Kaipa se lakkautuksen syy tässä oikeastikin on tiedotteen mukainen eli käsiin vanhentunut päätuote: paperi. Tosi ikävää työpaikkansa menettävien kannalta.

Hommaa kun tarkastelee muutenkin niin näkisin tässä aikakin kaksi selkeää viestiäkin. Ensinnäkin, sulkemisen julkistamisen ajoitus ei voi olla sattumaa. Huomenna käynnistyy kehysriihi ja sinnehän viestiä suunnattiin metsäteollisuudesta oikein kunnolla. Tuolla pitäisi päättää mm. työelämään liittyvistä joustoista.

Toiseksi, tällä ilmaistiin aika selkeästi, että kuitupuun hinnoittelu on ja pysyy metsäteollisuuden käsissä. Ei siitä kilpailemaan aleta ja nämä askelmerkit on kyllä sovittu jo kauan ennen Metsäliiton investointipäätöstä. Muutenhan Enson ratkaisu olisi voinut olla koneiden muuttaminen sellulle.

Kolmanneksi saatetaan nostaa ympäristöhallinto tai ainakin ympäristöjärjestöt, mutta siitä kuultaneen lähipäivinä tarkemmin. Riippuu mihin suuntaan keskustelu kehittyy ja halutaanko se keskustelu siirtää johonkin sopivampaan ajankohtaan.

Kovaa peliä kaiken kaikkiaan.

Päätös ei ollut yllätys ja ei tule jäämään viimeiseksi. Edellä husse ja  derHorst nimimerkit tuovat esiin oleellisia asioita, miksi näin oli päättyvä tehtaan historia maassamme. Myöskään ilmoituksen ajankohta ei ollut sattuma, StoraEnso antoi oman viestinsä, kuten UPM;n Jussi Pesonen Kaipolasta. Päämisterillä oli silloin ymmärtämisvakeuksia ja omia kannattavuustietoja, jotka osoittautuivat vääriksi. Metsäliitto taasen ratkaisi Kemijärven kohtalon omalla investoinnillaan, joten kuituteollisuus tulee jatkossakin olemaan kolmen suuren hallinnassa. Kustannuskilpailukyky on kannattavan liiketoiminnan edellytys ja täällä pohjolan sivukyllillä on tämä huomioitava. Ei aate ja koskematon luonto leipää takaa, vaikka näitäkin uskovaisia löytyy.

Kannattaisiko puuta jalostavien yhtiöiden antaa puun myyntiin liittyvät bonukset sittenkin osakkeina?

Jokin tuon suuntainen järjestely voisi tuoda metsänomistajalle paremmat tulot, kuin taistelu onko kuitupuu 10, 15 vai 20€.

Metsäalan pitäisi jollakin tapaa muuttua, tätähän kaikki pähkäilevät. Mutta metsäala on siitä erilainen, sillä on vaikea keksiä mitään uutta. Pyörää ei voi keksiä uudestaan, kaikki toimivat menetelmät on jo käytössä.

Jotakin muutoksia on lähitulevaisuudessa tulossa, ei mitään mullistuksia mutta jotakin kuitenkin. Yksi on ainakin maanomistajuuden hiljattainen siirtyminen rahastoille ja ulkomaille, kun suomalaiset myyvät palstojaan. Tämä mahdollistaa metsäjäteille (Enso, MG, UPM) raaka-aineen saatavuudelle isoja toimitussopimuksia (kuten Metsähallitus, ja esim. Tornator Ensolle), kun jokin yksi ulkomainen rahasto omistaa tuhansia hehtaareja metsää Suomessa. Puunhankinta järkevöityy yhtiöiden näkökulmasta, kun ei tarvitse lypsää MHY:n alaisilta yksityisomistajilta ja pieniltä palstoilta joka kuutiota.

Nämä metsäjätit alkavat muuttua, eivät enää tulevaisuudessa ole tukinsahaajia ja paperintuottajia. Sellu, pakkausmateriaalit, kartonki, pehmopaperit, hienopaperit (etiketit, tarrat, suodatinpaperit yms) ovat ne mikä kannattaa ja näkymät kauas tulevaisuuteen hyvät. Lisäoptio paremmasta jos selluntuotannon sivuvirrat lyö läpi, eli ”biotalous” puukuidut, öljyt, tärpätit, biopolttoaineet.

Koska lopputuote on sellua jollakin tapaa, niin metsäjättien näkökulmasta on sama työnnetäänkö sinne pannuun mitä puutavaraa. Muutos voisi olla, että puuta ostetaan ”kokonaisena puuna”, eli runkohinnoittelu jollakin tapaa.

