› Keskustelut › Metsänhoito › boorilannoitus reppuruiskulla

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 56)
1 2 3 4 5 6

  • boorilannoitus reppuruiskulla

    Lähetetty: 20.6.2012, 11:18

    onko kellään käytännön kokemuksia boorin levittämisestä metsään reppuruiskulla vesiliuoksena? Olen kuullut soluiboorin liuottamisesta veteen ja levittämisestä reppuruiskulla, mutta Yaralle on tullut myyntiin peltokäyttöön tarkoitettu booriliuos ( Bortrak),jota myydään 10 l kanisreissa. Booria sinä on 0,15 kg litrassa ja pönttö maksoi paikallisessa maatalouskaupassa 65 euroa rahteineen. Ajattelin laitaa sitä hehtaarille 9 litraa, jolloin booria tulee 1,3 kg/ha ja ainekustannus on alle kuusikymppiä hehtaarille eli vain kolmannes booriravinteen kustannuksesta.

    Kokeen mukaan normaalilla kävewluvauhdilla nestettä .menee 60 litraa hehtaarille, joten sopiva suhde on 9 litraa bortrakia ja 51 litraa vettä. Tyynellä ilmalla sellaisen määrän pysryy levittämään melko tasaisesti.

    Tämänkertainen kohteeni on kaukana tiestä monen ojan takana, joten halpuuttakin isompi etu on että nestemäisenä boorina kannettavaa on vain 60 kg/ha sensijaan että kantaisin palstalle
    booriravinnetta 300 kg/ha.

    Tekijä
    Savolainen Metsämies
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Pete 27.6.2012, 16:48

    Täytynee vielä yrittää selvittää tätä boorinpuutosta perusteellisemmin ettei Jeesmiehen sana jäisi viimeiseksi sanaksi niinkuin se aika monessa ketjussa on:)

    Tässä ketjussa keskusteltiin boorin levittämisestä reppuruiskulla ja keskustelu luiskahti hiukan sivuun. Jatkan sitä kuitenkin tässä. Boorinpuute ei ole mikään mielipideasia, se on silkkaa faktaa. Lähteenä voit tutustua Metlan tiedonantoon 934 (Puiden kasvuhäiriöt viljavilla kivennäismaill, Rikala (toim)). Tässä ketjussa ei kukaan liene ottanut länsi-suomalaisen lehtipuuston jälkeistä aikaa murheekseen. Siellä sitä ei varmasti ole ja vaikka olisikin lievänä, niin sitä tuskin kannataa lannoittamalla korjata jos/kun lehtipuun pääasiallinen käyttö on kuitu/energia/biopolttoaineet.

    Ilmastonmuutosennusteista sinä haluat vetää omat reippaat johtopäätöksesi ja mikäs siinä. Itse en usko kuusen väistyvän hiukkaakaan pohjoisemmaksi. Kuusi kasvaa erittäin hyvin Kesi-Euroopassa olosuhteissa jotka tuskin ovat Etelä-Suomessa 50v tai edes 100v päästä. Ilmastomallien mukaan sadanta lisääntyy Suomessa, jotenkin tässäkin mielessä tulevaisuus näyttää oikein hyvältä. Kasvu siis paranaa jopa merkittävästi, hyvä! Varmasti kuusen kasvatukseen kuivuudelle altiilla kohteilla tulee kiinnittää huomiota ja varsinkin ylipitkiin kiertoaikoihin ja turhiin harvennuksiin. Itikka tuhot ovat hallittavissa, tästä minulla on kokemusta joa parilta vuodelta. Nuoriin (alle 50v) viljelykuusikoihin ei kirjanpainaja iske. Ainiin, 50v kuusikkohan laitetaan jo nurin ja sahalle.

    Pete 27.6.2012, 17:03

    En ole vetänyt hernettä nenään, mutta haluan olla tarkkana siitä, että tällä palstalla ei aivan mutu tuntumalla levitellä faktoihin perustumattomia mielipiteitä.

    No mistä se boorinputos sitten johtuu? Satakunnan vuoden 1959 metsäpalosta ja sen jälkeisestä puuston kehityksestä ei kyllä voi vetää mitään johtopäätöksiä boorikeskusteluun. Nyt olet niin hakoteillä, että jaksaako tätä enää vääntää. No väännetään nyt.

