Miksi aina pitää kuulua johonkin kuppikuntaan jos jotain haluaa hoitaa omilla maillaan. Ei sovi minun ajatusmaailmaani.
Ei ole kyse sopeutuvuusongelmista vaan yleensä ei kaipaa seurustelua minkään tahon kanssa kun sitä työkseen tekee kuitenkin jatkuvana päätyössään. Joskus olisi vain ihan mukava olla omissa oloissaan luonnossa ja jos siihen saa vaivattomasti kipattua hirven se sopii minun tyyliini. Olen aina ollut yksinmetsästäjä ja seurue saa lähinnä voimaan pahoin.
Vaikka on ihmisten kanssa toimeentuleva ei silti halua ihan kaikkien kanssa vapaa-aikaa viettää.
Sitä luonnossa oloa omin päin tänäänkin koko päivä vapaapäivää vietellen ja voin sanoa että taivaspaikkaa vastaava tunnelma. Juuri sisälle pimeän hämyissä. On ilmeisesti ihminen sitten vieraantunut itsestään ja luonnosta jos ei siellä yksin uskalla ja halua olla.

Taitaa tuo yhdessä toimiminen olla lopultakin se kaikkein pahin asia ainakin ”mehänpojan” kohdalla .

Metsästysseurat ovat mukana monissa maaseutukylien aktiviteeteissä . Yhtenä esimerkkinä muiden joukossa on Jämsän Koskenpään aluella toimiva metsästysseura. Siellä on juuri saatu kylälle yhteiset kokoontumistilat , metsästysmaja ja ajanmukaiset riistankäsittelytilat . Kylätaloa , metsästysmajaa ja riistankäsittelyyn taikoitettua rakennnusta on rakennettu talkoolla , johon metsästysseura on aktiivisesti osallistunut . Hanke tuskin olisi päässyt alkua pidemmälle ilman metsästäjien panosta . Nyt on valmista. Siitä hatunnosto heille.

Pienempiä hankkeita , kuten kokoontumistiloja , laavuja ulkoilureittien varteen ja talkoita apua tarvitseville ovat metsästysseuralaiset olleet tekemässä varsin yleisesti. Siksi ihmetyttää tämä muutaman henkilön hirvien varjolla tekemä metästäjien arvostelu.

Kun on sopivasti metsästettävää , säilyy haja-asutusalueiden kenties merkittävin harrastajaryhmä tukemassa alueiden toimintaa. Tämän vuoksi hirvikannan (kuin myös petojen) määrä tulee perustua paikallistason päätöksiin , joihin alueen eri tahot voivat olla demokraattisesti vaikuttamassa. On alueita , joilla halutaan säilyttää vahva hirvikanta ja niitä , joilla hirviä halutaan vähentää. Toimittakoon molemmissa tapauksissa paikallisen enemmistön ehdoilla sovittamalla pyyntilupien määrä kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.

Kyllä ne asekuntoiset kaverit on jo hirviporukoissa . Poispotkitut ja sellaiset , joille ei asetta voida antaa vain ruikuttavat rannalla. Ennen oli toisin , kun siellä mökeissä oli elämää ja ruokittavia suita . Nyt väki on kaupungissa tai muuten niin kiireistä , että metsästykselle ei ole aikaa.
On isojakin kyläkuntia ilman ainuttakaan metsälle kykenevää. Onneksi on metsästysseurat , joiden toimivalta ei lakkaa ensimmäisen tilanrajan tullessa vastaan. Mökin miehellä se raja on paljon lähempänä ja saalis nopeasti turvassa. Voi olla , että tavoitellun saaliin yöllisen vierailun todisteena on vain jäljet , jotka johtavat turvaan naapuriin.

niin..tuosta polttamisesta tuli mieleen…

Koskenpään Porkkakylän koulu oli palanut vuonna 1969 . Tämän jälkeen kylällä ei ollut yhteistä kokoontumistilaa. Nyt on , yli 200 neliön UPOUUSI KYLÄTALO , jonka rakentamisessa metsästysseura oli avainroolissa . (tämän lisäksi on vielä se metsästysmaja ja jahtivaja.)

On sääli , jos joku ei ymmärrä tämän yhteisen ponnistuksen merkitystä kyläkunnalle .

Ketjun aihe, hirvestyksen vapauttaminen lupasääntelystä ei ole sinänsä suunnattu metsästysseuroja vastaan. Sillä on vain tarkoitus murtaa metsästäjien määräysvalta hirvien määrän suhteen.
Jos lupakäytännöstä luovutaan, jatkunee seurojen jahti aika lailla entisellään. Erona on vain se että jos seura päättää pitää kannan liian suurena, tulevat muut miehet ampumaan liiat pois.
En ollenkaan usko että se johtaisi mihinkään metsänomistajien erillisjahteihin.

Suorittava on täällä tuputtanut tätä yhteistoimintaa ja paikallista päättämistä. Tähän yhteistoimintaan ei ole vuosikymmenien kuluessa saatu metsänomistajan ääntä luulumaan, niin miksi nyt sitten kuuluisi.

Paikallinen päättäminen???
On kai aivan samantekevää päättävätkö metsästäjät asiasta valtakunnan ja piiritasolla vai kuntatasolla, kun se on kuitenkin metsästäjien päätös.

Jos haluatte välttyä lupakiintiöitten poistamiselta, jota niin kovasti tunnutte pelkäävän, niin tehkää asian hyväksi jotakin.
Ottakaa aidosti metsänomistajat päätöksen tekoon mukaan, ei vain muodollisesti. Jokainen metsästäjä ja erityisesti johtavassa asemassa olevat katsokaa oman paikkakuntanne tilannetta ja kysykää hiljaa mielessänne, että onko metsänomistajia todella kuunneltu meidän alueellamme. Siitä se lähtee, jos metsästäjät vain aidosti haluavat.

On turha huutaa metsänomistajia metsästys talkoisiin mukaan, mehän jo olemme siellä mukana antaen käytännössä ilmaiseksi maat ”vuokralle”. Melkoinen on myös se tietomäärä, jonka metsänomistajat riistan liikkeista antavat, kunhan sitä tietoa vain käytettäisiin.

Terveisin: Korpituvan Taneli