Ei tuossa mielestäni puhuttu mitään rankanippujen vaihtamisesta, mutta kysymys on kyllä hyvä: säilyykö puhdistusteho pitkäaikaiskäytössä? Ehkä vaihdon sijaan voisi ajatella nippujen lisäämistä. Ideana kai oli että niput nimenomaan jätetään ojien pohjalle pysyvästi. Luulisi että jos nippuja laittaa riittävästi poikittain, ne alkavat estää veden virtausta, eli niistä saisi rakenneltua ennallistamista varten pohjapatoakin.
Parashan olisi nyky tietämyksen valossa tehdä metsäojat vanhankansan risusalaojina. Tiedän lentokenttiäkin joissa on risusalaojitus tehty aikoinaan ja erittäin toimivia ovat vielä tänäkin päivänä. Pelloista puhumattakaan.
Ehkä puiden juuret voisivat tukkia ajastaan risusalaojat, mutta tuotakin mallia voisi kokeilla.
Tolopainen voisi päivittää tietojaan: vanhoilta ojitusalueilta tulee humus- ja ravinnepäästöjä sekä hiilidioksidin päästöjä ainakin niin kauan kuin turvetta riittää hajotettavaksi. Eli kun ojikko on vielä muuttuma eikä vielä turvekangas?
No haitanneeko tuo, nuo Pohjanmaan joet on kalastusmielessä nollan arvoisia ja Pohjanlahti mataloituu sentin vuodessa muutenkin. Vielä 50-luvulla vesistöt olivat niin karuja, että suunniteltiin niiden lannoittamista. Kalat tykkää rehevistä vesistöistä.
Linnut eivät välttämättä pidä eikä Saaristomeren virkistyskäyttäjät. Riistapäivässä 2022 Luken professori Hannu Pöysä kertoi mm. Pentti Linkolan aikoinaan aloittaminen havaintosarjoihin tukeutuen, että sorsalintujen kannat ovat taantuneet eniten reheviä vesistöjä suosivien lajien joukossa. Sen sijaan yleislajit ja karujen vesistöjen lajit ovat selvinneet paremmin.
Tätä ei olisi pystytty todentamaan ilman lintuharrastajien pitkäaikaisia havaintoja. Syitä ei tiedetä, mutta tavalliset epäillyt ovat supikoira ja minkki sekä vesien rehevöityminen.
Nyt ilmastonmuutos vaikuttaa samaan suuntaan kuin rehevöityminen. Happamoitumisen poistuminen tummentaa vesiä. Monenlaista tapahtuu ja kaikki ei-toivottu muutos ei ole metsätalouden syytä!
Luken uutisessa on tuo vanhojen ojitusten päästöasia tiivistetysti. Päästö riippuu turpeen ominaisuuksista ja puuston määrästä. Mitä vanhempi ojitusalue, sitä enemmän puuta ja sitä syvemmältä turve kuivuu, mikäli ojitus on vahvistanut puuston kasvua. Puustolla voi olla myöhemmin puutetta kaliumista. Tällaisille kohteille puuston määrää alentava jatkuvapeitteinen kasvatus ja tuhkalannoitus sopivat hyvin.
Hesarin päivystävä meteorologi: ”kosteampi suo haihtuttaa paremmin vettä, ja haihtuminen sitoo lämpöä, mikä vähentää lämpenemistä”. Ehkä, mutta onko tuolla merkitystä muuten kuin mikroilmastolle juuri siinä lähellä, eli esimerkiksi jos halla uhkaa, kannattaa kastella mansikkapelto.
Rehevät umpeenkasvavat matalat vedet ovat kyllä olleet perinteisesti parhaita lintuvesiä. Usein seurausta järvien pinnan laskusta. Lajirunsaus suurempi kuin karuissa vesissä. Ei tietysti loputtomiin jos kasvat ihan umpeen. Tiettyjen sotkalajien kannat ovat vähentyneet, ei kuitenkaan telkän. Nokikana on vähentynyt myös. Haikarat ovat lisääntyneet ja nyt esiintyy jo kolme lajia. Samoin kurjet yleistyneet.
Niin ovat…,juuri sellaisten rehevien umpeen kasvavien järvien rannallla ne lintutornitkin sijaitsevat..2000-2010 tuli muutama sata päivää vietettyä aikaa sen kaltaisilla lintujärvillä..
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään