Metsien pilaaminen on todellista. Sahasin 1980 luvulla istutettua mäntyä. Sahatessa katselin täyssärmäistä lankkua joka puuna ollessaan näytti ihan suoralta puulta . Hienoa se oli kieltämättä kun taapeliin laitoin, tosin vuosirnkaat olivat 5 kertaiset omaan luontaisesti kasvatettuihin puihin nähden. Nyt otin patininkit kasaan, siis kolmeen kasaan yhteen lengot ja käppyrät, toiseen sellaiset joista saisi joitain pätkiä kohonkiin, kolmanteen noin suorat ja ilman kieroutta. No tietysti tuli sade. minulle ei jäänyt yhtään suoraa lankkua . Ovat taas kuivia mutta käyttöön niistä ei ole , niillä ei kerta kaikkiaan tee mitään , huonoa polttopuutakin kun on sahattua , kun latoo uuniin tulee yksi pölkky joka palaa heikosti. Nyt tuli taas tuo vanha ajatus että punnitsen vanhan kunnon pätkän patiisia ja tätä nyky patiisia molemmat mäntyä. Olin mykistyä loppu iäkseni. Kun laskin vuosirenkaiden määrän kummastakin oli vuotuinen painonlisäys sama. No ei ihme että on kämpyröitä lankkuja. Tässä on vielä eräs tekijä kun istutin puut olin tilannut kuusen taimia mutta ne olivat loppuneet yhdistykseltä tuli valkovenäjältä tuotuja taimia ja puut istutettiin peltoon. Siis peltoon ei ainakaan voi istuttaa mäntyä joka on tuotu jostain kauempaa. Sahurina kieltäisin männyn istuttamisen kokonaan mutta onneksi tuo valta puuttuu minulta. Kuuset viljeltynä kasvaa ruuvimaisisiksi joten sama on kuusen kanssa. Istutettu kuusipuu on eri puuta kuin luonnon kuusi. Istutettu puu on kuivaa ja sahausjälki karvainen ja helposti hyvin niverää. Minulla on vielä kuusi taapeli purkamatta joten syksyn aikana näen voiko lautoja käyttää. Eräs huomion arvoinen seikka joka on hämmästyttänyt noiden istututettujen mäntyjen kannot??? Nehän mätänevät ihan silmissä , kävelin metsässä ja astuin lyhyeksi sahatun kannon kohdalle , siinä ei ollut mitään , sain naamani turpeeseen oikein kunnolla. Istutetut männiköt ovat jopa vaarallisia juuri tuon takia ja myrsky katkoo niitä kuin sätkiä. Jotain on tutkittu hyvin huonosti tai ei ollenkaan tai joku on vaikuttanut tutkittuihin tuloksiin. Kerroin todellisuutta en tutkimustuloksia. Onko puupellot humpuukia jos kuidun määrä ei lisäänny vain kuljetetettavat kuutiot lisääntyy, siis vesi.
Mettämies kertoi tarinan tästä metsiemme suurmiehestä.
Muistanpa kanssa tapauksen, joka kertoo Lähteen ylivertaisista taidoista. Liekö tapahtunut tuon ”kääntymyksen” jälkeen.
Kauan sitten tapasin metsäläisen, joka kertoi kuinka professori määritti puun terveyden. Näytti myös. Avokämmen piti lähestää varovaisesti puun runkoa ja sillä konstilla voi terveyden kertoa.
Kokeilin ja kas perhanaa. Sopivalla etäisyydellä tuntui jotain, mutta terveydentilan määrittely olisi ilmeisesti vaatinut lisää pätevyyttä.
Olen tuota joskus tuuminut, että oliko rofessori tuossa hommassa vähän piruilu mielessään vai uskoiko tosiaan löytäneensä puun ”auran”. Hommassa kun on kyse lämpöisestä kännystä ja sopivalla etäisyydellä rungosta tuntuu pieni viri kun lämmin ilma alkaa virtaamaan nopeammin.
