Olisit ottanut talteen vaan. Kun kerran itteään lihoiksi tarjoavat.

Eipä oikein jesse niiden lihat kiinnosta, kun lintulautojen alla olevia jätöksiä ovat tonkineet.

Taitaisi lähteä isännältä aseet, jos taajamassa alkaa pihaltaan kauriita ampumaan.

Hankkii autokatokseen sähköisen kippioven jonka voi sulkea talosta sisältä. Kauriit ovat satimessa ja sieltä ne voi käydä nostamassa riippumaan.

Ymmärsin, että Jessellä on metsästystaustaa metsästysseurassa. Sitä ei kyllä noista kommenteista uskoisi, laissakin otetaan asiaan kantaa aseen äänitasosta tai äänettömyydestä riippumatta. Mutta minäkin kiitän Annelia aiheen välittämisestä MTK:lle ja Timoa nopeasta vastauksesta. Ei tarvinnut jäädä odottelemaan, saadaanko asiasta lukea lehdestä.

Timo Leskinen: ”Käytännössä houkutteluruokinnan voisi toteuttaa esim. erilaisten säännöstelevien automaattien avulla. Jos tarjottaisiin ruokaa vain vähän, ei olisi tarjonnan lopettamisessakaan helmikuun puolivälissä eettistä ongelmaa. Ruokinnan rajoittaminen on välttämätöntä, mutta se ei ole riittävä ainoana peuraongelman toimenpiteenä.”

Samaa mieltä siitä, että ruokinnan rajoitusta tarvitaan. Kun kuitenkin eettisen metsästyksen edellytyksenä on toimiva houkuttelu ja ravinto ei saisi olla yksipuolista peuroille aiheutuvien ongelmien takia, automaatti toimii vain viljan tms. kanssa. Muu pitäisi jättää pois, mikä ei liene hyvä asia. Lisäksi ruokinnan pitää olla aidosti houkutteleva, jotta saalista saadaan. Käytännössä ei kovin tiukkoja määritelmiä määrille pitäisi olla, aikaraja ehkä riittäisi.

”VHP kaatolupien minimipinta-alan laskeminen 100 hehtaarin toisi vauhtia kannanleikkaukseen, välillisen vaikutuksen kautta. Olen saanut valtavan määrän yhteydenottoja maanomistajilta, jotka ovat tuskastuneet, kun heidän alueella seura ei ota tosissaan kannanleikkausta ja he joutuvat vain tyytymään tilanteeseen. Jos maanomistajalla olisi vaihtoehto metsästyksen toteuttamiseen, se motivoisi seuraakin toimimaan niin ettei tätä vaihtoehtoa käytettäisi.  Niissä seuroissa, joissa ollaan kannanleikkauksen tiellä, lakimuutos ei sanottavasti vaikuttaisi seuran toimintaan, mutta tässä toisessa ryhmässä, ymmärrettävästi, tätä esitystämme vastustetaan ankarasti. Hyvin toimivat metsästysseurat ovat ainoa ratkaisu riistakantojen kannanhallintaan, mutta seurojen toimintaympäristöön tarvitaan peuraongelman ratkaisemiseksi uusi vaikutin.”

Idea paineen tuottamisesta on hyvä. Toisaalta riskinä on kentän rikkoutuminen. Nimim. Suorittavan tavoin pelkään, että yhteydenottajista monellakaan tuskin on edellytyksiä peuroja alkaa vähentää tehokkaammin kuin seurat tekevät. Otetaan esimerkiksi tavanomainen tihentymäalueen talvikanta 30 peuraa/1000 ha. Ennen metsästyskauden alkua kanta on 45/1000. Oletetaan, että peuran reviiri on 5000 ha. Tällöin yksityisen kyttäyskopin alueella liikkuu 225 peuraa. Kun niistä ensin ammutaan 75, päästään metsästyskauden jälkeiseen tilanteeseen, mutta kanta ei ole alentunut.

Kun yksityinen 100-499 ha maanomistaja alkaa peuroja vähentää, olettaa tämä todennäköisesti muutaman peuran ampumisen vaikuttavan alueen peurojen määriin. Todellisuudessa tämän kaverin tekemisillä ei ole mitään merkitystä. Ongelmaksi tulee myös se, että vain metsästysseuralla on tilat, jossa suuremman peuramäärän käsittely on mielekästä. Näissä ehdotuksissa alkaa kilpailla metsästyseuran kanssa pitäisi siis kartoittaa ensin ehdottajien todelliset valmiudet, osaaminen ja motivaatio alkaa peuroja kymmenittäin ampumaan. Ettei homma mene ns. renkaanpotkimiseksi, mistä nimim. suorittava porras taisi mainita. Tässä keskustelussa nimim. Jees h-valta antaa tästä näytteen puhuessaan asuinalueella jousimetsästyksestä tai pienoiskiväärin käytöstä.

