En muistanut laittaa lähdettä, mistä lukuja kopioin ja voihan olla, että tulkintanikin on ollut vajavainen.

Näin lukee Metsäteollisuus ry:n sivuilla:

”Vuonna 2014 puun korjuumäärä oli noin 56 milj. kuutiota, josta yksityismetsien osuus oli 45 milj. kuutiota. Vuotuiset kestävät hakkuumahdollisuudet ovat noin 80 milj. kuutiota. Metsien vuosittainen kasvu on yli 105 milj. kuutiota.”

56 x 1,5 = 84 eli näistä luvuista tulisi n. 43%.

Joku varmaankin keksii tarkempaa tietoa, enkä toki väitä AJ:n tietoa vääräksi. Hain lähinnä suuruusluokkaa.

Kun kuitupuun käyttö näyttäisi jatkossa lisääntyvän, niin siitä kaiketi seuraa ainakin jossain määrin tukkipuun lisääntyvä tulo markkinoille.

Mitä siitä puolestaan seuraa on metsänomistajan näkökulmasta mielenkiintoinen kysymys. Laskeeko se tukkipuun hintaa?

Muuttuuko katkonta entistäkin epäedullisemmaksi?

Kuitupuun merkitys on nytkin metsänomistajalle epäoleellinen. Käykö niin, että kuitupuun lisääntyvän käytön vaikutus on metsänomistajalle negatiivinen.

Samaa mieltä. Korjuukustannusten aleneminen on hyvä asia. Kun leimikot on hoidettuja, etenkin nuorten metsien kohdalla runkojen järeys automaattisesti kasvaa. Poikkeuksena ehkä jotkin tiheässä kasvatetut energiapuumetsät. Itse kuitenkin katson asiaa vielä kauempaa.

Tällä hetkellä maailmassa käytetään valtava määrä uusiutumattomia raaka-aineita. Lapsikin tajuaa (vaikka monilla aikuisilla onkin vaikeuksia), ettei niin voi loputtomiin jatkaa. Kun kartoitamme mahdollisuuksia uusiutumattomien raaka-aineiden korvaamiseen, puu on selkeä ykkösvaihtoehto. Tätä taustaa vasten olemme kaukana ylituotantotilanteesta. Nykyään maailma osaa muuttua ällistyttävän nopeasti ja siksi veikkaan puun käyttökohteiden lisääntyvän nopeasti. Seuraavien parin vuosikymmenen aikana se näkyy myös puun kysynnässä. Kaksi pientä esimerkkiä (tekstiiliteollisuus ja polttoaineet) mahdollisuuksista olemme saaneet lukea uusimmasta ja toiseksi uusimmasta Metsälehdestä. Yksi edellytys tälle kehitykselle toki on, että kilpailukykyistä tarjontaa on riittävästi. Onhan puu materiaalina usein haastajan roolissa ja tällä hetkellä se tarvitsee yhteiskunnan tukea. Koska luontoarvoistakin on pakko huolehtia, suojeluun tarvitaan merkittävä määrä pinta-alaa. Sekin lisää painetta talousmetsien tuotannon tehostamiseen.

Ennustaminen on vaikeata – varsinkin tulevaisuuden. Ehkä joudun olemaan enemmän inhorealisti kuin toiveajattelija. Metsiin sisältyy hankalia muuttujia.

Metsät, hapentuottajat, vähenevät tältä pallolta kovaa vauhtia. Kauanko näin voi jatkua – koska avohakkuut kielletään? ”Niin se ei mene, että ensin käytetään fossiiliset ja sitten hakataan metsät.”

Se sinun eteläsikin Gla on pohjoinen. Puumassan tuottamisessa kilpailukykymme on väistämättä heikko. Energiapuulla on korkeintaan paikallista merkitystä jos sitäkään ilman tukea.

