Gla

”Hienoa, vihdoin ymmärsit eron energiapuun ja hoitorästien välillä.”

Puukin kommentin jälkimmäinen kappale kertoo lopullisen syyn kriittiseen suhtautumiseeni energipuuhakkuuseen tietyillä kohteille.”

Niitä on melko paljon ihan vartavasten energiapuuharvennusta vartenkin  aikoinaan hoidettuja taimikkoja olemassa. Kun se oli  mh-suosituksissakin mainittu suositeltavana tapana silloin , kun e-puusta oli tullut yksi puutavaralaji.”

Oli siis tarkoitus KORVATA taimimikonhoito myöhemmin tehtävällä energiapuuhakkuulla.Puukin kommentissa kerrotaan jopa kirjallisista suosituksista tähän suuntaan. Aihe ei ollut jäänyt vain ajatuksen asteelle. Valitettavasti toteutustilanteessa se nuori metsä oli todellisuudessa täysin neitseellinen eli vailla ajatustakaan hoitaa millään muotoa ennen hakkuuta.

Mottona ”Odotetaan hoidon suhteen vielä vähän , että saadaan enemmän kemeraa”.

Valitettavasti suunta on edelleen sama . Taimikoiden varhaishoito kiinnostaa huonosti , mutta myöhemmässä(liian myöhään) vaiheessa tehtynä kiinnostus herää tuhdin kemerapotin siivittämänä. Tämä näkyy selkeästi viimeisimmistä tilastoista.

Puuki

”Hyvä että on huomattu nyt se liian leveä ajourakin keskenkasvuisessa metsässä.  Joku aiemmin kertoi  että ei se haittaa mitään vaan kaikki eh-kuviotkin  puidaan aina samalla koneella kuin päätehakkuukuviot.

”Liian leveä” ajoura syntyi kohteille , joilla energiapuu korjattiin kokopuumenetelmällä. Oksat eivä mahtuneet kuormatilaan , joten urat oli tehtävä leveiksi reunapuuston suojelemiseksi. Suurin ongema oli ja on edelleen hakkuutähteiden suojaavan vaikutuksen puuttuminen ajouralla. Painumia syntyy helposti ja niiden synymistä edistää vielä pienipuustoisen metsikön olemattoman pienet kannot , jotka eivät lisää juurikaan kantavuutta.

Normaali tiheydessä kasvavassa hoidetussa metsässä oikeaan aikaan tehdyllä ensiharvennuksella   tilanne on jo toinen . Hakkuutähteet päätyvät tarvittaessa uralle ja isommat kannot lisäävät maaston kantavuutta ihan luonnollisella tavalla.

Kun työt tehdään tarkoitukseen sopivalla koneella, oksaniput on mahdollista nostella uralle kauempaakin ja puut käsitellä urilta poistumatta. Ura tehdään leveyteen , joka sisältää myös puuston kasvuvaran ajatellen myöhempiä korjuuvaiheita. Uran levittäminen myöhemmin on varsin ikävä asia , kun parhaat puut kasvavat  uran varressa.  Kun on pakko poistaa koko puurivi , syntyy iso reikä. Parempi tehdä riittävä ura jo ensimmäisen käsittelykerran yhteydessä .

Tuohon minimiläpimittaan…

Käytännössä alle 5 senttinen puuaines karisee jo matkalla hakkurinnkitaa murusina maastoon ,jos puita on kuivateltu vähintään vuosi varastolla. Kolme vuotta mädättää jo järeämpääkin ainesta. Aikamoinen pölykasa jäi jäljelle neljä vuotta metsävarastossa seisseen lähes tuhannen motin energiapuukasan haketuksen seurauksena. Polttoarvokaan ei liene ollut kaksinen. Lisäksi paikkakunnan isännät ja yrittäjät vaikuttivat olevan kyrsiintyneitä koko touhuun puheista päätellen.

No ei sitä taimikonhoitoa ollut tarkoitus korvata eikä sitä usein korvatakaan energiapuuharvennuksella myöhemmin.  Itsekin olen tehnyt kerran taim. hoidon mäntytaimikkoon 4000 kpl/ha tiheyteen ja ilman kemeraa. Siellä se energiapuukuvio odottelee vieläkin parempia aikoja e-puun myynnin suhteen., kohta tosin pitää niittää harvemmaksi raivaussahalla , kun alkaa tiheys haittaamaan kasvatusta.

Jos tehdään eh samalla reisulla , kuin se päätehakkuu isolla koneella, niin kuusikossa varsinkin ne ~ 5  – 5,5 m ajourat syö puuston tehokkaasta kasvualasta ja kasvusta n. 15 % ennen 2.harvennusta. Voi olla n. 20-25 mottia /ha vähemmän puuta 15 vuoden päästä.   Siihen jos lisää mahdollisen huonon harvennusjäljen tuomat lisätappiot( mitkä on tutk.mukaankin lisääntyneet viimeaikoina paljon; epätasainen jäävän puuston tiheys , liian harva j-puusto, korjuuvauriot puissa ym. ), niin ei oikein lyöleiville muuten kuin jos vertaa siihen, että koko eh jätettäsiin tekemättä.

2.harvennuksen aikaan puut  jäävät harvempaan asentoon, niin että ajourat ei vähennä puiden kasvua, ne voidaan vetää tarpeen mukaan parhaimpiin kohtiin.

Vois niitä vieläkin eh:ksia tehdä eri koneilla ketjuttamalla kohteita. Toisin paikoin sopivia kasvatusmetsiä on suurin osa metsäpinta-alan kuvioista.

On niitä pienempien koneidenkin käyttäjiä vielä olemassa. Vähemmistössä tietysti mutta kuitenkin.  Usein vielä enemmän eh-leimikon jatkokehitykseen vaikuttaa koneen kuljettajien ammattitaito kuin koneiden koko ja muut tekijät.   Pohjoisempana on isojakin nuorenmetsän kohteita enemmän kuin etelämpänä.  Mm Lapissa , Kainuussa ja Koillismaalla on eh-rästejä paljon tekemättä ja 2-/3 khl:n metsiä reilusti yli 50% kaikista metsistä.   Korjuun kustannuksia voitaisiin vähentää mm. parantamalla siirtojen logistiikkaa ja tekemällä yhteistyötä .