Ei eroteltaisi kolmea eri tukkimittaa ja parruja, kuituja yms. Ei juoksenneltaisi valvomassa katkontaa ja ei olisi myhistysten vahtimista, mitä matriisia käytetty. Koko runko vain sellupannuun. Katkonta olisi kaikki viiteen metriin, läpimitasta riippumatta. Latva kuuteen tai seitsemään senttiin. Kun puu loppuu, viimeinen pölli apumittana lyhyempänä. Löytyisi varmasti kannattava hinta kaikille, joka olisi nykyistä puutavaralajihinnoittelua järkevämpi. Metsäyhtiöt laittaisivat mieluusti ”biopannuun” järeämpääkin puuta ja kannattavasti, kuin nykyinen ”kuitupuu” 7-15cm läpimitat.

Puun hinnoittelussa luovuttaisiin puutavaralajihinnoittelusta. Maksettaisiin motteina tai vaikkapa litrahinta puulle!

Metsäpäässä helpottuisi insinöörin työt, kun ei tarviisi enää tunnistaa kuusta ja mäntyä, koivun voisi sentään erottaa kun koivusellu otetaan erilleen.

Runkohinnoitteluun siirtyminen tosin ajaisi MHY:n toiminnan loppuun, kun ei olisi enää katkonnan vahtimista. Metsäkonevalmistaja Ponssen toiminta on perustunut puutavaralajimenetelmään, tarkkoihin mittalaitteisiin, niin uusi suunta Ponsselle olisi kehitellä tehokkuutta lisää ja kesä/kelirikkoaikaan puunkorjuuseen sopivia koneketjuja.

Jos puusta maksettaisiin litroina hinta, rungon koon mukaan. Sama litrahinta, oli runko 80 litrainen ensiharvennuspuu tai 500litrainen tukkipuu. Tämä kannustaisi metsänomistajia TUOTTAMAAN PUUTA ja ajatus muuttuisi nykyisestä ”tavoitellaan tukin kasvatusta ja järeytymistä, koska vain tukista maksetaan ja kuitupuu on vain metsänhoidollinen välttämättömyys.”

Metsähallitus on jo luopunut tuosta vanhasta ajattelusta, MH on nuorentanut metsiään ja lyhentänyt kiertoaikoja. Tavoite ei ole tuottaa tukkia, vaan puuta.

Kaikki kannattavuus ja ajatus olisi kasvattaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon puuta. Tähän on jo keksitty toimivin menetelmä Suomessa, mutta toteutus tehostuisi. Taimikonhoidot tulisi tehtyä, koska olisi porkkana. Kemera-tukimaailma on koittanut koko historiansa ajan ratkaista miten suomalaiset hoitaisivat taimikot ajallaan. Markkinatalous hoitaisi, kun porkkana olisi saada nopeasti metsä kasvamaan ja ensimmäinen hakkuu palstalle. Lannoittamiseen tulisi intoa, kun lannoituksen avulla saadaan enemmän puuta ja nopeammin.

Sahoille löytyisi paikkansa ostaa puu runkohinnoilla korkeamman tukkiprosentin varttuneista metsistä.

Sellutehtaan (biotuotetehtaan) portilla puulla olisi motti/litrahinta. Järeydellä ei mitään merkitystä.

Kannolla, puunkorjuu on tietysti isommille rungoille halpaa. 500 litraisten runkojen harvennus varmaankin työlukuna alle 10€ korjuukulut ja avohakkuu 5€. 80 litrasilla rungoilla paljon enemmän. Tuossa 400-500 litran kiepeillä on raja, jossa korjuukulut ei enää laske jos rungon koko nousee. Lisäarvoa isomman puun tuottamisesta ei ole, ellei laadukkaan tukki/sahapuun kasvatuksesta makseta.

Puunhinta metsänomistajalle olisi tehdashinta – korjuukulut

Ei minkäänasteinen yllätys. Toinen vaihtoehto olisi ollut Kouvola, joka sijainniltaan toki huonompi, mutta koneet verrattain uudet. Koneet veitsiluodossa tooodella vanhat ja korjattu vain sen verran, että paketti saadaan pidettyä kasassa. Hommat muutenkin olleet vähissä siellä jo jonkin aikaa

iso menetys alueelle. Noilta suunnilta kotoisin alkujaan niin kyllähän tuo näivettää seutua entisestään