Turha on syyttää Palstan alkuperäistä omistaa/myyjää siitä, että on pyytänyt ”liian korkeaa” hintaa – ja ”saanut sen”.

Ostajat olisivat voineet itsekin paneutua palstaan ja tehdä puuston arviointia ja mittauksia. Ostohenkilöllä ei kuitenkaan ole tapauksessa puhtaita jauhoja pussissaan.

MHY:n kokemusta ja koulutusta omaava toimihenkilö olisi nopeasti tehnyt ihan otantamittauksella puuston määrästä 98 %:n varmuudella tarkan tuloksen.

Puutavaralajien suhteen pitäisi myös olla tarkat kriteerit, Ettei mennä arvioimaan parruaihioita oikeaksi tukiksi, varsinkin, jos alueelta ei sellaisia kukaan osta.

Puiden sisäisiä vikoja on vaikeampi arvioida, mutta kokemus auttaa siinäkin.

Mitä tulee rannikon puuston laatuun, niin itse olen ollut tekemässä leimikoita Vaasan korkeudella sekä mantereella, että saarissa ja takaan, että myös siellä laatua löytyy ja todella hyvää kasvunopeutta, vaikka maasto on kivistä, taikka tosi kivistä.

Kyseisessä tilakaupassa ei todellakaan ollut kyseessä uudistushakkuusta, vaikka moni on sen sellaiseksi käsittänyt. Onhan paljonkin ollut metsitettyjä peltoja, joita on otettu takaisin viljelyyn jo alle kymmenen vuoden metsänkasvatuksen jälkeen. Syynä on ollut esim omistajanvaihdos.

Tollolla ei ole pienintäkään kokemusta – ei edes sivusta seuranneena, tukin, eikä minkään muunkaan myyntipuutavaran mitta – ja laatuvaatimuksista.

Kun hänellä ei ole omaa metsää, eikä hän koskaan ole myynyt yhtäkään pölkkyä, hän elää mielikuvamaailmassaan ja korkeintaan eukkonsa pöpelikköä ruokapalkalla survoo maahan. Joskus jopa aarin päivässä.

Tollolla ei ole mitään käsitystä metsistä.

A: En puhunut männyistä

B: Olen itse työn puolesta kulkenut Pohjanlahden rannikkoa ja saaria tehden leimikoita = Merkannut kivipyykkejä ja rajoja.

C: Rauman saaristossa kävimme joka kesä monia kertoja hyvinkin kaukana merellä virkistäytymässä ja marjareissuilla. Kyllä siellä kuuset vetivät vertoja Päijänteen ympäristön kuusikoille. Pitkää, hoikkavartista, erittäin laadukasta kuusta.

Tollon kannattaisi kysyä eukoltaan, saako hän laittaa milloin ja minkälaisen kirjoituksen, ettei häpäisisi itseään jatkuvasti.

Jos Malax on mielestäsi Turun saaristoa, nii kehoittaisin kiertämään koulujasi vielä ainakin kymmenen vuotta. Siellä olimme metsässä hakkuukuvioita rajailemassa.

Eipä näkynyt Turun nimeä edes liikenneopasteissa. Puumäärä kuviolla ei paljoa muutu, vaikka vänkäisit ne katajiksi. Kokonaiskuutiot heittivät rajusti, samoin puulajit. Älä heiluttele päätäsi liikaa – hölske kuuluu jo tänne asti.

Ainakin näin Satakunnan kolkalta katsottuna tuhlaat vain aikaasi jos lähdet tiukkaan ”inventaariin” ostokiinteistön kaas. Paljon tärkeämpää on olla kuulolla herkällä korvalla mitä paikkakunnan palstojen käypään hintaan ylitykset ovat olleet. Aivan sama tarjoatko järkevästi kun järjellä et mitään saa. Aika yksinkertaista logiikkaa mielestäni. Silloin kun olet siitä perillä on näinkin tasaväkisessä kamppailussa (mitä omassa viimeksi oli)päästä ykköseksi. Nyt vasta ensimmäisen kerran kunnolla inventoitiin kun oman ostoasiamiehen kaas kierrettiin kulmalta kulmalle. Esim yksi iso kulma tuli aivan uutena miellyttävänä lisänä mukaan. Aika tuhti männikön ensiharvennus tuli ikäänkuin kaupan päälle. Puuta on ja paljon.