Ei se pidä aina paikkaansa. Ammattitaitoinen metsuri tekee jäljen, joka on justiinsa. Hän ei hakkaa aina ja jokapaikassa väh 40 kiintoa, vaan hänellä on silmää jättää aina oikea määrä puuta, jos on, mistä jättää.

Pakon edessä voi jopa vain hakata ajouran auki.

Metsurit hakkaavat nyt myös aikapalkalla, eli määrä ei ole tärkein. Siinä työssä on vain paljon parempi mahdollisuus nähdä puut toiseltakin puolelta.

Jos hakataan puhtaasti urakkapalkalla, ei mottien ole väliä, jos työ on oikein taksoitettu. Kun hakkasin isommissa savotoissa, joissa oli huonoja, risukkoisia keppimertsiä ja hyviä silkoisia puustoja, laskettiin mm tyvet järeyden laskemista varten, neuvoteltiin oksaisuudesta, risukosta, ojista jne. Toisessa palstassa saattoi päivätuotos jäädä esm puolee kuutioiussa, mutta antoi rahassa silti jopa enemmän.

Vanhat kompurat karttoivat niitä huonoja palstoja, minä tykkäsin niistä. (Kunnon kyntömie0s ei sarkaa valitse)

Normaalisti valitsen jääviä puita ens0kassa pari – kolme kerrallaan ja sitten suurin piirtein surutta muut pois. Aina valintaperustuu näkymään hakkuun jälkeen, eli metsä pitäisi nähdä hakattuna ennenkuin siitä on kaadettu yhtään puuta. Hienosäätöä unohtamatta.

Monelle ukolle olen avannut maisemaa neuvomalla hänelle sen ensimmäisen poistettavan puun – ja perustellut valinnan siihen viereen jäävien puiden sopivummuudella. Parhaat ovat oivaltaneet kupletin juonen, kun ovat kaataneet sen ensimmäisen puun. (Maisema on avautunut)

En oikein jaksa nyt innostua koko tähän ensiharvennusasiaan. Eihän aihe mikään uusi ole, mutta onko se kovin paljoa aikaisemmin ihmisiä kiinnostanut, saatikka palstatilaa saanut, mutta auta armias, kun mukaan tulikin pienenevät hiilinielut!! Nyt samaa tutkimusta huutaakin kaikki sähköiset ja painetut tiedotusvälineet! Minun mielestäni tämä on nyt vain ajan hengen mukaista tekopyhää vouhotusta.

Aika vähälle huomiolle on tässä vajaatuottoiseksi hakkaamisessa jäänyt se, että kyseessä lienee hankintahakkuita lukuunottamatta sopimusrikkomus. Voidaan kai olettaa metsänhakkuusopimuksessa ostajan ilman eri mainintaa noudattavan metsänhoitosuosituksia. Lakirajan alitus on itsestäänselvästi jo räikeä sopimusrikkomus. Metsänomistajien kuuluisi saada reilu korvaus ja hyvitys menetyksistään. Lisäksi mahdolliset uudistamiskulut kuuluu ehdottomasti hakkuuoikeuden omistajan maksaa, korvausten lisäksi. Tällaisen tutkimustuloksen pitäisi aikaansaada muutos; Metsänhakkuusopimuksiin varmuuden vuoksi maininta tyyliin ”Hakkuussa noudatetaan Tapio Oy:n metsänhoitosuosituksia”. Myös edes karkea tieto puustosta korjuun jälkeen olisi kohtuullisen helppo mitata, ja vaatia ostajalta korjuun jälkeen. Tämäkin olisi tietysti sisällytettävä jo sopimukseen. Mittaustodistuksen yhteydessä siis kasvatushakkuissa jäävän puuston arvio; runkoluku, ppa ja m3 / ha.