    Boorinpuutos puilla johtuu siitä, että maaperässä on liian vähän booria suhteessa typpeen. Tästä johtuen se on lähinnä viljavien metsien ongelma. Toinen syy boorinpuutokseen voi olla ph:n nopea ja merkittävä nousu. Korkeassa ph:ssa boori nimittäin sitoutuu maaperään voimakkaasti. Tämä todistettiin myös metsien osalta Metlan kalkituskokeissa aikanaan. Kalkitus johti voimakkaaseen boorin puutokseen kun maaperän vähäiset boorivarat eivät tulleet enää puuston käytttöön. Kulotus tai metsäpalo ei nosta ph:ta niin paljon, että ne olisivat syynä boorinpuutokseen.

    No mistä johtuu se, että booria on maassa niukasti? Kolnme syytä:
    1. booria on niukasti suomalaisessa kallioperässä, eli rapautumisen kautta sitä tulee niukasti kiertoon
    2. Kaskitalous kesti Suomessa useita satoja vuosi, sen aikana maasta vietiin jatkuvasti satoa pois (maitoa, lihaa, viljaa) ja sen mukana ravinteita jo lähtökohtaisesti niukat boorivarat mukaan luettuna. Satakunnan metsäpaloa 1959 ei mitenkään voi verrata satoja vuosia kestäneeseen kaskeamiseen. Metsäpalossa kivennäisravinteet jäävät tuhkan mukana maahan eikä niitä maatalouden toimesta kuljeteta pois.
    3. Päijänteen itä-puoliset alueet ovat kaukana merestä joten vuosisatojen ja tuhansienkaan aikana ”meren pärskeet” eivät ole kuljettaneet booria niin kauas. Merivedessä booria on hiukan, mutta vain aavistus. Tästä johtuen boorinpuutokset aivan rannikolla lienevät hyvin harvinaisia (ellei sitten maata ole kalkittu viomakkaasti)

    Pete 27.6.2012, 17:21

    Kaskeamisen jälkeen tai oikeastaan siihen liittyen maa jätettiin muutaman ruissadon ja laidunnuksen jälkeen lepäämään ja siinä vaiheessa tyypillisesti lehtipuut ja etenkin leppä runsastuivat. Lepikon annettiin kasvaa 15-30v jonka jälkeen puut kaadettiin ja kaski poltettiin. Lepikkovaihe sitoi maahan typpeä ja jonkinmoinen sato taas saatiin uuden kasken polton jälkeen. Booria ei mistään kuitenkaan lisää tullut kyseiselle alalle. Ja huomioi erityisesti aikaperspektiivi, tämä jatkui vuosisatoja! Kaskeaminen loppui 1900-luvun alussa ja hyvin merkittävät määrät metsäpohjia uudistui lehtipuille, osa myös onnistuneemmin männylle. Tätä vaihetta kesti aina 50-luvulle asti jolloin metsäparannustoiminta lähti liikkeelle ja vajaatuottoisia lehtipuustoja alettiin viljelemään arvopuustolle. Booriköyhät maapohjat siis saivat lepikkovaiheessa aika mukavan typpiruiskeen, jonka seurauksena typpeä suhteessa booriin on runsaasti. Pysyitkö perässä?

    Lehtipuukierto ei siis lisää maaperän boorivaroja lainkaan. Muuta viljavuutta se saattaa hiukan parantaa, mutta saman tekee käytännössä jo muokkaus ja taimikkovaihe. Lehtipuusto saattaa pärjätä niukemmalla booritaseella kuin havupuut varsinkin jos tukkisato ei ole tavoitteena, mutta välttämätön ravinne se on lehtipuillekin.

    Boiorilannoitukselle ei Satakunnassa ole tarvetta pääsääntöisesti kuin nevaperäisillä suometsillä yhdessä kaliumin ja fosforin kanssa. Tästä olen aika varma. Erikoista, tai jo totuttua, on se, että sinä yleistät muutamalla palstalla hankkimaasi teesit koko Suomeen.

    Korpituvan Taneli 27.6.2012, 17:36

    Pete tietää ilmeisesti asiastaan.

    Taneli tässä muisteli elämänsä kerrostumia. Etelä-Pohjanmaalla törmättiin aineeseen nimeltä boori, lannoiotemielessä, kun Sokerijuurikkaan viljelyä alettiin laajentamaan tännekkin. Sopimusviljelijä sai siemenet ja booripussin tehtaalta.
    Yllättäen huomattiin että ohrahan tykkää myös siitä samoin punaapila.

    Boorihan on hivenravinne, joka tarkoittaa sitä että sen tarve on kasvilla pieni, mutta myös tärkeä. Sellaiset määrät booria, kuin pääravinteita typpeä, kalia ja fosfaattia, merkitsisivät täyttä myrkytystilaa kaikelle elolliselle, olipa se sitten luonnon omaa tai ihmisten kylvämää.
    Totta että boorinpuutos tuli esiin erityisesti runsaasti kalkituilla mailla, siis samoja oireita kuin fosfaatilla.
    Typen ja boorin epätasapainosta olen kuullut vain täällä metsäpuoleela mainittavan.

