Kyllä noilla monilla uudistuksilla tai lisävarusteilla ihan todellistakin hyötyä on mutta ei tietenkään kaikille. Niiden tarkoitus on myös tuoda uusia käyttäjiä tai helpotuksia joillekin käyttäjille. Harva niistä varusteista nyt täysin turhia on. Ei tolla pikakiristimellä ammattimaiselle metsurille iloa ole mutta kirveshommissa ja rynttähommissa ihan hyvä. Husqvarnakin toi pikakorkit eli kyllä niille kysyntää on.
Samoin turpot on nykyään yleisiä. Ja keventimiä kaipaa kun tulee ikää tai kipuja.
Ollut kaikkia merkkejä myös echoja. Tällä hetkellä kaksi. Kolmanneksi paras merkki stihlin ja huskin jälkeen. Jonssi lasketaan huskiksi. Eli kyllä echo toimii ja voi ostaa mutta silti se on vasta kolmonen. Osat melko edullisia. Joihinkin vanhoihin huskeihin olen laittanut echon stefoja kun on puolet huskia halvempia. Samoin renkaat.
Echo 501 sahassa on monien muiden ominaisuuksien lisäksi hyvää moottorin ilman esipuhdistus. Työpäivän jälkeen ilmanpuhdistimessa vaan kevyttä pölyä. Puolipuristin tekee käynnistämisestä helppoa. Putoamattomat purukopan mutterit on tosi näppärät. Stihliin verrattuna käsiteltävyys parempi. Sahan runko kiilamainen. Voi käyttää lähellä vartaloa. Kierrosherkkyys riittävä. Walbron kaasutin.
Pavekka. Se on vähän niinkin, mitä arvostaa. Käteensopivuus tekee Huskusta ylivoimaisen ergonomiansa suhteeen. Jonssi tuntuu kulmikkaammalta. Tilhi on kuitenkin niihin verrattuna laiska ja raskasruokainen. Eikä sovi käteen kuin Husku.
Shindaiwa / Echo on samaa tasoa käsitellä kuin Jonssi, mutta sen tekniikka ei ole niin pitkälle vietyä, vaan se on hieman vanhempaa versiota. Siksi sen toimintavarmuus onkin niin loistava. (Puhun vain ammattiversioista)
En asettaisi Echoa kolmoseksi, vaan ihan samalle viivalle Tilhin ja Ruotsalaisten kanssa. Jokaisen sahan ergonomiaan tottuu.
Rakennus-sahana on hyvä sellainen, joka lähtee helposti käyntiin, jolla voi sahata yhdellä kädellä ja joka on kylmänäkin sahausvalmis. Metsurin sahassa on sama, vaikka se ei aina ekalla lähdekään, kunhan se ei sammu itsekseen. Sen pitää määkäistä kuormittamattomana ylikierroksille, Siinä pitää tankillisen kestää pitkään = Pieniruokainen. Sen ketjua ei tarvitse kiristellä (laatuketju)
Ihmettelen niitä ”sahureita”, jotka vaihtavat isomman rattaan sahaan. Tuloksena on hitaampi kiihtyvyys ja huonompi vääntö. Lisäksi ketju ei kestä niin hyvin kuin seitsemänhampaisella.
201 tilhessä on aivan liian vähän voimaan muuhun kuin rankasavottaan, ketju ei vain pyöri kun tosissaan syötetään puuhun ja muutenkin rimpula. Tilhi muuten merkkinä kiinnostaa, mutta vaihtoehtoja on vähän ja painavia tehoonsa nähden.
Sen mikä tehoissa häviää 201 sen painossa voittaa ja sen näkee ja tuntee iltapäivällä. Terävällä ketjulla oiva peli eikä sitä tarvi syöttää mihinkään kun syö puuta 😀
Ne on vähän mallikohtaisia ominaisuudet ja tarkoitin keskimäärin. Kaikilla merkeillä on puolensa mutta en silti aseta echoa huskin ja stiilin tasolle koska se on yleisesti ottaen vähän hepponen. Ketjujarru on echon systemaattinen ongelmakohta.
Käytettävyydet ja ergonomiat on vähän makuasioita ja mihin tottunut. Pitäisi sahata monella että voisi väittää jotakin voimakasta. Mun mielestä paras sahattava yksittäinen malli on 201. Sille ei ole kilpailijaa. Ne jotka moittii ei osaa tai edes sahannut sillä. Tai sitten vaan ruotsalaisten ystäville mahdoton ajatus.
Ei kaikki stilitkään niin häävejä ole. 026/260 oli selvästi aikalaisiaan huippuhuskuja kömpelömpi. Toimintavarma mutta vähän kuormaautomainen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.