Raivaussahalla (kapea tai kivinen tie), niittokoneella tai murskaimella (leveä ja kivetön). Jos on paljon myyntiin kelpaavaa energiapuuta eli hoitamaton tie, sitten giljotiinilla.

Teetin viimeisimmän 500m tienpätkän urakoijalla, joka avasi tielinjan giljotiinikouralla, osa taimikkoa, osa tyveltä 15-20 senttistä puuta. Hyvin ylsi tekemään reilun uran ja nosteli niput tulevien reunaojien ulkopuolelle kaikkine oksineen. Kauhan vaihto ja tietä tekemään, mikä olikin mukavaa kun oksat ja latvukset eivät pyörineet vastuksina. Hyvä oli sitten ajaa puut valmista tietä pitkin kasalle ja haketukseen. Ja kyllähän kaivinkoneen kouralla tienvarren raivaus on yhtä juhlaa verrattuna mihin tahansa vapaasti riippuvaan kouraan verrattuna, pajupuskat ja koivuryppäät osuvat kouraan varmasti kerralla eikä tarvitse kiviä varoa. Lisäksi mieltä lämmittää koran ja peruskoneen edullisuus.

Aloituksessapa ei mainitakaan muusta kuin ”pajukoista ja pusikoista”. Nuakan homma on siihen nähden eri luku.

Mikä on ohuen ja paksun pajun raja (cm)? Voisi kai ajatella niinkin että jos on monta ohutta pajua niin ne on yhteensä kuin yksi paksu. Paitsi jos on tosi ohuita. Toivottavasti olen väärässä.

♥ Kerttu

Enpä ole vielä onnistunut vuoden 2005 jälkeen yhtään energiapuukohdetta myymään ilman kantohintaa, vaikka niitä on monen kokoista ja -näköistä ollut. Suunsoittajien kanssa ei ole kauppoja syntynyt. Ai niin, meinasi ihan unohtua, kantohinnan lisäksi on tietysti lähes aina tullut myös ne KEMERATKIN!