorista metsistä ongelmalliseksi.
Nyt tilanne on toinen ja pyrin uudistamaan luontaisin menetelmin, mitä se sitten kulloinkin tarkoittaakin. En investoi metsään tavalla, joka ei näytä tuottavan minulle korkovaatimus huomioiden eli maan arvo jää nollaksi tai negatiiviseksi. Sehän olisi taloudellisesti sulaa hulluutta. Parempi silloin myydä pohjat pois.
En osaa tuohon Gla vastata, kun en tiedä miten biologisia ongelmia pitäisi muuttaa euroiksi.
Aika nopeasti biologia muuttuu euroiksi, kun luontainen uudistuminen toteutuu heikosti. Excelissä tätä ei tietenkään tapahdu, siitä on nähty useita esimerkkejä jk-porukan taholta. Itselläni on silti reaalimaailmasta esimerkkejä. Yhden kantojen nostolla myllätyn pienaukon olen saanut kasvamaan istutuksella ja kovalla heinäämisellä. Toinen kasvaa edelleen heinää, samoin kolmas myrskyn tekemä aukko. Jokunen kuusentaimi taistelee heinikossa juurikääpäisellä alueella eli yhtä tyhjän kanssa on sekin.
Muissa aukoissa on kasvatuskelpoista tavaraa vaihtelevasti. Heinää sitäkin enemmän.
Tuosta yksityisen ja kansantalouden ristiriidasta tuli mieleeni, että ajatellaankohan asiaa jalostusarvon kautta. Kun se on kymmenkertainen kantorahaan verrattuna, voi joku ajatella tappiollisenkin puun tuotannon olevan kansantalouden etu, kunhan vientiteollisuus saa riittävästi raaka-ainetta kilpailukykyiseen hintaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.