Geenivirhe hyvinkin, uhkaa jo politiikassakin, paras aines on jo käytetty. Se pitäisi työttömän ja vähäväkisen ymmärtää, että sitä jaettavaa ei ole. Jaettavaa on ensin tultava, ennen kuin on jaettavaa. Vaalilupaukset eivät vielä sitä ole. Ovat yleensä äänestäjien kannatuslupauksia, joilla päästään valtaan ja saadaan jälleen kerran maan talous kuralle.

Milloin avun tarpeessa ymmärtäisi sen, että se apu ei tule tätä kautta, vaan menee yleensä huonompaan. Ensin on saatava maan talous kuntoon ja se ei tule hyvää lupaamalla.

Jännä piirre ihmisissä, että pitää perustella tyhmiä ajatuksia ja päätöksiä. Siinä ne perintömetsät ja varallisuus hupenee ?

Olen Tolopaisen ja Jovainin kanssa samaa mieltä että se relevantti aines jotka voisivat vielä kelvata yrittäjille kortistosta on jo otettu. Muistan hyvin kun olin entisessä työpaikassa rekrytoijana . Lähtiessäni kouluttautumaan uuteen ammattiin käymällä aikuiskoulutuksen metsäkonealalle niin panimpa merkille silloin kurssille tuleen oppilasaineksen. Taisin silloin sanoa muutamalle kolleegalle kurssilla että näistä 13 oppilaasta työnantaja voi ottaa töihin enintään viisi. Olin liiankin optmistinen. Meitä taisi jäädä kolme alalle. Kahden vuoden päästä kurssista oli kaksi enää alan töissä.

Kyllä se vain niin on että jos haluamme saada lisää työväkeä on hyväskyttävä se tosiasia että kouluttamattoman työntekijän rekrytointi ei saa maksaa samaa kuin ammattimiehen rekrytointi. Siten meidän on saatava yrityskohtaiset palkkaneuvottelut. Toiseksi jos näitä pitkään kortistossa olleita halutaan työllistää on siitä maksettava tukea työnantajalle. Kolmenneksi työttömyyspäiväraha on oltava vastikkeellinen. Toki työttömyyskorvausta ei ole pakko ottaa jos työnteko ei kiinnosta. Nykyinen työttömyyskorvaus passivoi liian kauan maksettuna.

Haastava tavoite ”korkeintaan 4 kertaa sen mitä köyhin omistaa”. Taannoin tuli ohjelma Helsingissä asunnottomasta henkilöstä, joka asui marketin ulostuloilma-aukon vieressä pressun alla ja omisti vaatteita , peseytymisvälineet ja jonkin retkipatjan. Töissä käyvä mieshenkilö muuten ( 1. puvun omisti, jota käytti töissä) . H:gissä asunnot on kalliita eikä kaikilla töissä käyvilläkään ole varaa vuokra -asuntoon.  90-luvun laman aikoihin monesta suht. hyvin toimeentulevista yrittäjistä tuli köyhiä yhdessä yössä; saattoi olla yksi heistä.

Jossain päin maailmaa on yritys, jossa yrityksen eniten ansaitseva ei saanut ansaita kuin korkeintaan 12 x enemmän kuin sen yrityksen vähiten ansaitseva. Muistaakseni se firma pärjäsi erinomaisesti hyvän työntuottavuuden ansiosta.

Metsuri motokuski: ”-Taisin silloin sanoa muutamalle kolleegalle kurssilla että näistä 13 oppilaasta työnantaja voi ottaa töihin enintään viisi. Olin liiankin optmistinen. Meitä taisi jäädä kolme alalle. Kahden vuoden päästä kurssista oli kaksi enää alan töissä.”

Tilanne ei ole juurikaan kohentunut noista ajoista. Tätä ongelmaa pahentaa se, että nuorista osa ei haluakkaan mihinkään työhön, he hankkivat jonkin koulutuksen päästäkseen peruspäivärahalle. Syy on usein kotona opittu taktiikka.

Sitten on osa, joilla olisi halua alkaa ihan vaikka koneenkuljeyttajaksi. Heillä kaikilla ei kuitenkaan ole motoriikka ja ajotaito tarpeeksi hyvin hanskassa: Tulosta tulee liian vähän, vaikka opettaja olisi koneen ohjaamossa neuvomassa koko ajan, niin liikkeet ovat kömpelöitä ja hitaita – kone särkyy jne.

Sitten on ne kolme, joista tulee hyviä –  tai jopa huippukuskeja. Heidät keksitään koneen ohjaamosta aika pian ja löytyy paremmin palkattuja ja siistimpiä hommia.

Ainoastaan ne – tai se yksi jää alalle kaikesta huolimatta, koska hän viihtyy työssään, jonka osaa, hänellä on hyvä työnantaja, joka maksaa hieman liukunuttakin palkkaa ( Kunnon kuskille kannattaa maksaa sen verran, että se pysyy työpaikassaa, huonolle ei mitään).

Ei pidä unohtaa sitäkään, että tuo hyvä kuljettaja halunnee asua ja olla nykyisellä paikkakunnalla, hänellä on siellä asiat kunnossa, ei tarvitse muuttaa pari kertaa vuodessa jne.