Jos oli tiedossa taimikonhoitojen tekemättä jättäminen, niin olisiko kannattanut jättää istutattamatta kuusia, tai ainakin reippaasti vähemmän. Koivikon ja lepikon olisi saanut ilmaiseksi.
Oliko huomioinut tulevan raivaustarpeen ja sen kustannuksen? Nuo 20 000 lehtipuun kantoa hehtaarille lähtee vesomaan, niin aluetta on pakko raivata ennen tulevia hakkuita. Lisäksi lepokaudella kaadettuina, niin rankka vesominen on varmaa.
Tuonne sahatulle kuviolle tuli sen verran valoa ja tilaa, niin kuusikon ”sulkeutuminen” ja vesomisen loppuminen ei ole näköpiirissä. Sahatuista kannoista nousevat vesat ottavat jopa kiinni osan kuusista ja piiskaavat latvoja uudelleen jo viiden vuoden kuluttua. Alisteisesta asemasta vapautetut kuuset eivät kaikki lähde samantien hurjaan kasvuun.
Vai kantomyrkyillä estää vesomisen ja tekee nyt keväällä sen? Senkin levittäminen vie aikaa ja maksaa.
Pitäisi paikan päällä nähdä, kuinka paljon on tukkiaihioita jäljellä kuusissa. Työlukuna kuusikossa hehtaarille pystyy kasvattamaan 1000 tukkirunkoa, joista päätehakkuussa on jäljellä 500 parhainta ja järeimmät. Nyt tuolta jos löytyy se 500 ehjää ja tulevan tyvitukin kuusta, mikä olisi hyvä tilanne tuolla, kun koivut alistaneet kuusia 15 vuotta. Voi laskea aiheutuneen tappion.
Lisäys vielä…..Lisäksi ajallaan hoidettu kuusentaimikko 1600-1800 r/ha, itseasiassa jo ensiharvennuksessa tulee tukkia 15+cm ja tietysti pikkutukkia alle 15cm, riippuen mitoista. Eli hoidetussa ja ehjässä kuusikossa voi tukkipuiksi saada kasvatettua paljon enemmän kuin 1000r
Ai kiitos Apli! Tuossa VAPO:n kohteessa ikään kuin korvataan ensiharvennus energiaharvennuksella. Visalla on ne männiköt. Minulla on ollut vain yksi parin hehtaarin koivikko. Se tehtiin giljotiinikouralla. Käsittääkseni Visan männiköt harvennetaan nuorempina ja sitten tehdään perään normaali ensiharvennus.
En kyllä ymmärrä näitä Jätkän kaltaisia purkautujia joilla selvästi asenne vain juroo vastaan kun sitä mallia ei löydy Tapion taskurekkarista. Kyllä minulle seitsemän euron korvaus puhtaasti e-puusta ensiharvennuksen yhteydessäkin kelpasi kun muu kuitu olikin viidentoista paremmalla puolella. + tietysti Kemera tykö ja metsähän varttuu tuossa harvuudessa ennätysnopeasti päätehakkuuseen. On kuitenkin rauduskoivuvoittoisesta kyse joten sopii tuollaiseen kohteeseen. Metsää ei ole hävitetty ja siihen varmasti oletan saavani myös viranomaisvahvistuksen huomenaamulla. Aion kyllä juuri harvennusvoimakkuudesta keskustella koska sehän tässä ainut nk. ongelma on. Ei mikään e-puu tai muukaan puun korjuu.
Kyllähän ttuus on se, että jokainen energiapuukuutioj noka kuviolta tuodaan, puuttuu kuviolle jääneiden ainespuiden pinoista, kun ne aikoinaan hakataan. Siihen ei kusipäiden vakuuttelut voikuta pätkääkään.
Noin vuonna 1980 tein ensimmäisen energiapuuhakkuun. Omt-kuusikosta otettiin liikatiheys pois, mutta jos siinäkin olisi raivaussaha rallattanut oikeaan aikaan ja oikeilla kierroksilla, olisi sen savotan puut päätyneet osittain tukki- osittain kuitupinoon.
Silloin ostajana oli MHY, joka otti energiapuun hankkjan avasta ensimmäisi kokemuksiaan. Ajokonemies oli ensikertalainen karvarangan ajossa, joten Varasto tuli huonoonn paikkaan ja olemattomille aluspuille, eli hake oli lämpökeskuksella turha kosteaa.
Seuraava savotta tehtiin Ensiharvennusmännikköön, joten rungoissa oli jo kokoakin. Karvarankaa, joka ehti rasikasoissa kuivua aika hyvin, paikalliset koneveljekset ajoivat kiviselle mäelle ja hake oli hyvää ja sii6ä sai jo palkkaakin.