    Miksi läntisenkin Suomen metsissä ei olisi booripulaa kun sitä on kerran pelloillakin? Voi olla että itäänpäin mentäessä pula kasvaa. Se ei silti tarkoita etteikö pulaa voisi olla myös lännessä.
    Itä-Suomen kaskimaat ovat oma lukunsa. lännessä ei kai juurikaan ole vastaavia, vaan ne on tehty samantien pelloiksi. Pellon metsitykset lännessä lienevät ne kiperimmät boorinpuutosalueet (B:n ja N:n epätasapaino.)

    Onkohan tuosta haavasta edes kunnon tietoa tarvitseeko se lisäystä. Voi olla että Harjavallan haavat kasvaisivat pienellä booriripauksella vielkin paremmin.

    Terveisin: korpituvan Taneli

    suorittava porras 27.6.2012, 19:12

    ”Jessen” teksteistä voi selkeästi päätellä , että hänen maillaan esiintyy boorinpuutetta. Riveiltä ja rivien välistä on luettavissa , että havupuiden kehitys on heikkoa . Tämä saattaa olla seurausta boorinpuutteesta , jonka vaikutuksia havupuutaimiin liiallinen lehtipuuaines vain pahentaa.

    On täysin mahdollista , että osa ”haapa-jessen” tiluksista on entisiä peltoja , joiden ravinteet on ryöstetty viljelyn yhteydessä ja tarvittava ravinnelisäys on jäänyt antamatta . Tämä on ”selvää pässinlihaa” ammatikseen maata viljeleville , mutta useille metsätalouden harrastelijoille täysin outo juttu .

    Jos boorinpuutostila on riittävän paha , edes lehtipuut eivät kehity kelvollisiksi. Mutkia , haaroja ja muita kasvuhäiriöitä on suurimmassa osassa puustoa. Energiapuukin on korjattava kokopuuna , kun mutkaisia runkoja ei voida käsitellä joukkokäsittelynä puiden hakkuuprosessin aikaisen pirstoutumisen takia. Mutkaiset rungon osat päätyisivät säleinä levälleen pitkin palstaa. Kokopuukorjuu puolestaan vie merkittävän osan ravinteista pois alueelta lehtien ja neulasten mukana. Eräänlaista ryöstöviljelyä tämäkin….energiapuun kasvatus.

    On aivan sama annetaanko boori rakeina tai nesteenä . Pääasia , että sitä annetaan tarvittaessa. Hyöty on suuri ja vaikutukset monitahoiset , joten asian eteen kannattaa nähdä vähän vaivaakin. Puuston laatu paranee huimasti ja määrääkin tulee siinä sivussa.

    jees h-valta 27.6.2012, 21:15

    Oh boy´t, johan sitä on tykitetty oikein isolla ”booritykillä”.
    Kuuls ny, olisi ollut kiva noita lähdeaineistojakin kyllä lukea aiheesta. Metlan artikkeli on kyllä ennestäänkin jo tuttu.
    Mutta ensin nopean lukaisun ensi- silmiinpistaävä:
    Ei kirjanpainaja tartu alle viisikymppisiin viljelykuusikoihin.
    ´Kertoisitko tämänkin faktapohjan. Oma ei nyt sitten riitä.
    Vielä samoilta kohtia tuo kuusen menestyminen täällä vs.euroopassa. Onkin kyse nopean rajun lämpenemisen sopeutumisesta jota epäillään ettei kotolajimme kestä.
    Sitten se maaperäkemia:
    Vetelet antaumuksella typen ja boorin vuorovaikutusta niinkuin se olisi koko maaperän kemia. Siellä on paljon, paljon enemmän vaikuttimia.
    En ole keski-itäsuomessa kulkiessani mitenkään erityisen vänkkyräisiä lehtipuita nähnyt. Haavatkin aivan ryhti suora ja vähäoksaisia. Kuten kuuluukin.
    Emme tiedä riittävästi ja olinkin sitä mieltä että maaperätutkimus olisi paikallaan paljon laajemmalla ja useilla eri suuntien koealoilla.
    Neulasanalyysin väheksyntä osoittaa kyllä ettet sittenkään aivan niin varma kemisti sitten ollutkaan.
    Lehtipuun kasvua et pysty kyllä kuusen jälkeisenä tuolla mantrallasi mitätöimään. Siitä vain on maaperän koostumukseen ja eliöstöön hyötyä. Myönnät tai et.
    Kuten et myös sitä että kun laitat lehtipuun kasvamaan niin ei tule lannoitus eikä hivenaineongelmia.
    Kasvaa kyllä oli sitten vanha pelto tai metsäpohja.
    Ja vaikka sen nyt sitten koko maan kasvatusohjeeksi tulkitsitkin mitä tuolla väliin aika kevyesti heitin niin silti se pätee teidänkin nurkilla. Ja myös se jatko että voi sen päätehakkuun toisenkin kerran tehdä samalta alalta. Mutta ei kuusella. Eikä sama kasvattaja. Itellä alkaa olla muutaman vuoden päästä ajankohtainen. Tosin kovasti halveeraamasi haavikko ja vain kuitutarpeisiin. Mutta kokonaispotistahan omana elinaikanani koitin vihjaista. Paha vain kun tuo viite-kuusikuitu on niin perhanan ylitarjonnan puolella. Kun noita kuusiapostoleita tuntuu piisaavan.

