Mihin perustuu Jovainin mainitsema kesken kasvuisten metsien hakkuun bisnes? Jos suhteellinen arvokasvu hiipuu, eikö silloin ole päätehakkuun paikka ja tällöin ei voida puhua kesken kasvuisten metsien hakkuusta? Jos taas arvokasvu jatkuu, on melko huono bisnes hakata puusto ja tehdä investointi uuteen sukupolveen, jossa kassavirta kääntyy plussalle alhaisellakin korkotasolla vasta vuosikymmenien kuluttua.
Itse hakkasin 03 kuvion, kun oli syytä epäillä juurikäävän leviävän kovaa vauhtia ja siten arvokasvun hiipuvan. Oikein vai väärin? Onneksi tätä kysymystä ei tarvinnut esittää vanhan lain aikana lainvalvojalle.
Niitä näyttää jo syntyneen ja esim Harjavallan suunnassa oikein vauhdilla, kun Jeessi keksi ylispuuhakkuun. Tässä vaiheessa hän vielä jättää ”arvokasvamaan” viisimetriset kuusentapit, joista juuri ja juuri tulisi ”Jeessin pikkutukki”, eli minimikuitu.
Tuolla jätkä kirjoiteli Lapin metsin tilasta. Jokainen joka haluaa tutustua Lapin jatkuvaan kasvatukseen voi lähte vaikka vaellukselle UK-puistoon. Siellä on mm Suomujoen varret hakattu sotien jälkeen siten että parhaat päältä. Nyt voi tutustua metsien uudistumiseen ja vaikka tyvitukin laatuun näissä harsintametsissä. Eipä ole kummoista tavaraa. Poikaani lainatakseni: ” Kuka noita vääriä mäntyjä viitsii katsoa vuodesta toiseen”. Näin totesi nykyajan motokuski jonka kanssa oli vaelluksella aikoinani.
Sen enempää entisiä Lapin metsämiehiä moitiskelematta, toteaisin vain, että kaupaksi ei saanut muuta kuin niitä järeitä ja hyvälaatuuisia – etupäässä vain tyvitukkeja, jotka haravoitiin metsistä omaan, ja teollisuuden käyttöön.
Tiedä onko jk. hakkuut yleistymässä, mutta ainakin jaksollisiin metsiin hakataan kesken kasvuisia ”jätemetsiä” ja aukkoja. Antaahan uusi metsälaki siihen mahdollisuuden, vilkastuttaa mm. metsätilakauppaa. Puut pinoon ja tila myyntiin.
Rankkaa jatkuvaa kasvatusta se tosiaan oli sodan jälkeen Lapin metsissä.
Kun tie Utsjoelle asti valmistui tuli ajeltua (kyydissä) sitä suht. tuoreeltaan. Molemmin puolin tietä makaili oksillaan (karsimattomina) harmaita mäntyjen latvuksia. VAPO oli käynyt hakemassa liipit pois ja pinotavaramitta oksineen oli jätetty metsään.
Myöhemmin (-70 -luvulla) niistä kyllä keiteltiin sellua.
Väittäisin, että määrämittaharsinta on palannut suomalaiseen metsänhoitoon. Onko siinä isoakaan eroa Lapin lakiin, jos tasaikäistä metsää hakataan lakirajoille ja jäädään odottamaan syntyykö taimikko. Usein ei synny ja tarpeettoman odotusvaiheen jälkeen vajaatuottoinen metsä hakataan sitten aukeaksi ja uudistetaan.
Siinä mielessä, että uudessa metsälaissa edesautettiin jk. metsän kasvatusta, on eduksi, että se taimikko tai eri-ikäismetsä, ennen toimenpidettä on olemassa tai vähintäänkin on muodostumassa.
Toisaalta läpimittaluokkien poistaminen on mahdollistanut myös kesken kasvuisten metsien avohakkaamisen. Palstalla on aikaisemmin keskusteltu sadan hehtaarin avohakkuista. Kaukaa ei haeta, jos nyt vanhan lain aikaisia ensiharvennuksia hakataan aukeaksi ja perustellaan kitukasvuisuudella tai kasvunsa päättämisellä. Kuka valvoo ja ei taida uusi metsälaki vaatia edes perustelemaan.
Tämä on vaan tällaista kirjoittelua, mutta kuitenkin hienoinen muistutus määrämittaharsinnan paluusta. Ettei vaan Gla tuolla edellä pähkäilyissään ole asian ytimessä.
Gla ON asian ytimessä – kuten monesti on. Metsänkäsittelyn päätökset on saatava tehdä metsänomistajan tilanteiden ja tavoitteiden mukaisesti eikä siinä tarvita ikä- tai läpimittarajoja.
Kansantaloudellisessa mielessä on järjetöntä hakata yhden tai kahden tukin puustoa aukoksi, kun sillä on mahdollisuusoikein harvennettuna ja oikealla kasvupohjalla kehittyä neljän – jopa kuuden tukin rungoksi jopa koodenjymmenen vuoden ikäisenä,
Ikä ja läpimitta pitäisi ehdottomasti tuoda takaisin uudistuskypsyyden määrittelyyn ja pitäisi maksaa muutama tonni hehtaarilta tukea niistä hehtaareista, joiden tukkirunkojen keskikoko ylittää yhden kiinnon ja pohjapinta-ala on silti suositusten mukainen.
On höpöpuhetta, että puun kasvu loppuu, kun se tulee ihmisen eläkeikään, oikeassa tiheydessä ja ravinteiden riittäessä puuston kasvu Kuutioina hehtaarilla pysyy kutakuinkin samana kuin 40 – 60 vuotiaanakin. Se vaan edellytttää metsänhoitotoimenpiteitä, eli käytännössä jopa kolmea kasvatushakkuuta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.