Yhtiö nostaa Itä-Suomessa tukkine latvaläpimitan 18cm, eli siirtää rahaa metsänimistajilta omaan kassaansa. Varastot on täynnä tukkia ja on tarkoitus jarruttaa ostoja, onneksi on muitakin ostajia.
Käydään roiskimassa viskalla typpeä juurelle kyllä lustonpaksuus kasvaa. Helposti nousee paksuus 15-20mm vuodessa ja latvat lerpahtaa alas mutta mitä me siitä vaikka runko on pekkää oksaa oksa, on puun kovin osa. 1,5-2mm lustonpaksuudesta ei makseta yhtään enempää ja satoisuus 10 x vähemmän. 2mm kasvattaja saa kasvattaa 100 vuotta kun typellä saa saman tilin 10 vuodessa. Sanoisin että hienoa hinnoittelua. Siksi kuidusta maksetaan 30€ . Kun kunnon kuidusta pitäisi maksaa 300€. Ovat päättänet että kun vedätetään niin vedätetään oikein kunnolla.
Tehtiin tosiaan Enskan kanssa harvennuskauppa elokuussa. Hakkasivat syyskuussa. Merkittävää oli, ettei yhtään kalikkaa mennyt firman omille tuotantolaitoksille. Mitat olivat normaaleja.
Mukava, että tuli kilpailija kahdelle paikalliselle konsernille.
On se metsätalous sen verran hidas soutuista,- hitaampaan kuin laivan kääntö-, että ei toden perään auta ruveta liukastelemaan hyvin markkinan oikkujen tahdissa. Ei ole hyvin montaa vuotta, kun ukot hätäpäissään aikoivat olla raudusta viljelemättä. Kun on sitä ja tätä. Joku toppuutteli, että tilanne muuttuu vuosikymmenissä vaikka päälaelleen. Ja niinhän se on.
Koivun viha on tehnyt paljon tuhoa metsäluonnossamme ja se kestää kauan ennenkuin taas ollaan tasapainossa tuonkin asian kanssa. Jopa rauduksen taimia melkein joutuu kerjäämään edelleen. Ei niitä kyllä edelleenkään tarjota luonnollisesti. Minäkin taas jouduin torppaamaan kuusen tyrkytyksen ja onnistuihan se koivun taimien saantikin sitten.
Ei täällä ole kovin pitää aikaa kulunut kun koivut hakattiin maahan ja jätettiin mätänenään niille sijoilleen. Valtavat määrät puuta meni ihan hukkaan , moni metsä oli lohduttoman näköinen kun kuuset ja männyt oli koivujen piiskaamia. Saman kohtalon koki aiemmin raita, ja niin vaikea kun on raitaa kasvattaa. Raita on erittäin hyvä nikkaripuu. vahva ja pysyy muodossaan kuin metalli. Naapurilta kerran kysyin koivua kun oli jo kaadettu että voisiko hän myydä polttopuiksi, emme me myy siitä tulee hyvää humusta. Se siitä, humusta tuli ja aavemetsä kuivineen oksineen jota ei osta kukaan. Monelle yhtiölle tarjottu mutta puut on edelleen metsässä. Nyt en heidän puitaan enää tarvitse on sen verran omasta takaa.
Joskus 90-luvun puolivälissä vanerikoivu oli arvokkain puutavaralaji josta maksoivat vähän yli 300 mk/m3. Sen lisäksi tyvikoivufirma osti kovaan hintaan parhaimmat vientilaadun tyvipölkyt. Lisäksi oli vielä muitakin erikoispölkkyjen mittoja sekä sahakoivua. Näiden lisäksi normaali vanerikoivupölkyt. Yleensä edellä mainitut mitta- ja laatuvaatimukset täyttävät rungot olivat kasvaneet sekametsissä ja ne jäivät pystyyn kun moto hakkasi muut puut pois. Niitä ei koneella tehty. Monesti myös lähes kuitukokoisen nuoren metsän ylispuuhakkuilta sekä järeimmillä harvennuksilla löytyi näitä hyvälaatuisia koivuja. Joku metsänomistaja sanoikin että jos ei olisi ollut koivuvihaa 60-luvulla niin olisi enemmän hiljalleen järeytynyt näitä hyvälaatuisia runkoja. Voin olla väärässä mutta tuleeko näihin peltoihin istutettuihin koivikoihin koskaan suuremmin näitä huippulaadun tukkeja. Usein siellä 40-50 vuotiaassa peltokoivikossa törröttää joku laho-tai kuivaoksa yllättävän alhaalla.
Koivutukille ei ole markkinoita, on lähes sama myykö koivikon kuiduksi vai tukiksi, kun tukkisaanto on niin huano. Meilläpäin ei ole hyviä rauduskoivikoita, sääliksi käy noita metsänomistajia, jotka harventavat koivikoita ja luulevat niistä joskus myyvänsä tukkia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.