On tietysti totta, että kuitupuu saadaan nopeammin, joka on sen etu. ” Kymmenien” prosenttien vaikutus kuulostaa enemmän toiveajattelulta. Korko on tietysti tässäkin laskelmassa ratkaiseva tekijä. Matala korko vähentää hyötyä kuitupuun hyväksi ja korkea korko puolestaan johtaa jatkuvaan kasvatukseen.

Oma näkemykseni on, että näillä realiteeteilla, kaikki huomio kannattaa keskittää tukkipuun tuottamiseen. Olen huolissani ensiharvennusten työn laadusta tässä suhteessa ja työ suorittajien asenteistakin. Vikaisten runkojen jättäminen on iso vahinko metsänomistajalle. Helposti tuhotaan koko kuitupuusta saatava hyöty.

”Olen huolissani ensiharvennusten työn laadusta tässä suhteessa ja työ suorittajien asenteistakin. Vikaisten runkojen jättäminen on iso vahinko metsänomistajalle. ”

Tuo pisti silmän noista edellä olevista kirjoituksista vaikka se ei nyt ollutkaan viestien pääsanoma. Olen samaa mieltä että aina voi korjuun laatua parantaa, mutta pitäisi aina muistaa lähtökohta mistä lähdetään liikkeelle.

Meitä metsänomistajia on niin erilaisia. Toiset haluavat kasvatta tiheässä ja edellyttävät tasatiheyksistä metsää suositusten mukaisella tiheyksillä. Toisilla on taas laatupuunkasvatus ensisijainen tarkoitus ja silloin korostuu jäävän puuston laatu. Silloin poistetaan reilummin huonolaatuista puuta ja metsän tiheyssuositukset jäävät taka-alalle. Meitä metsässä työskenteleviä koskee eniten Tapion metsänhoidon suositukset ja sillloin menään tiheysajatus edellä. Silloin joudutaan jättämään myös huonolaatuista puuta metsään, koska tiheyssuositukset sen edellyttävät. On myös monesti niin että metsä on valmiiksi täynnä huonolaatuista puuta ja silloinhan priimaa siitä ei saa mitenkään.

Se on selvä AJ, että tekijöitä on muitakin kuin korko. Mm. kasvuolosuhteet, mainitsemasi lisäksi. Saksassa kannattaa kasvattaa järeämmäksi kuin Suomessa, Etelä-Suomessa järeämmäksi kuin Lapissa jne.

Puun suhteellinen kasvu pienenee voimakkaasti puun järeytyessä. Taimikon kasvu on 30 %, nuoren metsän 10%, ja varttuneen tukkimetsän 2% jne. Tästä karkeasti seuraa, että puu kannattaa kaataa, kun sen suhteellinen kasvu alittaa korotason.

Metsuri motokuskin kannanotto kertoo karua kieltä siitä, kuinka ongelmallisia Tapion suositukset ovat. Metsänomistajan on hankala saada näkemyksiään esiin. Olen joskus joutunut lujasti vääntämään kättä aiheesta. Minulle metsänomistajana on täysin yhdentekevää, kuinka tasaisesti puut ovat sinne jakautuneet. Oleellista on, että siellä kasvaa tukkirunkoja, joiden hinta on moninkertainen, minkä kuvittelisi olevan itsestäänselvyys.

Kuituvirmojen maali on eri päässä kenttää kuin metsänomistajalla. Hakkuumiehelle on tietysti yksinkertaisempaa ja nopeampaa tasainen puusto kuin tarkka laatuvalinta, joka koneesta katsottuna on osin mahdotontakin. Hakkuun jälkeen oikeellisuuden toteaminen ei ole enää mahdollista.

Valitse siinä sitten pelaajat joukkueeseen, jotka tietävät missä maali on.

Eikä negatiivinen arviointi kohdistu niinkään motokuskeihin, vaikka heitäkin on tietysti monenlaisin asentein liikkeellä. Heidän asemansa ei ole helppo.