Elävässä elämässä usein puheiden ja tekojen välillä onkin käänteinen korrelaatio. Realismia on se, että lupia on seuroissa helposti 5 kpl peuranmetsästykseen osallistuvaa kohti eli kaatoja tulee keskimäärin n. 5…10 kpl/hlö. Nuo peurat pitäisi myös jonkun käsitellä ja johonkin säilöä. Tämä kaikki siis tilanteessa, jossa kanta ei alene.

Mahdollista on myös se, että yhteydenottajilla on ihan muut motiivit kuin alentaa peurakantaa. Mikäpä olisi mukavampaa kuin tuoda yritysvieraita yksityiselle metsästysalueelle, jossa metsästyspaine on alhainen ja saalisvarmuus hyvä. Tällöin alueelta ammutaan vuodessa muutama peura ja ollaan tyytyväisiä.

Toisaalta tämän kaverin oma alue voi rikkoa paikallisen seuran yhtenäisen lupa-alueen eli katveeseen jää luvattomia alueita, mikä entisestään alentaa metsästyspainetta.

”En voi käsittää väitteitä, että pinta-alan laskeminen johtaisi peurakannan kasvuun muutoksesta johtuvan kaupallisen metsästyksen yleistyessä.  Eihän kukaan pysty pitämään peuroja 100 hehtaarin alueellaan muuten kun aitaamalla alueen(!)  Naapurissa kyllä satoa korjattaisiin siitäkin edestä, jos yksittäisiä peurakannan nostamisen tavoitteita jollakin olisi.”

Kaupallisen toiminnan edellytyksenä on erinomainen saalisvarmuus. Se sotii vastaan ajatusta vähentää peuroja. Kun 100-500 ha alueella ammutaan vuosittain muutama peura, ei kanta ainakaan alene. Toki peurat liikkuu, mutta silti paine joutua luodin eteen metsästyseuran lupakartan valkoisten suoja-alueiden ansiosta on pieni. Luin juuri alan lehdestä (en muista, mikä niistä, mutta jossain 2021 numerossa se oli), miten Kemiössä järjestetään kaupallisia vierasjahteja. Siellä on tarkat rajoitukset siitä, millaisia peuroja saa ampua ja väärästä peurasta saa 500 euron sakon. Hyvin tuli selväksi, miten tavoitteena on peurakannan kasvatus, ei leikkaus.

”Nyt on katsottava tosiasioita silmiin. Tämän hetken saalistilasto ennakoi, että on tulossa 11. peräkkäinen vuosi, jolloin peurakannan kasvu jatkuu. Nykysysteemillä kannanhallinta ei hoidu.”

Samaa mieltä. Siksi ongelman purku olisi aloitettava analyysillä leikkausta rajoittavista tekijöistä. Ehdotus pinta-alan alentamisesta ei perustu todettuun kannan leikkausta rajoittavaan pullonkaulaan, vaan on mielestäni vain yksi muutos muutoksen vuoksi. Se joko auttaa tai sitten ei. Samaan sarjaan kuuluu tämän kauden kokeilu pimeässä metsästyksen apuvälineistä.

”Vaikka meillä on loistavia esimerkkejä seurojen ja ehkä jopa RHY:n alueen kannanleikkaamisesta (suuri kiitos esimerkillisyydestä ja melkoisesta työmäärästä) iso kuva tilanteesta ja tulevaisuudesta on todella lohduton.”

Eli tarvitaan keinoja, jotka vaikuttavat kaikkialla, ei ainoastaan asenneongelmaisten tai resursseiltaan puutteellisten seurojen alueella.

”On syytä muistaa, että nykyisen kannan kasvun sijaan, kannanleikkausta monilla alueilla pitäisi tehdä ainakin 3-4 vuotta peräjälkeen. Kuka enää uskoo että nykyisessä säädösten  jäykistämässä toimintaympäristössä tämä olisi mahdollista?”

Tuon verranhan kantaa on yritetty leikata, pääsääntöisesti epäonnistuen. Lupia on lisätty, mutta valitettavasti kannan nousun tahdissa eli leikkausta ajatellen jälkijunassa. Täkäläisen seuran alueellakin luvat on käsittääkseni pääsääntöisesti käytetty, mutta kanta ei ole alentunut.