Minä olen hakannut muutaman kymmenentuhatta mottia, enkä huolisi 13 tuumaa pitempää laippaa mihinkään normaaliin hakkuuseen. En avohakkuuseen enkä harvennuksille. Yli metrin tyviläpimitaltaan olevat pihapuut ovat asia erikseen.
En oo vuosiin enää käyttänyt 13 laippaa. On niitä jokunen vielä hyllyssä mitä on uusien sahojen muka tullu.ja joskus vara laippana joutun käyttään. Huomaa kuinka paljon enemmän jalka selkä lihakset joutuu töitä tekemään jos runko on lähellä maata. Ihan selkee ero. Vaikka pituus eroa oo ku 5cm. Mulla karsinta tekoja on ett työntämällä terällä karsitaan. Ensin rungon osapuoli saha käännetään rungon alapuolelle pyyhkäistään taakse saha siirretään rungon toiselle puolelle. Näin koko runko on karsittu alaosat myös. Saha on mulla tuettuna reisiin.
. Videossa suht sama tekniikka huomaa pitkälaippa ja sahaajan asento /missä saha.
tässä hieman vertailua eri sahaustekniikoista.
vuosien aikan huomioni ett hakkuu työ vaatii suunnittelua ja tekniikkaa.
yllättävän vähän keskuteluissa puhutaan eritekniikoista hakkuu työssä. Siellä juuri on saavutettavissa suurimmat tuotoksen lisäykset. Ei mikä saha ketju tai laippa pitää olla vaan se mikä on tehokkain tekniikka työssä.
Se on juuri noin, tekniikka ratkaisee eniten, tottakai pitää olla kuntoakin. Toisilla tämä tehokas työskentelytapa on synnynnäinen, toiset saavat sitä opetella, eikä heistä tehokasta tule sittenkään.
Lapsuuskotini naapurissa asusteli kolme riskin kokoista veljestä. Heiltä puuttui tämä tekemisen taito, heinäpellolla tämän myös näki. Isoja hangollisia heilui sinne ja tänne, muttei oikein jälkeä tullut. Minä keskenkasvuisena sain enemmän aikaiseksi. Sama oli ollut metsätöissä ja parkkuissa. Tuppi oli heilunut, muttei kummoisia kasoja ollut tullut valmiiksi. Ilmeisesti havaittuaan, ettei homma oikein onnistu, siirtyivät muihin töihin, pärjätenkin niissä hyvin.
Niitä miehiä sanottiin ennen vanhaan huonosaattoisiksi. Kotikylällä oli tällainen. Äärettömän ahkera, jyyti aamuvarhaisesta iltamyöhään, mutta valmista tuli vähän. Muistan pylväiden parkkuutyömaan aivan kotini vieressä. Isäntä kävi illansuussa välillä navettatöissä ja tuli iltapimeällä takaisin. Yksi pojistaan oli näyttämässä lyhdyllä valoa, mutta vähän tuli parkattuja valmiiksi. Eräs metsurikaverini hosui taas kuin ”heinämies”, mutta kasoja tuli metsään vähän. Jos hänen liikkumisensa olisi saanut valjastettua tarkoituksenmukaiseksi, ei silloisten muotojen kuski olisi kovin pitkiä kahvitunteja voinut pitää. Olisi jäänyt hopealle.
14 tuumasella laipalla ite sahailen. Juuri tuossa karsisimisessa huomaa että ei tarvi niin kykkiä ku 13 tuumasessa. Huskussa oli 15 tuumanen niin kyllä siihenkin tottu vaikka oli 13 laipalla päästellyt.
On, eikä ole valittamista. Jos ihan pakko on jotain moitetta keksiä, niin muoviosat ei ole niin ”premiumin” näköisiä, kuin kahdessa suuressa, mutta hyvin ne on kestäneet pakettiauton lavalla kuskaamista myös pakkasessa.
4310 sx:llä sahaillut vaneriharvennuksia 500-600 m³ tälle vuotta.
Hyvä perussaha, muutama huomio:
– Tehdas säädöllä laiska kiihtymään, mutta vääntö ok. Eli kaasarin säätöavain hankittava.
– Tankin korkki imaisee itsensä todella pahasti jumiin. Vaatii välillä jatkovartta, että saa korkin auki.
– Onko omaa mielikuvitusta, mutta jotenkin tuntuu roiskivan puruja sahuria kohti. Tällä viikolla 4 päivää harventanut ja joka päivä lentää silmiin purua. 550 huskilla ei tunnu olevan samaa ongelmaa.
Mutta ei tosiaan mitään käyttö haittaava vikaa ollut, toimii pakkasella, vesisateella, lumessa. Ei voi moittia.
4310 jatkoa edelliseen: ilmanpuhdistin ja saha kopan alla muutoinkin pysyy pitkään puhtaana. Ketju kotelo on puhdistettava tiuhaan, siellä sitä moskaa on. Kaasuttimen säätö oikealla avaimella helppoa. Standardi laipan öljyreikää pitää hiukan avartaa, eli jos vaikka vanhoja Husqvarnan laippoja varastossa niin pienellä viilauksella öljy kulkee ketjulle. Pakoputken kipinäverkkoa ei omassa sahassa ollut uutena, ilmeisesti tuon poistaminen lisää tehoja.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään