Edellä nm.Kintas kertoo hyvin oman tarinansa,kuinka metsänomistajaksi tuli.Useimiten tilakauppa on sattumien summa ja onnellakin joskus sormensa pelissä.Monelta puuttuu uskallus,kaikki on kallista,ainakin laatuun nähden ja näin tilakauppoja ei tule,vaikka rahaa usein näillä nuukailijoilla tilillä on.                                                                                                                                   Tosiasia on myös,että hyvistä kaupoista ei todellakaan kannata ,kuin nimettömänä kertoilla ainakaan tääläpäin.Siitä on hyvä esimerkki eräs liki satatilaa ostanut ikämies,joka kertoili, että lepikoita on saanut kuntoon laitella toisten jäljiltä ja taimia istutella.

Minulla jäi ensimmäinen tilakaupasta eniten mieleen myyjäpuolen reaktiot.  Minua oli alkanut kiinnostaa oman metsätilan hankinta ja kun suvussa ei sellaisia ollut myynnissä, katselin mitä markkinoilla oli tarjolla. Kävin jo katsomassa muutamaa tilaa ja jonkun tarjouksenkin jätin, mutta ei natsannt.

Huomasin eräällä kiinteistövälittäjällä myynnissä metsätilan, reilu 20 ha kaikenlaisessa kehitysluokassa olevaa metsää, pieni taukotupakin tiluksella oli. Tila oli ollut myynnissä jo jonkun aikaa, mutte ei ollut vielä mennyt kaupaksi. Ajoin paikalle je kävin kuulaana ja kirkkaana lokakuun pakkaspäivänä kävelemässä tilan metsälöt läpi. Olin pysäköinyt autoni hiekkatien bussipysäkille ja vaihdoin farmariauton takaluukussa istuen pikkukenkiä jalkaan, kun ohi ajoi auto ja pysähtyi etupuolelle. Autosta nousi vanhempi mies ja tuli juttusille. Kysyi olinko käynyt katsomassa metsätilaa ja vastattuani myöntävästi tarttui minua olkapäästä ja sanoi: tee sinä tästä hyvä tarjous ja osta minulta tämä pois. Kertoili siinä, että taukotuvan paikalla oli ollut joskus talo, jossa hän oli syntynyt. Hän oli hoitanut tiluksia jo vuosikymmeniä lähikaupungista käsin, mutta terveys ei enää antanut myötä metsätöihin.  Sanoin, että harkitsen asiaa ja otan välittäjään yhteyttä.

Laskeskelin kotona ja mietin mitä tarjoaisin tilasta. Tulin sitten laskelmassani tiettyyn tulokseen ja ilmoitin tarjous summan välittäjälle. Välittäjä soitti takaisin tunnin päästä ja sanoi, että myyjä oli hyväksynyt tarjouksen. Oli kuulema juuri se rajasumma, jonka alle oli päättänyt olla myymättä. No sovittiin sitten kaupantekopäivä seuraavalle viikolle. Sattui vielä niin hauskasti, että tuo päivä oli minun syntymäpäivänä.

Kaupanteko tilaisuudessa välittäjä lähti hakemaan kaupanvahvistajaa paikalle ja keskustelimme siinä myyjän kanssa kymmenisen minuuttia. Kävi ilmi, että meillä oli yhteisiä tuttuja, vaikka emme toisiamme tunteneetkaan. Kauppa vahvistettiin ja lähdettiin pankkiin suorittamaan maksua. Hoidettiin kaikki kuntoon ja välittäjä kätteli meidät ja jätti hyvästit pankin eteisessä ja lähti matkoihinsa. Astuttiin myyjän kanssa pankista ulos jalkakäytävälle, jolloin hän kääntyi puoleeni ja puristi pitkään ja lämpimästi kättäni. Katsottiin toisiamme silmiin ja kyyneleet alkoivat valua vanhan miehen poskia pitkin. Hän sanoi siinä, että häneltä putosi nyt iso taakka sydämeltä ja että on niin iloinen, että juuri minä jatkan hänen syntymäpaikkansa metsien hoitoa. Se katse jäi kyllä mieleen loppu elämäksi.

Muutamia tiloja on tullut hankittua tuon jälkeenkin, mutta se täytyy sanoa, että jostain syystä tuolla ensimmäiseksi hankitulla tilalla tulee kyllä tehtyä selvästi eniten erilaisia metsätöitä vielä nykyäänkin.

Niin . Harrastelijalla tekninen kiinnostus houkuttanut paneelin hankintaan . Joko ajatus on kypsynyt myydä toinenkin palsta ja ostaa traktorimoto ? Olen huomannut , että sellainen kampe sinua kiinnostaa …

Metsä kupsa ja Visakallo luopuvat vielä joka ainoasta metsähehtaarista.  Se on vain ajankysymys. Molemmat voivat olla nurmen alla parin viikon sisällä pahimmassa tapauksessa.