Kehitys menee suuntaan ja myös toiseen.Aktiiviväestöä on edelleen joka puolella, ja sen elämisen oikeuksen kieltäminen on hyvin raukkamaista. Raaka-aineita tuodaan kaupunkeihin ruuasta lähtien. Kaupungeissa on kyllä paljon paskaputkia. Se siitä.
Sen kyllä ymmärrän, että juuri kaivetussa ojassa tuo toimiikin, mutta mihin perustuu puiden valumavettä parantava vaikutus silloin kun ne laitetaan vanhaan ojaan?
Visakallo. Puuki osaa nämä vesiasiat minua paremmin, mutta jos yritän vastata: luulisin että puupadon myönteinen vaikutus tulee kahta kautta. 1. Mikäli vanhan ojitetun suon turvekerros edelleen hajoaa, valumavesissä on uusimpien tutkimusten mukaan edelleen paljon aineksia, joita emme haluaisi päästää vesistöihin. Tutkimusten mukaan puupato pidättää osan näistä aineksista. 2. Lisäksi puupato nostaa veden pintaa, jolloin pienempi osa turvekerroksesta on hapellista ja turpeen hajoaminen vähenee (koska se tarvitsee happea) ja näin ollen hajoamisen aiheuttamat kaikenlaiset päästötkin alenevat.
Tuon ed. lisäksi puukasat kerää ravinteita kasvattamalla ”eliöyhteisön” puukasan sisälle ja pintaan. Ravinteiden kulutus siis lisääntyy veden virtausnopeuden samalla heiketessä.
He, taas huvittaa vanhaa muokkaajaa… Aikoinaan piti/ suositeltiin laittamaan havukasa laskuojaan hidastamaan virtausta, kymmenkunta vuotta sitten tuli ehdoton kielto kun ravinteita menee… Nyt taas havuja takas…
Kyllä ne motomiehet jättää kaikenlaisia puita ojien pohjille, kun tekevät ylityspaikkoja. Ei ojiin jätetty puutavara vesiä puhdista. Ennen kaivojen puitteet oli puuta, mutta ne lahos vähitellen ja korvattiin betonirenkailla ja vedenlaatu parani. Kaivoihin pääsi vähemmän sammakoita ja hiiriä.
Ilmastonmuutoksen edetessä maankäytön aiheuttama vesistökuormitus kasvaa. Maa- ja metsätalouden liettävä ja rehevöittävä kuormitus sekä humusaineiden ja metallien huuhtoutuminen uhkaavat entistä enemmän heikentää vesien ekologista tilaa. Vuonna 2018 käynnistyneessä Puupohjaisilla uusilla materiaaleilla tehoa metsätalouden vesiensuojeluun ja vesistökunnostuksiin -hankkeessa tutkittiin puuta hyödyntävän uuden biologisen menetelmän tehoa useilla koealueilla Keski- Suomessa ja Etelä-Karjalassa.
Hankkeessa kehitettiin pienpuusta vesistökuormitusta pienentäviä luonnonmukaisia rakenteita: rankatukkeja ja -kasetteja. Myös eri puulajien ja puuaineksen tuoreuden vaikutuksia pudistustulokseen tutkittiin.
Uppopuurakenteiden pinnoille kehittyi nopeasti päällyskasvusto ja sitä hyödyntävä pohjaeläimistö, jotka suodattavat vedestä ravinteita, humusaineita ja metalleja.
Puukäsittely alensi systemaattisesti laskeutusaltaista purkautuvien vesien kiintoaineksen, kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaisravinteiden ja orgaanisen hiilen pitoisuuksia. Päällyskasvuston muodostuminen on selvästi voimakkaampaa havupuiden pinnoilla kuin koivun pinnalla. Vastaavasti myös pohjaeläimistö oli runsaimmillaan havupuupinnoilla. Puulisäykset moninkertaistivat pohjaeläimistön tuotannon ja mo- nimuotoisuuden perinteisiin laskeutusaltaisiin verrattuna.
Hallittu puuaineksen lisääminen ojastoihin, vesiensuojelurakenteisiin, purku-uo- miin, pienvesisiin ja myös rantavyöhykkeillekin voi merkittävästi tehostaa ravinteiden talteenottoa ja ehkäistä vesistöhaittoja. Samalla elinympäristöjen monimuotoisuus kasvaa, mikä parantaa vesiluontotyyppien ja kalakantojen tilaa. Ilmastobonuksena on, että uponnut puuaines säilyy vedessä paitsi eliöstön ruokapöytänä myös hiilivarastona jopa tuhansia vuosia.
”Hallittu puuaineksen lisääminen ojastoihin, vesiensuojelurakenteisiin, purku-uo- miin, pienvesisiin ja myös rantavyöhykkeillekin voi merkittävästi tehostaa ravinteiden talteenottoa ja ehkäistä vesistöhaittoja. Samalla elinympäristöjen monimuotoisuus kasvaa, mikä parantaa vesiluontotyyppien ja kalakantojen tilaa. Ilmastobonuksena on, että uponnut puuaines säilyy vedessä paitsi eliöstön ruokapöytänä myös hiilivarastona jopa tuhansia vuosia.”
Suo-ojissa ja muissa laskuojissa ei kannata jättää ojanpohjalle vaan vaihtaa säännöllisin väliajoin nippuja uusiin?
Tuossa yksi hanke joka jo toteutettu, jos muistan oikein niin suosittiin noissa puunipuissa mielellään havupuita sekä jos mahdollista saada sahapintoja niin niitä, lehtipuilla etenkin koivulla oli havaittavissa että pieneliöstöä sen pinnalla ei kertynyt samalla lailla kuin havupuilla (karkeampi pinta verrattuna koivuun). Tehtiin sellaisia nippuja joita mahdollista käsitellä ja siirrellä kahteen pekkaan jolloin esimerkiksi nippujen vaihto mahdollista ilman konetyötä jos sijainti sellainen. Naruna sellaista joka hajoaa itsekseen ajankuluessa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään