Jätkän taas niin ominta mantraa. Jos auto käy uutena hyvin tuskin sitäkään alkaa ketään säätämään. Samoin skootterit, mopot, yms. aika monta vekkaria pelaa tehtaan säädöillä. Yhtään sahaa en ole säätänyt enkä liioin muutenkaan näplännyt. Eikä tässä Stihlejä aivan kymmentäkään ole vielä varmaan läpi käsien mennyt. Että useampi vuosi on aina yhdellä sahattu. On tosiaan hiukan nuhainen muutaman tankillisen ja piristyy huimasti sen jälkeen ja kierrokset laulaa puhtaasti, varmaan sitä c-duuria. Mutta ei varmasti ole pahaksi jos säätää mutta sitten pitää tietää mitä tekee. Minä en tiedä ja siksi en säädä. Koska haluan hyvin toimivan sahan ja sitä olen aina saanut. Pelaa kesäkuumasta talven tuiskuun ja samoilla säädöillä eikä laiteta mitään erityisvempimia eli talvisarjoja tai vastaavia härpäkkeitä. Tästä nykyisestäkään 201:stä en ole avannut mitään enkä muutenkaan lääppinyt tarvetta enempää. Suodatintakaan en ole kertaakaan avannut tulpasta puhumattakaan. Suodatin lääppästään kintaalla päältä puhtaaksi joskus jos muistetaan. Useimmiten ei.
Ihan varmasti Jeessi on tehnyt oikein, kun ei ole kaasuttimia alkanut ruuvailemaan. Uusimmassa Tlhissä se ei toki olisi mahdollistakaan.
Jos Suomen nuorison mopokalusto käydään läpi, niin aivan varmasti jokainen mopo, jolla on ajettu muutama tuhat kilometriä, on säätöjä ruuvattu ja suutinta ja neulaa säädetty. Siis aivan varmasti.
Myös jokaisen auton ensihuollossa ssäädöt tarkistetaan ja ainakin yritetään passata parempaan, jos osataan.
Tässä lähellä on muutama M-sahaliike, joka mainostaa, että heillä uudet sahat myydään koottuna, koekäytettynä ja säädettynä. Niinpä olen ostanut sellaisia Huskuja niistä, joiden mukana ei ole tarvinnut tuoda pahvilaatikkoa, vaan on koekäytetty peli mukana.
Uskoisin kyllä jätkää jos voisin. Valitettavasti ei mitään todisteita minkään pienkoneiden säätelyn erityistarpeista ole. Kyllä meitinkin taloudessa kaksipyöräisiä on ollut eikä niitä kyllä kukaan pruuvaillut ainakaan tehojen tai käynnin vuoksi. Ensimmäinen pojalla oli Gas Gas, Italianihme joka oli kyllä aivan niissä säädöissä mitä liikkeestä ulos ajettiin. Toimi vain niin kauan kun alkoi purkaa öljyä ulos kyljestä. En tiedä oliko kaatuiltu tahi jotain mutta voi olla että kyyti ainakin oli varsin kovaa sille ekalle varsinaiselle katumopolle. Sitä ennen hänellä oli Hondan Monkey mutta ei se enää sitten kelvannut kun piti kavereille alkaa näyttää. Pienkoneita on kaikenkarvaisia ollut, jopa mopomönkijä ihan Koreanpoikien komea tekele. Sekin hajosi lähinnä montturumpassa. Ja kavereiden kateellisena repiessä irtonaisia rikki. Lukematon määrä kaikensortin pieniä raivureita ja vähän isompiakin. Ei säätöjä. Tehdaställillä.
Uittokaluste Tampereella myöskin koekäyttää sahat..Sahat oli 90- luvulla eritapaa hinnoiteltu kuin nykyään…,ainakin jonssista sai automaattisesti noin 20 % alennusta ovh. hinnasta..,nykyjään hinnoissa ei taida olla niin paljon tinkimisen varaa..p.s.talvella kävin ostamassa pientarvikkeita sahaliikkeestä,ja siellä oli 261″ lämmin” versio hyllyssä alennettuun 869 €:n hintaan ,möläytin piruuttaniettä voin ton ostaa,jos myytte 800€ :n ,no hitto sehän sopi myyjälle..,puihin kun en viitsinyt mennä,niin ruinasin teräketjun kaupan päälle..,tuli vain sellainen fiilis ,miksen pienempää hintaa möläyttänyt..
Eräässä kokemassani Echossa, jonka tyyppiä en muista, olivat säiliöiden aukot hyvin pienet vrt. yleisesti tunnetut ammattisahat. Liemiä meni herkästi pääosin muualle kuin tankkiin. Kuitupuun sahauksessa oli kyllä muuten hyvä ja mukavakin käsitellä. Eilen huomasin Motonetissa ko. valmistajan muovirunkoisen sahan, paino 4 kg, hinta 199 E ja ISOT AUKOT säiliöissä. Kiinnosti ottaa hankintalistalle ja käyttää apusahana. Onko muovirunkoudesta muuta haittaa kuin että saha kestää heikommin puun alle jättämistä?
Stihlillä on sen verran tullut sahattua, että useampi litra on mennyt housuille ja maastoon juuri tuon pikalukon valelukittumisen takia. Oma vika, mutta joka kerta laittaa perkeleesti turmelukseen. Siksipä melkein väitän kierrekorkitusta paremmaksi. Kierre on etenkin kovalla pakkasella, tuprussa, hangessa ja kohmeisilla sormilla jotenkin helpompi hahmottaa.
Jeessi on rahamiehenä pistänyt mopot ja mönkijät kierrätykseen siinä vaiheessa, kun muut tekevät sisäänajon jälkeiset säädöt.
Noissa perinteisen kohokaasuttimen omaavissa laitteissa on normaali liike muuttaa luistin neulan korkeutta ja tarvittaessa myös suuttimen numeroa hieman. Tyhjäkäyntiä useinkin joudutaan säätämään – unohtamatta ilmanputsarin pesua silloin tällöin.
Tuolla edellä moitittiin sahan polttoainesäiliön täyttöaukon kokoa liian pieneksi joissakin tapauksissa. On totta, että joissakin ”Mökkimalleissa” aukko on pieni, mutta muistaakseni siihen on kyllä mennyt melko jämptisti Combikannun täyttökärsä ja tankkaus on onnistunut hyvin, kunhan muistaa, että ulosvetäessä putkea ei väännetä sieltä ulos, vaan nostetaan suoraan, jolloin venttiili tötterössä jää ehjäksi.
15 vuotta harjoitellut stihlin bajonettikorkkien kanssa. Kyllä ne nyt alkaa pikkuhiljaa pysymään. Nykyään niissä on tehdas viisari. Ei tartte enää kaiverrella erikseen. Kyllä sahaa säädellä saa ihan niin paljon kuin viitsii jos siitä parasta makua aktiivisesti hakee. Ei jaksa. Sahailee hiukan karkeammalla niin ei tarvi kokoajan etsiskellä. Ei ole tuottavuustarpeet niin kireällä kun kuski hyytyy ennen sahaa vaikka ois hakkuumaiden vormula käsissä. Ja niinhän onkin nykyään.
dolmar satasessa oli aika pieni öljykorkki. Sihtaamiseksi meni mutta kyllä silläkin saunapuut katkesi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.