Olen kyllä päässyt aika paljonkin parempaan tarkkuteen kuin koiramies kertoi. Olen kesäisin raivuuhommissa useinkin etsinyt rajalinjat ja pyykit puhelimen koira-gps:n avulla. Siinä olen kyllä päässyt ihan muutaman metrin tarkkuuteen. Olen joskus etsinyt pyykin ihan potkimalla maata kun koira gps on näyttänyt paikan.

Sehän ei ilmeisesti paikanna tukiaseman perusteella, josta koiramies mainitsi vaan ihan oikein gps-sateliitin kautta. Kannattaa hommata tuollainen sovellus jos paljon liikku metsissä varsinkin työhommissa. Niitä on myös myynnissä sellaisia sovelluksia jossa ei ole kuin kännykkäsovellus ilman koirapantaa. Hintakin on ihan toista luokkaa kuin pannan kanssa.

B-bark on ilmainen maastokarttaohjelma älypuhelimiin. Ilmaisversio toimii koko Suomessa. Kun ostaa ohjelmaan lisenssin näkee myös tilarajat, olen käyttänyt tuota ilmaisversiota, kun metsäpalstojen rajalinjat on tietenkin perattu auki.
Jos omista i phonen puhelimen ja tabletin, voi puhelimen liikkeitä seurata tabletin kartastosta ja antaa tarvittaessa liikkumisohjeita.

Taitaa kuitenkin tuo Apple olla ainut valmistaja, jonka tabletin ja puhelimen voi kytkeä pariksi, jolloin puhelimesta välittyvät realiaikaiset tiedot tablettiin, kuten sijainti tai otetut kuvat.

Pomokairassa kerran lintumetillä lähdettiin tekemään pieni päiväreissu. Oli lokakuun loppu, pakkasta 10 astetta ja lunta maassa 15 senttiä. Ajateltiin, että käväistään puolitutussa maastossa aamukymmenestä iltapäivän kahteen. Eväät sen mukaan pari käristemakkaraa ja leipää mieheen.

Ajettiin kohteelle, metästeltiin ja nuotioitiin. Saatiin joku riekkokin. Käännettiin pikkuhiljaa kurssia niin, että tultaisiin pian autolle. Silloin ei ollut mitää gepsejä. Kuljettiin jämerästi kompassin mukaan mutta tuttuja alueita ei tullut vastaan. Tuntui vaan olevan loputtomasti rämemaita, joissa oli ensin lumi ja sitten routakuori, joka melkein kantoi mutta ei ihan.

Kuljettiin ja kuljettiin ja maat olivat outoja. Tuli pimeä ja mentiin ja mentiin. Pimeä tuli kolmelta ja kohta oli jo kello kuusi. Mielessä kävi, että melko ankea yö on edessä, kun ei ole edes kirvestä repussa ja kaikki nuotiopuut ovat vähintään kuitupuun kokoisia. Eväät oli äkkiä syöty ja lopussa energiaa saatiin vain repussa olleesta Jekkupullosta.

Lopulta tultiin kankaaseen, jossa oli tehty harvennushakkuu. Katottiin sieltä ajoura, joka näytti vievän johonkin. Kun sitä seurattiin, tultiin metsäautotiella, josta ei saatu mitään selkoa. Kun sitä seurattiin, alkoi tulla tuttuja paikkoja.

Minä väsähdin jossain vaiheessa ja urheilijakaverini lähti hakemaan autoa. Nojauduin puuta vasten ja otin pikku kauneusunet. Toki tiedän vanhana sissinä miten se tehdään pakkasessa. Mm. saappaat vedetään vähän ulos.

Niin sitten lopulta auton valot välähtelivät ja päästiin pienelle kämpällemme. Kello oli jo iltakahdeksan. Heti laitettiin tuli kamiinaan ja saunan uuniin. Keitettiin kahvit ja syötiin jotain. Ennen saunaa oikaistiin hetkeksi pitkälleen. Niin siinä sitten kävi, että sauna jäi käymättä ja herättiin vasta aamuyöllä viluun. Reissusta opittiin, että varustus pitää aina olla kunnossa. Sittemmin on todettu, että alueella on kompassihäiriö.