Taitaa mehtäukko olla uransa huipulla Ikivanhan Lokkerin puikoissa.

Kehitys on kehittynyt mehtäukon pienkoneiden ajoista, taisi olla Makeri se mehtäukon ensimmäinen?

Hyväkään kone ei ole kovin kannattava, jos ei hallitse sen vaatimaa hakkuutekniikkaa. Kaikilla konetyypeillä on omanlaisensa tarpeet. Kuitenkin esim Jämsänkoske mkk:n opettaja Pentti  hallitsi hienosti kaikki eri koneet ja menetelmät silloin, kun olin hänen taisteluparinaan.

Jopa maataloustraktorilla kuormaaminen ja pahasta paikasta ajaminen oli selvää päsiinlihaa silloin, kun Pentti näytti.

On kovapäisiä nuo itseään konemiehinä pitävät, kun hölmöt kuvittelevat, että hakkuukoneen ja ajokoneen on oltava saman kokoiset. Miten nuo epätoivoiset kuvittelevat kyykkymotolla hakatun tavaran ajon tapahtuvan – Kantamallako?

Onhan tuo vähän kaksinaismoraalia. Toisaalla tuskaillaan juurilahon leviämisen kanssa ja mietitään kantokäsittelyä jo taimikkovaiheessa. Toisaalta ollaan halukkaita tinkimään ajourissa ja suodaan juurten niskojen päällä ajo. Tuskin se kantokäsittely hirveästi auttaa jos kapeilla ajourilla juuret jauhetaan paljaiksi.

Asenteen korjaamista kaivattaisiin myös taimikonhoitojen suhteen. 100 000 ha jää vuosittain rästiin ja siitä juontavat juurensa ongelmat metsien käsittelyjen myöhemmissä vaiheissa.

Ennen ensiharvennusta on tehtävä rankka ennakkoraivaus monesti kesällä huonoon aikaan ja puuston kokoon nähden ennenaikainen hakkuu ,jotta jotain voidaan pelastaa. Sitten itketään vielä ajourista , jotka ovat hyttysen hyrinää jo toteutuneisiin menetyksiin nähden.

Puut korjataan sillä kalustolla , mikä kulloinkin on tarjolla järkevästi isompiin kokonaisuuksiin liittyen. Ajokone kantavilla teloilla ja leveydeltään 3,5 metriä alkaa olla yleisin vaihtoehto ja ajourat luonnollisesti sen mukaiset. Mutkissa ja sivukaltevissa paikoissa 5 metrin ura on normaali. Tämä riippumatta siitä hakattiinko puut sitten konellisesti , vai manuaalisesti. Jälkimmäisen menetelmän osuus taitaa olla enää pari prosentin luokkaa ,jos sitäkään.

Vähimmillä vaurioilla koko puuston kiertoaikana selvitään ,kun tehdään enskaan reilut puuston järeytymisen huomioivat ajourat ,jotka palvelevat tehtävässään  päätehakkuuseen asti. Tärkeintä on ,että urat ovat oikeansuuntaisia ja sijaitsevat palstan kantavimmilla kohdilla.

Katselin hetki sitten eräästä viimevuotisesta opinnäytetyöstä tehtyjen korjuujälkimittausten tuloksia. Kaikkiaan 14 kuviota oli työssä tarkistettu ja ajourien SISÄleveyden (eli minimileveyden) keskiarvo oli 5,4 metriä. Ei naurata. Tuo oli siis ohjeen mukaan mitattu ajouran leveys kymmenen metrin minimileveytenä. Se tarkoittaa, että ajouran keskileveys huitelee kuudessa metrissä. Täälläkin palstalla kuusimetristä ajoura on joku kokenut kuski lähes paheksunut.

Jos ei itse ehdi enskaa tekemään, niin väitän sen ketjussa mainitun 5 e / m3 lisähinnan metsurityöstä olevan pikkuraha, jos vaihtoehto on kuusimetriset ajourat.

Metsänomistaja / puunmyyjä paskoo omaan taikinaansa, kun tuputtaa avohakkuun yhteyteen surkeita ja pienirunkoisia ensiharvennuskuvioita tai jopa energiapuupalstoja. Silloin ilman muuta avohakkuukuvion tukkien kuutiohinta jämähtää korkeintaan ”alkaen”-tasolle ja sivuun tuputettu enska räävitään mukaan miten-kuten.

Jos nuo molemmat myytäisiin omina kauppoinaan / leimikkoinaan, olisi yhteissumma epäilemättä isompi ja jälki kasvatushakkuulla olisi sopivan kaluston ansiosta paljon parempi.

Näin se on aina ollut ja näin se on aina oleva.

Kun enskan kantohinnan ja tienvarsihinnan erotus on parikymppiä / kuutio, niin sillä hinnalla kyllä kyykkymoto ja kohtuupieni metsäajokone tuo tavaran tienvarteen. kyykkymoton kuljettajalla vain pitää olla ammattiTAITO, jolla ajourat tulevat hyvät, eikä liian leveät ja myöskään kurvit eivät ole pullonkaulana.

Edellistalvena tuossa rajantakana metsäpalveluyrittäjä teki ensiharvennuksen: kolmen miehen ryhmä kuljetti moottorisahoja metsässä ja sitten yrittäjä itse tuli ihan oikean kahdeksanpyöräisen ajokoneen kanssa pistäen puut pinoon tien varteen.

Savotoinnin jälkeen voi vain todeta, että jälki on ” sikamaisen hyvää”. Tiheys ja puiden valinta on mennyt nappiin, eikä metsässä edes ajourat näy selvästi.