Yhtiö nostaa Itä-Suomessa tukkine latvaläpimitan 18cm, eli siirtää rahaa metsänimistajilta omaan kassaansa. Varastot on täynnä tukkia ja on tarkoitus jarruttaa ostoja, onneksi on muitakin ostajia.
Jos juurikääpäsieni on ehtinyt pesiytyä paikan kuusiin tai mäntyihin (ei siis maahan), sieni leviää kesäaikaan sairaista puissa syntyvistä itiöemistä ts. niiden tuottamista itiöistä ilmateitse tuoreisiin kantoihin tai vaurioihin, myös suoraan juuriyhteyksien kautta. Riskialuetta on koko Etelä-Suomi.
Kumpi niistä on tuo juurikääpäsieni , se joka tekee niitä pönttöpuita tyvestä latvaan asti , vai se joka tekee kuivalahoa eikä nouse kovin ylös. Meillä muutama ollut kuution puu jossa on metri ruskeaa ja sitten ihan terve.
Talviaikaiseen puunkorjuuseen palaaminen vähentäisi yleensäkin sienituhoja. Parantaisi sahatavaran laatua huomatavasti. Keinokuivatus on puuta heikentävä toimenpide joka altistaa puun homeelle ja laholle . Näin kun on itsellä saha niin pääsee vertaamaan . Talvikaato ja korjuu on se oikea ajankohta , mutta nykyään tuo ajankohta on vaikea havaita kun on ollut ainainen syksy. Näyttää siltä kohta on pelkkää kesää, nytkin 20,5 . Ei oikein ole normaalia.
Markkinat eivät toimi, puutavaralajeihin perustuvassa kaupassa. Jos metsänomistajilla olisi edunvalvonta kunnossa, järjestelmä olisi jo ajat sitten muutettu.
Puuvarantoa ei näin hyödynnetä taloudellisesti parhaalla mahdollisella tavalla, joka on puuvarojen tuhlausta.
Kilpailutus on mahdotonta, koska muuttuvia tekijöitä on aivan liikaa. Puukauppa tehdään usein paljon ennen korjuuta, jolloin ei voida tietää kauppaa tehtäessä optimaalista katkontaa. Jo silläkin on huomattava merkitys, kuka puikoissa hakkuukoneessa istuu jne.
Se estää myös puun ostajaa hyödyntämästä ostettua leimikkoa (ainakin rehellisin keinoin) kulloisessakin tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.
Kun eri puutavaralajien hinnat ovat näin kaukana toisistaan, puutavaralajeihin perustuva kauppa on vaikka miltä näkökannalta katsottuna älytöntä.
Se on tietysti selvää, että ongelman suuruus vaihtelee huomattavasti sen mukaan, minkälaisesta leimikosta on kysymys.
Juuri näin kuin RR kirjoittaa. Laatupoikkeamat on hankala huomioida ennen hakkuuta, ja osa niistä huomataan vasta sahalla tai sorvilla. Toisin sanoen runkohinnoittelua on vaikea tehdä kun ei nähdä puun sisään. Mikä siis neuvoksi? Poistaako hakkuukoneen konenäkö tämän ongelman jossain vaiheessa vai siirtyykö tilin laskenta loppukäyttäjälle? Hyviä ehdotuksia ja innovaatioita kaivattaisiin.
Metsäkauppaakin käydään, eikä jokaista puun laatuvirhettä tiedetä. Puukaupassa sentään hankalimmin päälle näkyvä laatuvirhe eli laho-ongelma on helppo poistaa, ja se on helposti todennettavissa hakuun jälkeenkin.
Kaikissa kauppatavoissa voidaan osoittaa olevan joku ongelma. Puutavaralajeihin perustuvassa pystykaupassa niitä vain on vaikka millä mitalla.
Perusongelma on ollut metsänomistajien edunvalvonnan puuttuminen ja sen istuminen kahdella jakkaralla. Edunvalvojana itseään pitävä on hyötynyt, puukaupan ongelmista.
Puukaupan parempi läpinäkyvyys, ostajalla parempi mahdollisuus katkoa tarvitsemillaan mitoilla ja puukauppatarjousten helpompi vertailtavuus olis ainakin runkohinnoittelun etuja .
Haittana voisi olla edelleen se, että hyvästä laadusta ei makseta lisää, jotta siihen olisi puun kasvattajilla motivaatiota satsata. Lahovikojen vaikutuksen hinnoittelussa voisi eliminoida esim. käyttämällä vähennyskerrointa , joka on saatu vastaavien leimikkojen aikaisemmasta tietopankista, tai sitten suoraan erottelemalla lahot omaksi puutavaralajikseen kuten puutavaralajimenetelmässäkin.
Parhaita kohteita olisi suht. tasakokoiset ja -laatuiset tukkipuuleimikot. Kyllä tottuneet ostajat osaa arvioida aika hyvin vikojen vaikutuksen leimikon arvoon. Aluksi työmäärä voisi leimikonteossa vähän lisääntyä mutta toisi se enemmän etuja kuin haittoja, kaupanteon luotettavuuden suhteen varsinkin.
Dronella kuvaaminen leimikon arvioinnissa voisi olla yksi mahdollisuus mitata etukäteen puusto ja sen laatukin. Kun pikselikoko on kamerassa muutaman sentin luokkaa, niin päällepäin näkyvät viatkin näkyy jo hyvin ainakin männiköissä ja koivikoissa. Sisäiset viat ei näy kuin vasta sahalla läpivalaisussa, jos sellanen on käytössä. Useimmilla sahoilla jo kaiketi on. Mutta tavallinen raakkimäärä on n. 4 % moton jäljiltä ja suurin osa johtuu luultavasti esim. alimitoista eikä sisäisistä vioista.
Runkohinnoittelua ja sen vaikutuksia on firmat varmasti tutkineet itsekin mutta ei niitä tietoja anneta ulkopuolisille.
Yksi hankala nähtävä on lyly , jossain metsässä sitä esiintyy hyvinkin runsaasti. Joskus oli 1000 tukin plaani sahattavana eikä yhtään lylytöntä tukkia. Niistä tulee luokkia ja saanto on hyvin heikko, lisäksi lyöy lahoaa helpolla, eikä naulaus onnistu, ruuvi ja poralla reikä. Tuommoisen metsän kun saha ostaa niin siinä riittää harmia. Piilolyly joka esiintyy etenkin kuusessa on isoimmissa puissa hyvin yleinen. tällöin puu kasvaa vain toiselta puolelta ja kun se on korjannut asennon alkaa kuusi kasvattamaan päälle tervettä lylytöntä puuta hyvinkin 10 senttiä. Tuommoiseen kun tarjoaa minkälaista halkaisusahaa niin ongelmia on tiedossa.
Semmonen käsitys on itselläni, että lylypuuta tulee joskus turvemailla kun pohjaveden pinta on joistain syystä laskenut nopeasti (yl.ojitus). Tai istutuspaikka ollut väärä mättään /aurausvaon reunaan tms. Paljasjuurisilla taimilla yleisempi ei niinkään pottitaimilla. Sahamiehet osannee arvioida aika hyvin tuon vaikutusta. Sellufirmoilla on hyvin varaa laittaa tukkiakin sellukattilaan kuten tavallista on ollut ennenkin. Ei se ole juuri sen kalliimpaa kuin tuontikuitupuu.
Hyvää laudan ja lankun pätkää tuli kerran muutama km, kun sahautin alunperin kuitupuuksi sahatut 3 m:set kuusityvet . Hyvin harvat niistä vääntyili taapelissa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.