Ympäristöjärjestö Elokapina pohtii liikenteen häirinnästä luopumista. Se aikoo keskittyä muihin tapoihin edistää asiaansa. Järjestön mielestä yksi huolestuttavimmista asioista Suomessa on metsät. HS
PEFC-sertin sääntöjä tiukennettiin esim. rantakaistaleen leveyttä lisättiin ja säästöpuiden määrää ja laatuvaatimuksia muutettiin. Lähestyy FSC-sertin vaatimuksia joita toisaalta lienee myös tiukennettu. (Paitsi rantametsien käsittelyyn on tullut jossain tapauksessa uusi tapa jossa voidaan tehdä varovaista harvennusta). Lisähinta kuluu suojelumetsään, jos ei ole valmiiksi siihen suota tms. aluetta.
Olisi mielenkiintoista kuulla, onko palstan kevytnimimerkeille tullut mitään uusia näkemyksiä PEFC- tai FSC-sertissä puhtaan, tasakokoisen ja järeän kuusikon päätehakkuussa jätettävien säästöpuiden valintaan? Oliko se edelleen niin, ettei säästöpuilla ole juurikaan rahallista arvoa metsänomistajalle?
Tuossa oli MG:n ostomiehen kanssa puhetta yhden kauempana olevan tilan ensiharvennuksista.Kuulema heillä jätetään 10 metrin kaista harventamatta kuviolta kun se rajautuu näihin esim.puronvarsikuvioihin.Enpä tätäkään tiennyt.Siinäkin tulee mukavasti lisää suojeltua metsää jota ei lasketa mihinkään tilastoihin?
”Metsien monimuotoisuutta edistetään aiempaa laajemmilla vesistöjen ja soiden suojakaistoilla sekä sallimalla niillä vain poimintahakkuut.
Avosoiden ja ennallistumaan jätettävien soiden reunaan jätetään vähintään 10 metriä leveä suojakaista, jolla ovat sallittuja vain puustopeitteisyyden säilyttävät poimintahakkuut.
Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjotusta ja monimuotoisuutta turvaava suojakaista, joka on leveydeltään keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojakaistalla saa tehdä vain poimintahakkuita, joissa säilytetään erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien. Aiemmin suojakaistan leveys avosoilla sekä vesistöjen ja lähteiden varsilla oli 5-10 metriä, ja sillä edellytettiin peitteisyyttä vain pensaskerrosta ja pienikokoista puustoa koskien.”
Eli suojakaistan saa kyllä harventaa, se ei ole suojelualue, mutta tuossa ei sanota kuinka paljon puustoa pitää säästää. Olisiko tarkemmat ohjeet hakkuuseen itse sertifikaatin asianomaisen kriteerin kohdalla.
Meillä oli myös MG:n kanssa puhetta noista kaistoista, ojan ja puron erottaminen toisistaan joskus vaikeaa, ja tuolta 10m kaistalta sai joskus korjata ”ainespuuta”. Rannalta sai harventaa, mutta oksia ei rantavyöhykkeelle saisi jättää. Voi v että menee kohta hankalaksi! Ja jotta verenpaineet varmasti pysyvät tapissa, museovirasto on kiristänyt ohjeitaan löytämistään kivikasoista, nyt ei saa ajaa talvellakaan oletetusta jäännöksestä puominmittaa lähempää. Ihankuin kaskiviljelyn kivikasoja ei olisi itä-Suomi pullollaan.
Ketä kiinnostaa nuo uudet sertifikaatin vaatimukset, niin netistä löytyy sertiseriffi verkkokurssi, jonka parissa menee ilta ratevasti. Lopussa vielä koe, joka ei kyllä ollut kovinkaan vaikea.
Tuo sertin päivitykseen tuli myös perattujen ja oijottujen alle 2 m leveiden purojen suojakaista joka on 5 m ja jos lohikalaa niin 10 m kuitenkin vähintään 5 m. Säästöpuihin tuli muutoksia ja ne pitäisi jo merkata taimikonhoidosta alkaen. Samoin säästöpuiden kokoon tuli muutoksia ja lahopuihin. Muutoksia tuli lopulta aika paljonkin.