    Anton Chigurh 27.6.2012, 21:35

    Ei ole henkilökohtaista kokemusta asiasta, mutta velijussijalkanen sitä on harrastanut.
    Asiasta löytyy tietoa -> sahalan kartano -> metsätalous.

    Tämä oli sitten aloittajalle.

    Leevi Sytky 27.6.2012, 21:45

    Metsälehden numerossa 11/2012 on myös kerrottu velijussijalkasen metodeista. Sahalan kartanon nettisivuja kannattaa silmäillä ilman muuta.

    Anton Chigurh 27.6.2012, 21:55

    Niiltä sivuilta saa sellaisen käsityksen, että velijussijalkanen olisi ihan itse keksinyt sen boorimetodin.
    Se ajouramenetelmä on kylläkin hänen keksintönsä, näin olen asian ymmärtänyt.
    Kyllä se on ihan kohtalainen menetelmä. Mutta parempiakin on.

    Pete 27.6.2012, 21:59

    ”Lehtipuun kasvua et pysty kyllä kuusen jälkeisenä tuolla mantrallasi mitätöimään. Siitä vain on maaperän koostumukseen ja eliöstöön hyötyä. Myönnät tai et.”

    Myönnän helposti. Lehtipuu kasvaa sopivalla pohjalla kuusen jälkeen hyvin, jopa erittäin hyvin. Mutta niin kasvaa kuusikin jos tehdään kunnon muokkaus niinkuin lehtipuutoakin perustettaessa. Ja aukea->taimikko->nuorimetsä vaihe on siinä välissä. Sinäkin voisit muutaman viitteen, tai yhdenkin, laittaa jossa osoitettaisiin että kuusi kuusen perään viljellen johtaisi taantuvaan kasvuun. Minä nyt kuitenkin yhden viitteen tuohon boorin osalta jo laitoin.

    Myönnän, että tutkimustietoa, Suomen olosuhteissa, nuorien oikealle kasvupohjalle perustettujen kuusikoiden kirjanpainajatuhoalttiudelle ei varmaan ole. Omat kokemuksi eivät riitä sinulle, mutta minulle ne riittävät. Havaintoaluetta on muutama sata hehtaaria Salpausselän Etelä-Puolella. Isoin yhtenäinen tuhoalue on kooltaan vajaa 2 hehtaaria. Siinä on päässyt aiheeseen tutustumaan. Syynä tuhoon oli omat ja naapurin korjaamattomat tuulenkaadot ja se että metsätieverkko ei ole riittävän laaja. Joka nurkalle en ehtinyt tilannetta seuraamaan. Tuhokohteet ovat poikkeuksetta olleet yli-ikäisiä kuusikoita. Sen ikäisiä, että samassa ajassa olisi kasvattnut jo reilut kaksi vilejlykuusikkoa lehtipuusekoituksineen.

    Typpi/boori suhde ei todellakaan ole koko totuus maaperän merkityksestä. Olen aivan samaa mieltä että siihen pitäisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että sinä puhtaalla mututuntumalla ja asiaan perehtymättä kiistät boorin merkityksen puiden kasvulle. Oletko sitä mieltä, että boorilannoitus on ylipäätään tarpeetonta? Eli jos se estää laadukkaan kuusitukin kasvattamisen nopeasti, niin järkevämpää on sitten vain kasvatella lehtipuita. Oletko edelleen sitä mieltä että lehtipuusukupolvi korjaa boorin puutoksen?

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 56)
1 2 3 4 5 6