”..liikenneministeri (liikennevahingot), terveysministeri (terveyshaitat) ja maa- ja metsätalousministeri (metsävahingot).”

Liikenneministeriö voi tietysti rakennuttaa pää märkänä lisää riista-aitoja ja pystyttää hirvieläin-varoitusmerkkejä, terveysministeriö jakaa suojavarusteita punkkeja vastaan. Minusta kaikki kulminoituu maa-ja metsätalousministeriöön, jonka vastuulla on pitää hirvieläinkanta tasolla, jolla vahingot ovat kohtuullisia. Jos annetaan hirvielänkannan koko ajan paisua ja kehitellään erilaisia tapoja suojautua sen haittoja vastaan, niin se on loputon tie.

Metsästyslaki 26 §

”..pyyntiluvan myöntää Suomen riistakeskus. Myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. ”

Riistahallintolaki 2 §

2 § (19.12.2017/968)
Suomen riistakeskuksen tehtävät

5) riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen;

Tämä nyt menee taas pelkäksi hirviasiaksi, mutta tuosta Annelin avoimesta kirjeestä on pakko kommentoida. Sehän oli ihan hyvä kirje, mutta valitettavasti ei saanut yhtä suurta mediahuomiota, kuin Pesosen Kaipola-kirje.

Vastaus kirjeeseen oli huono. Tyypillisesti jaariteltiin muita selviä asioita, mutta ei vastattu varsinaisiin kysymyksiin:

Kysymyksien pitää olla lyhyitä ja selkeitä:

”Miksi alueellisten riistaneuvostojen sidosryhmien yhteinen tahtotila hirvikannan suuruuden suhteen ei ole alueellista riistaneuvostoa velvoittava? Miksi se ei voisi olla riistaneuvostoa velvoittava?”

Tähän pitää saada selvä vastaus ja kysymys kohdistetaan riistakeskusta valvovalle ministerille eikä riistakeskukselle. Eikä tule kelpaamaan se, että ministeri pyytää riistakeskukselta tämän saman vastauksen kuin Annelille, että kehitetään sitä sun tätä ja kaikki on kunnossa, kun ei ole. Ministerin pitää itse osata vastata lyhyesti ja selkeästi lyhyeen ja selkeään kysymykseen, jos ei osaa niin lukijat (= äänestäjät) tekevät omat päätelmänsä, missä on vika.

Annelin avoimen kirjeen vastauksen loppuyhteenveto kielii riistakeskuksessa asian tahallisesta tai tahattomasta täydellisestä väärinymmärryksestä:

”Valtakunnallisen riistaneuvoston mielestä nykyinen lainsäädäntö ei estä vahinkojen torjuntaa. Metsästyslain 26§ velvoittaa, että pyyntilupia myönnettäessä on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla….”

Ei voi olettaa, että tilannetta saadaan korjattua, jos edes tavoitteet eivät ole kunnossa. Ensin pitää saada yhteisesti sovitut tavoitteet paikalleen, sen jälkeen voidaan lähteä pohtimaan miksei niihin päästä, jos ei päästä.

Kun alueellisessa riistaneuvostossa V-S ELY, MTK metsälinja, seudun metsänomistajat, rhy:n maanomistajajäsenet, mhy kaikki ovat yhtä mieltä, että kantatavoitetta pitää leikata selvästi, niin alueellinen riistaneuvosto nostaa. Onhan silloin kysymyksen paikka, kun lain mukaan muidenkin näkemys pitää ottaa huomioon,  ei ole kyse väärän puun haukkumisesta.

Kyllä vastuu on yksiselitteisesti  maa-ja metsätalousministeriöllä, sen täytyy hoitaa asiat niin, että vahingot pysyvät kohtuullisina, näin sanoo laki. Ei se voi pistää päätä pensaaseen ja voivotella, ettei kentällä tahtotila riitä. Jos jossain ei riitä, niin annetaan tehtävä niille joilla riittä, niitä kyllä löytyy.

Mielellään tietysti jaetaan vastuu kollektiivisesti metsästäjille, joilla sitä ei lain mukaan ole ja selitellään, että ongelma ovatkin vetelät metsästäjät, eikä hallinto. Saattaa veteliäkin joukossa olla, mutta sitten pitää antaa tontti muille hoitoon, tai helpottaa metsästystä.