Normaalisti suorasta tukista kun sahataan ”Lankkuja”, niin se ovat suoria, eivätkä vetele mihinkään päin. Heti tuoreeltaan ne rimoitetaan ohjeen mukaan. Kun ne kuivuvat rimanipussa, niin oikealla sahalla nippuja on jopa päällekkäin ja suurin osa saheista on painon alla, jolloin ne pysyvät suorina.
Päällimmäisen nipun päällimmäiset tavarat vetelevät, eikä sillä taipumuksella ole yhteyttä kasvunopeuden kanssa.
Kun kuivien saheiden annetaan olla irrallaan ja niitä kastellaan tai ne ovat sateessa, on varmaa, että huomattava osa vetelee jonkin verran.
Suomalaista metsäsotaa on käyty jo yli 60 vuotta. Sitä Erkki Lähde on tahollaan käynyt 40 vuotta ja sota jatkuu edelleen, tälläkin palstalla joka päivä. Kysymys ei ole toisinajattelusta, vaan tasarakenteisen ja jatkuvan kasvatuksen paremmuudesta.
Se, että Erkki Lähde uskalsi haastaa virallisen linjan, häneen kohdistettiin kerettiläisen leima ja hän sai virallisten metsäorganisaatioiden vihat päällensä. Hänen ansionsa metsähoidon professorina kyseenalaistettiin ja hänen tutkimustuloksensa ja koealansa hylättiin epätieteellisinä.
Metsäsotaa on käyty pian sata vuotta, eli hyvinkin pitkän puusukupolven ajan. Ja oikeastaan ei ole päästy vielä puuta pitemmälle. Onko tässä mitään järkeä, sillä vaatimuksetkaan eivät ole isot. Ikään kuin kysymys on vain yhdestä virallisesta metsänhoidon vaihtoehdosta, vaikka vaihtoehtoisia metsänhoitoa on toteutettu tässä maassa enemmän kuin mitään muuta.
Jos vähän tarkempia ollaan, kysymyksessä on yhden ihmisen tavallista pidemmälle viedystä katkeruudesta entistä työnantajaansa kohtaan, ja hänen henkisistä seuraajistaan, – ei muusta.
Se katkeruus taisi tulla sieltä viralliselta puolelta ja seuraukset ovat olleet sen mukaiset. Uutisoinnin perusteella Erkki Lähde jatkaa tutkimustoimintaansa edelleen ja hänen seuraajansa on hyvissä käsissä.
Jos seurauksena on nykyisenlainen metsälaki ja sen sallimat hakkuutavat, jotka puolestaan johtavat Suomen metsien laadun ja puuntuoton laskuun, ei kukaan voi silloin sanoa toiminnan olevan hyvissä käsissä.
Olen samaa mieltä uudesta metsälaista. Läpimittaluokat tulee palauttaa. Käytetään hyväksi harsimalla jaksollisen nuoria metsiä ja hakataan tarpeettomasti aukoksi. Eli tätä hävitystä tehdään myös siellä virallisella jaksollisen metsänhoidon puolella.
Jos Remie on sahannut räkämäntyä, mitä siitä pitäisi päätellä? Että menneinä vuosikymmeninä on tehty virheitä. Mitä tuo tieto vaikuttaa suhtautumiiseen nykypäivän metsätalouteen?
Oksaton, nopeakasvuinen mänty on todella kysytty raaka-aine ja vielä arvokkaammaksi sen tekee se, että järeys on suuri, koska siitä pyritään tekemään viilua. Jos se on pystykarsittua ja se sorvataan, jää luultavasti jopa kaikki oksat purilaaseen, taikka ainakin suurin osa,
Se on tuote, jota ei sormijatkajat pysty tekemään. Samoin tehdään seinälevyjen ja huokalulevyjen pintaviilua, joka näyttä valtavilta lankuilta, ne höylätään kuin pärehöylällä konsanaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.