Vuonna 2014 maa-ja metsätalousministeriön laatiman ja hyväksytyn hirvikannan hoitosuunnitelman yksi tavoite oli hirvieläintietojen keruun sähköistäminen. Tavoite on toteutunut. Oma riista-palvelun hirvitietojen keruu yhdistää vanhan hirvihavaintokortin ja saalisilmoituksen sekä yhtenäistää näin riistahallinnon ja riistantutkimuksen tiedonkeruuprosesseja. Hirvenmetsästäjät voivat tallentaa hirvisaaliita ja-havaintoja suoraan maastosta älypuhelimen Oma riista-sovelluksella. Jahtipäivän jälkeen metsästyksenjohtaja koostaa tiedot tietokoneella Oma riista-palvelussa ja hyväksyy merkinnät.

Hirvikannanhoitosuunnitelma painottaa sidosryhmäyhteistyön tärkeyttä ja hirvitiedon laajaa saatavuutta eri toimijoiden käyttöön:

”Säännöllisen sidosryhmäyhteistyön avulla sovitetaan yhteen eri tahojen näkemyksiä ja erilaisia intressejä hirvikannan hoidossa. Alueellisella hirvikannan hoitotavoitteiden asettamisella parannetaan eri tahojen vaikuttamismahdollisuuksia ja otetaan huomioon alueellisia erityispiirteitä hirvikannan hoidossa.”

”Hirvivahinkojen korvausjärjestelmän sekä metsävarojen inventoinnin tuottama paikkatieto hirvien aiheuttamista maa-,metsä-ja porotalousvahingoista tulee koostaa yhteen sähköiseen riistavahinkorekisteriin, jonka avulla tiedot ovat hyödynnettävissä.Tietojen yhdistäminen edelleen hirvikannan tilaa kuvaaviin havainto- ja saalistietoihin lisää mahdollisuuksia arvioida hirvikannan kokoa, sijoittumista ja vaikutuksia. Hirvivahinkoja koskevan paikkatiedon laajaa saatavuutta eri toimijoiden käyttöön on tarpeen edistää ottaen huomioon henkilötietosuojan asettamat reunaehdot.”

Yhteistyö seuran kanssa, jolle maat on vuokrattu, sujuu helposti. On luontevaa ja hyödyllistä olla säännöllisesti yhteydessä ja keskustella lupa-ja hirvitilanteesta sekä pyynnin sujumisesta. Seurojen alueet ovat ainakin eteläisessä Suomessa tyypillisesti vain muutamia tuhansia hehtaareja, eli muutama kilometri ”kanttiinsa”. Hirviä menee ja tulee kuitenkin laajemmalla alueella, joten vähän isompi alue kuten riistahoitoyhdistyksen alue antaa paremman kuvan tilanteesta.

Ennen nykyistä hirvitietokantaa käytössä olleesta riistatiedoista koostuvasta valtakunnallisesta tietokannasta sai maanomistaja rhy-tasolla paljon hyödyllistä tietoa: lupamäärät, lupien käyttöasteet, saalitiedot uros/naaras/vasa, arviot jäävästä kannasta ym.

2016 käyttöön otettua uutta tietokantaa yhdistyttynä Luken järjestelmään ja hirvikannan säätelyjärjestelmään, jotkut pitävät maailman edistyksellisimpänä. Uudistuksen piti kuitenkin tuoda lisää avoimmuuttakin. Uudesta tietokannasta ei maanomistaja tunnu saavan ulos yhtään mitään. Pitää pyytää joku, jolla oikeuksia katsoa tietoja, kopioimaan ne ja lähettämään ne kysyjälle, kivikautinen käyttöliittymä. Lieneekö kohtuuton vaatimus, että metsänomistaja saisi tiedot omasta metsästään vuokraajan keräämät tiedot, kun muutkin jopa jokamiehen oikeudella kerätyt tiedot ovat julkisia, liito-oravat, viitasammakot, lahopuut jne?

Tässä on vähän sama tilanne kuin Nokialla kymmenisen vuotta sitten. Kuoren sisällä hyrrää maailman edistyksellisin tekniikka, mutta käyttäjillä on tuskaa osata käyttää insinöörien itselleen suunnitelemaa laitetta. Sitten tuli Apple Iphone, ei niin ihmeellinen, mutta käyttäjien näkökulmasta suunniteltu, loppu on historiaa.

Olisiko Metsälehdellä intoa tehdä juttu tästä hienosta digitaalisesta hirvikannan hallinnasta ja samalla testata käyttöliittymä, miten metsästyskortiton sidosryhmäläinen saa hirvikannan hoitosuunnitelmassa luvattua tietoa järjestelmästä.

Tuolla toisessa keskusteluketjussa ”Hirvielänkannan säätelyjärjestelmän sorkkiminen” nimerkki ”Suorittava porras” sivulla 39-40 antaa ystävällisesti vinkkejä miten voisi päästä alkuun.

Luonnonvarakeskuksen koostamaa tietoa hirvitalousaluetasolla ja siitä ylöspäin on kiitettävästi ja helposti saatavissa Riistahavainnot.fi sivustolta, mutta esimerkiksi juuri metsänomistajaa eniten kiinnostavaa rhy-tason tilannetta vahinkotietoineen ei sieltä saa.