linkki: https://www.metsalehti.fi/artikkelit/ainakin-10-kuutiota-hehtaarille/#5dfaa1a5

Tarpeetonta lahopuu-propagandaa.

Kurki: Tarpeetonta lahopuu-propagandaa.

Jos tämä vapaaehtoinen luonnonhoito olisi tehokkaampaa, pakottamista tarvittaisiin vastaavasti vähemmän.

Salaojitusta esitetään taas metsään. Minä olen sen asian jo muutamaan kertaan teilannut, ei tunnu pysyvän muistissa.

Salaojan teko metsämaahan, vaikka olisi turvepohjainenkin, on huomattavasti hankalampaa ja siis kalliinpaa kuin peltomaahan.

Ei pysy auki, on hetkessä juuristoa täynnä, turha sinne mitään huopia on asetella tulee kalliiksi ja pitäisi olla sitten saumaton huopaputki koko matkan . Porukassa on ilmeisisti sellaisia, jotka eivät ole nähneet viemäriputkia jotka ovat tukkeutuneet, putkisaumasta tuleilla juurilla.

Kolmas niitti on se, että salaojan vesi on täysin hapetonta. Avoojan vesi on aina sentään hiukan saanut happea, jota voidaan patorakenteilla hapettaa lisää. Aina kun puro solisee, niin vesi hapettuu. A.Jalkanen voi kertoa porukalle tarkemmin mitä happi tai sen puute aiheuttaa vesistössä.

Toivottavasti ei tarvitse taas ensi vuonna tätä saarnaa jo neljättä kertaa kirjoittaa uudelleen.

Terveisin: Korpituvan Taneli

”Tarpeetonta lahopuu-propagandaa.”

Sama vaikutelma tuosta minullekin jäi.

Se hämmästyttää, että keskustelu pyörii lahopuun ympärillä. Metsän rakennetta muuten ei käsitellä. Kertaakaan en ole nähnyt artikkelia, jossa uudistettaisiin kuusikko koivulle ja annettaisiin alle kasvaa luontainen kuusikko. Vain kun on tarve vastata syytöksiin, saatetaan jossain todeta suosituksissa suositeltavan sekapuuston kasvatusta. Hyvä sekin, mutta jotenkin talousmetsälähtöinen ratkaisumalli julkisuudesta puuttuu.

Entä kun aukolle jätetään 20 m3 jättöpuuta ja tuuli sotkee sen kulkukelvottomaksi rytökasaksi, missä on marjastajien valitukset? Nyt valituksen aiheeksi riittää maanmuokkaus.

kuinka ohittaa se tuore laho vaihe jos tavoitteena on pidemmälle lahonneet järeät puut..?

Lahopuun säilyminen riippuu sen laadusta: ohuet juuret ja oksat maatuvat nopeasti ja paksut rungot hitaasti. Erityisen arvokkaita uhanalaisten kannalta ovat tietenkin harvinaisimmat yksilöt, eli paksut lehtipuut pystyssä ja maassa.

Lahottajayhteisö on jatkuvassa muutoksessa. Maahan kellahtanut runko on muutaman vuoden ajan käyttökelpoinen ensiksi saapuville, äsken kuollutta puuta suosiville lahottajille, jotka siirtyvät aina seuraavaksi kaatuviin kun kasvualusta käy niille käyttökelvottomaksi. Pitemmälle maatuneeseen puumateriaaliin tulee sitten toisia sitä tarvitsevia eliöitä. Puhutaan lahottajien sukkessiosta. Tarvitaan siis lahopuun jatkumo metsälötasolla tai maisematasolla: tuoretta lahopuuta pitäisi syntyä aina uutta jossain lähistöllä.

Metsänhoidon yksi päätarkoitus on vähentää lahopuun tuotantoa. Nyt sitten pitää metsänhoito optimoida, niin että talousmetsistäkin löytyy riittävästi lahopuujatkumoa mutta ei liikaa, vaan niin että pääosa kasvavasta puustosta on myyntiin kelpaavaa tavaraa.

Kuten Roland Irslingerin kirjeessä sanottiin: talousmetsässä hiilitase ei ole huonompi kuin luonnonmetsässä, mutta erilainen, koska siinä hakkuut korvaavat luonnonpoistuman ja metsätuhot. Irslinger oli myös sillä kannalla että metsiä ja soita ei kannata pitää hiilen varastoina vaan hiilen sitojina, koska tarvitaan kiireesti fossiilisia päästöjä korvaavia ratkaisuja. Asia liittyy ennallistamisjärjestykseen, koska on esitetty että soita pitäisi ennallistaa ja metsiä suojella hiilivarastojen turvaamiseksi.