No joo.Saatoin ymmärtää väärin mutta nuo puronvarret ovat oma kuvionsa ja tämän ostomiehen selostuksesta sain käsityksen että se 10 m harventamaton vyöhyke alkaa siitä kuvion rajalta eikä siis purosta.
Tarkistin standardista ja tulkitsen tuon tekstin niin että kyllä siellä saa käydä harventamassa puron reunaan saakka. Pensaita ja pienpuutakin saa tarvittaessa raivata, esim. virkistyskäytön, maiseman tai luonnonhoidon kohentamiseksi. Vähän on epämääräistä että mikä sitten luetaan riittäväksi peitteisyydeksi.
Lähde: PEFC FI 1002:2022 – Metsien kestävän hoidon ja käytön vaatimukset sivu 43.
8.17 Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta
8.17.1 Vesistöjen82) ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojakaista, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Suojakaistan leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojakaistalla tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien.
Uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, suoristettujen ja perattujen purojen suojakaista on vähintään 5 m. Suojakaistoilta runkopuut voidaan poistaa. Poikkeukset eivät koske uomia, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta85). Suojakaistan muut yllä luetellut vaatimukset ovat voimassa.
Latvusmassan jättämistä suojakaistalle vältetään. Uomaan luontaisesti kaatuneita runkoja ei poisteta86).
Norojen61) läheisyydessä toimitaan kohdan 8.11 vaatimusten mukaisesti.
Uoman ylitykset toteutetaan niin, ettei uomaa merkittävästi muuteta ja sen suuntaan muodostu vettä johtavia painanteita.
Mikäli vesilain mukaan toteutettavat vesitalouden järjestelyt vaativat luonnontilansa menettäneen puron perkaamista ja suojakaistalla liikkumista, voidaan suojakaistavaatimuksista tarvittaessa poiketa perkausta vaativalla alueella. Metsätien perusparannus ja uuden metsätien rakentaminen toteutetaan niin, että mahdollistetaan vaelluskalojen ja muun vesieliöstön esteetön liikkuminen ja vesiensuojelusta huolehditaan.
Käsittelyalueella87) suojakaista on säilynyt kriteerin edellyttämällä tavalla silloin, kun seurannan perusteella41) suojakaistan pituudesta yli 90 prosentilla maanpinta on pysynyt rikkoutumattomana ja kasvillisuudessa on säilynyt kerroksellisuutta ja peitteisyyttä.
Uoman ylitykset eivät ole aiheuttaneet merkittäviä vaikutuksia uoman rakenteeseen eikä uoman suuntaan ole muodostunut vettä johtavia painanteita.
Metsäteiden perusparannuksen ja uuden tien rakentamisen yhteydessä rummut ja sillat on asennettu niin, että vesistöihin ei ole luotu esteitä vaelluskalojen ja muiden vesieliöiden liikkumiselle.
Uudistusaloilta, joilta johdetaan vettä laskuojaan, on toteutettu tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet.
Määritelmät
82) Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. Puroja ovat myös pienet uomat, jossa on vettä ympäri vuoden ja kalan kulku on mahdollista. Purojen tunnistamiseen voidaan käyttää Ranta10-aineistoa ja lohikalakanta- aineistoa.
83) Maisemallisista, virkistyskäytöllisistä tai luonnonhoidollisista syistä voidaan raivata pensaskerrosta tai pienikokoista puustoa vesistöjen rannoilla.
84) Kasvinsuojeluaineella tarkoitetaan lain kasvinsuojeluaineista 1563/2011 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 määritelmän mukaista kasvinsuojeluainetta.
85) Kohteiden tunnistamiseen voidaan käyttää lohikalakanta-aineistoa.
86) Runkoja voi poistaa, mikäli niistä aiheutuu haittaa vesistön virkistyskäytölle, luonnonhoidolle tai tulvan vaaraa.
87) Käsittelyalue on yhdestä tai useammasta metsikkökuviosta koostuva kokonaisuus tai kartalle rajattu alue, jolla tehdään samantyyppisiä hakkuu- tai muita metsänhoitotoimenpiteitä pääasiassa koko alueella.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.