Harjavallassa lähdetään siitä, että kaikki mitä osuustoiminallinen yhtiö suvaitseekin tehdä tapahtuu hänen parhaakseen. Hänen idolinsa ja palvonnan kohde ei voi olla väärässä. Samaa näemme uutisissa Pohjois-Koreasta, jos on yhtiölle antanut pikkusormen, se vie koko käden. Vaikea se on tarjouksiakaan vertailla kun ovat niin puutteellisa, kaikki olennainen tieto puttuu ja määrät vähän sinnepäin. Miten joku on voinut sopimusjäseneksi edes päästä.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/artikkeli-1.215331

Onhan siinä ostomiehen arvio mennyt vähän pieleen. Näyttäisi, että kyseessä oli ”luonnontilainen metsä”, eli samalaista kuin näkyy kuvassa taustalla. Ensiharvennus on jäänyt tekemättä ja silloin tukkikertymä jää olemattomaksi, kun keskenkasvuinen metsä päätehakataan.

Ei siinä mitään laittomuuksia ole tapahtunut, eikä salassapitosopimuksella ole ole tarkoitus peitellä laittomuuksia.

Jos olisivat allekirjoittaneet salassapitosopimuksen, olisivat saaneet 5000…10 000 euron korvauksen. Pelkästään siitä syystä, että firmalle ei tulisi kielteistä julkisuutta. Yksittäistapauksena pikkuraha firmalle.  Suuri osa lukijoista on kuitenkin taipuvaisia uskomaan, että puunmyyjää on petetty, vaikka niin ei ole.

Salassapitosopimuksen tarkoitus on pitää salassa saatu korvaus. Jos se tulisi julkisuuteen, olisivat kaikki puunmyyjät, joille arvio on mennyt yli 5% pieleen jonossa pyytämässä korvauksia….ihan mahdoton tilanne. Tämä on aivan normaali käytäntö isommissa firmoissa.

Valitettavasti tässä tapauksessa puunmyyjät ovat ymmärtäneet kaikki asiat väärin.

Jos arvion  heitto on 30% , ei voi sanoa että on mennyt vähän pieleen vaan paljon.  Viiden prosentin heitto taas tuskin ketään hetkauttaa, sehän on erittäin hyvä arvio. Siis logiikkako on se että siitä muka maksettaisiin korvaus että pidettäisiin suu kiinni? En usko. Mitä olen kuullut , niin yleensä firmat toteaa ns hankalille tapauksille että tavataan sitten  siinä käräjäoikeudesta mikä on hakkuusopimukseen kirjattu riitatapausten osalta. Ei niitä hetkauta pätkääkään vaikka uhkaa ottaa yhteyttä kaikkiin mahdollisiin tiedotusvälineisiin.

Aika heikoilla perusteilla juttuja väännetään. Jos ja kun ostomies tekee arvion puumääristä, ei kylläkään puhuta samoista tarkkuuksista kuin metsäsuunnitelman tekijät työtään tekevät.

Jos ostomies ei ole kahlannut aluetta läpi lähes joka kohdasta ja jos hänellä ei ole ollut relaskooppia ja korkeusmittaria käytössään, voidaan tosiaan puhua vain arviosta.

Metsäsuunnitelman tekijät – usein MHY:n toimihenkilöitä, perustavat laskelmansa mittauksiin, joista kuitenkin tavan mukaan hieman liipastaan pois, ettei jutun mukaisia erehdyksiä sattuisi.

Meillä takavuosina teki kokenut metsäteknikko ihan perinteisen leimauksen, josta luettelon mukaan piti tulla 150 kuutiota. Siitä tuli 450 kuutiota, josta tosin ensimmäisessä luovutusmittauksessa mitattiin vain 150 ja koska hinta oli jo noussut, loput myytiin eri kaupalla. Kyse oli silloin hankintakaupasta, mutta Teknikko oli tehnyt arvion kyllä varman päälle.

En minä kylläkään menisi pelkän arvion perusteella velkoja tekemään.

”Joo, mutta onhan se nyt outoa että ensimmäiseksi firma vaatii allekirjoittamaan vaitiolositoumuksen. En ole ikinä kuullut vastaavasta käytännöstä. Vai onko sitten niin että ihmiset ovat allekirjoittaneet sellaisia papereita, eivätkä siten voi kertoa kellekään siitä mitään ikinä. Itse en allekirjoittaisi.”

Kyllä löytyy salassapitosopimuksia omasta hyllystä. Ei sillä tietenkään voida sopia, että pidetään piilossa laittomuuksia tai väärinkäytöksiä. Yleensä se koskee yrityssalaisuuksia, mutta myös tällaisia tapauksia, joissa molemmat osapuolet kärsivät jos asiaa puidaan julkisuudessa.

Minusta 900€ korvaus pieleen menneestä puustoarviosta oli ihan kohtuullinen. Sen vähintään 5000€ olisi saanut, kun olisi lopettanut asian veivaamisen mediassa tehnyt sopimuksen ja pitänyt omana tietonaan. Jos menee oikeuteen häviää taatusti. Murheelinen tapaus.