Tuossa männikössä kuutioita tuli noin kaksinkertainen määrä, mitä kuitupuuna olisi pinoon tullut.
Nooiden lisäksi olen ollut energiapuun hankintakoulutuksessa mukana kaikissa vaiheissa: Siirtelykaadossa, rankahakkuussa, haketuksessa, kuivatuksessa kokonaisena ja hakkeena – ja myös poltossa erilaisissa ”lämpölaitoksissa”. Luen lämpölaitoksiksi myös maatilojen tuotantolaitosten lämpökeskuksen, joilla tuotetaan lämpöä Broilerikanaloihin, Emakkosikaloihin, isoihin konepajoihin ja – halleihin, taikka vaikkapa isohko Maatalousoppilaitos, Metsäoppilaitos, Kaupungin kaukolämpökeskus.
Tältä palstalta aika moni ääni vaikenisi, jos pantaisiin vaatimukseksi edes se määrä kokemusta aiheesta, mikä Jätkällä on.
A.Jalkanen: ”Kun Visalla on kokemusta energiahakkuista männiköissä, antaisitko vielä onnistumisen reseptin? Elikkä mikä on männikön lähtötiheys taimikonhoidon jälkeen, mikä on lopputiheys energiahakkuun jälkeen ja suuntaa antavasti myös poistuma, kantohinta, loppupituus, loppuläpimitta?”
Tulin äsken raivaukselta, ja ensin ajattelin, etten enää jaksa toistaa näitä energiapuujuttuja, ja saada taas yhtä vastajankuttajaa innostumaan.
Kaikki männiköt, joihin meillä on tehty 18-20 vuotiaana energiapuuharvennus, ovat olleet kylvömännikköitä. Kylvö on pyritty tekemään laikkuihin siten, että siemenet menevät mahdollisimman hajalleen. Varhaisperkauksessa on poistettu tarkasti kaikki lehtipuu. Myös liian tiheät mäntytuppaat on väljenetty. Jos on myös syntynyt kuusia, ne on jätetty kasvamaan. Koska mäntyjen viljely on tehty männylle sopiville maapohjille, ei varhaisperkauksen jälkeen ole yleensä tarvinut tehdä kattavaa taimikonhoitoa muuta kuin rehevämpiin notkokohtiin. Energiapuuhakkuu tehdään niin, että se korvaa normaalin ensiharvennuksen. Runkoluku ennen harvennusta on täyttänyt kemeraehdon, mutta ei paljoa ylittänyt sitä. Poistuma on ollut 50-70 mottia/ha, joka koostuu karsitusta kuitupuusta ja kokopuusta. Kantohintaa on tullut 5-10 euroa/ motti + 430 euroa kemeraa/ha. Käsittelyn jälkeen männiköt vastaavat pituudeltaan ja läpimitaltaan normaalia ensiharvennettua männikköä. Näin menetellen olen pystynyt hirvikeskittymäalueella uudistamaan männylle soveltuvat maapohjat männiköiksi. Mäntyjen uudistaminen istuttamalla ei tällaisella alueella valitettavasti onnistu. Lopputuloksena niissä on huonolaatuiset hieskoivikot.
Jeessiä selkeästi riepoo, kun ei ole koskaan malttanut hankkia edes ”narikasta” vähän vanhentunutta Tapion taskukirjaa. Sääli, sillä se teos paljastaa sivuillaan ajantasaista tietoa metsien käsittelystä ja jopa energiapuun korjuusta, – kasvatukseen sieltä ei paljon apuja löydy. Sen vuoksi Jeessin henkselienpaukuttelukuvat viimeisestä savotasta paljastivatkin, että kaikki on mennyt aivan perseelleen.
Mutta eihän se varsinaisesti ihme ole, kun tyyppi ei tunnista Rauduskoivua hieskoivikon seasta.
Energiapuun kysyntä lienee paikkakuntakohtaista? Eräästä männyn istutuskohteesta tr-motoyrittäjä hakkasi karsittua rankaa / kokopuuta. Kysyin tekijän mielipidettä siitä, kumpi on järkevämpää?
Yrittäjä tuumi, että kokopuu on nopeampi tehdä, mutta ikävämpi ajaa. Tehtiin malliksi molempia. Kokopuukasa pääsi hakettajalta vanhaksi, kuivana karisi lanssille ja joutui lisäksi vaihtamaan toisenlaisen hakkurin. Saanti jäi alle arvion. Karsittu rankakasa kuivui sopivasti ja antoi hyvän haketus tuloksen.
Karsitussa rangassa oksat ja latvat jäävät lisäksi lannoittamaan jäävää puustoa.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.