Mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä. On Metsähallituksenkin koordinointi ja rahoitus taantunut. Velkavankeina urakoitsijoita pitävät, varmaan valtakunnan pienimmät taksat konemiehillä. Ennen oli vara pitää jätkiä justeerien ja myöhemmin moottorisahojen kanssa töissä. Yhteiskuljetuksella talon Transiteilla kulkivat, nyt ei taida missään olla enää autoja. Vielä parempina aikoina rakensivat kämpät savotoille ja sinne emännät ja kämppäisännät huoltamaan. Nyt ei ole varaa kämppiä pitää, myyvät kaikki pois. Yrittäjienkin konemiehet joutuvat kotonaan Hiluxeilla kulkemaan pitkien matkojen takana. Puuta täytyy salaa hakata sieltä mihin sitä on suinkin vielä puska jäänyt. Ihmehän se olisikin, jos koordinointi ja rahoitus kohtaisivat.

Se pitäs metsähallituksen maksaa kaikki rahat palkkoina pohjoseen mitä täältä puuta hakataan ja tuloja tulee.

No kenelle se tukiraha menee Reima? Ettei vain menisi paikalliseen rauta- ja maatalouskauppaan välineiden ja tuotantopanosten maksuihin. Jäisi nimittäin ruoka tuottamatta ilman tukia. Onko ulkomainen tuontiruoka parempi vaihtoehto Reima? Vaikka työllisyyden tai verotulojen kannalta katsoen.

Ulkomainen tuontiruoka on hyvä ja varma vaihtoehto. Kotimainen on aina vain epävarmempi ja kalliimpi. Lannoitteet, kalusto ja polttoaineet ovat kotimaan tuotannossakin tuotu ulkoa, kasvamassa määrin myös työvoima on ulkomaista.
”Kotimainen” ruoka ei saa olla mikään itseisarvo, huoltovarmuus perusteena on suuri vitsi. Sijoittamalla maataloustuki viisaammin Suomi olisi velaton maa, nykyisellä tavalla suojataan vain tuottamattomia suojatyöpaikkoja. Metsäaiheeseen sitten liittyen peltojen metsittämisellä voidaan kuitata kaikki nykyiset ja tulevat ennalistamisvelvoitteet, samalla maapohja alkaa tuottamaan rahaa.