Täällä on puhuttu kovasti boorin puolesta, kokemuksiin viitaten.
Miten sitä on itse kukin levittänyt?

Terveisin: Korpituvan Taneli

Tässä on kuitenkin syytä huomata, että vaikka boori on hivenravinne, on se isona pitoisuutena kova myrkky. Tappaa ihmiset ja bakteerit sekä homeet. Eli lannoitepisaroiden hengittämistä täytyy varoa. Sumuttaminen ei siksi liene suotavaa. Pikemminkin pisaroina ruiskuttaminen laimeana liemenä lienee sopivampaa. Painonsäästö kantamisessa voi jäädä vähäiseksi laimennusliemen kantamisen vuoksi, jollei maastosta löydy tarpeeksi puhdasta laimennusvettä. Kastelukannumenetelmälle voisi olla käyttöä, jos on sopivasti vetinen rapakko lähellä.

Mielestäni nk.terveyslannoitus pitäisi aina perustua neulasanalyysiin. Mitään varmuuden vuoksi ei kyllä ole kuin rahan tuhlausta. Mutta ilmeisesti leevillä ei ole niin pikkurahan puute.
Mutta boori on kyllä hupeneva luonnonvara ja sen turha kylväminen hiukan kyseenalaista.

Jeesmies ottaa taas kerran kantaa asiaan jota ei lainkaan tunne. Harjavallassa ei boorinpuutetta varmaankaan ole, mutta valtaosalla Päijänteen itäpuolisissa alueista se on jonkinasteisena lähes kaikissa metsissä, varsinkin mt-omt pohjilla. Suomessa ylipäätään maaperä-asioihin kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Boorin merkitys kyllä tunnetaan, mutta käytännön metsätalouden näkökulmasta tutkimusta sen suhteen on tehty hämmästyttävän vähän. Latvanvaihtoja (=hidastunut pituuskasvu ja poikaoksat) ilmenee huomattavan paljon laikkumätästetyillä aloilla. Mahtaneeko johtua siitä, että mättäässä kaksinkertainen kuntta hajoaa nopeasti, eli typpeä on runsaasti tarjolla, mutta boorista niukkuutta. Tämä ilmeisesti ”laukaisee” boorinpuutoksen sellaisillakin alueilla joilla varsinaisten kaskialueitten ongelmia ei juurikaan ole (eikä niitä tunnisteta). Ravinteita tulee olla oikeassa suhteessa, jotta kasvu on hyvää ja tervettä.

Jeesmies tuskin tietää sitäkään, että boorin niukkuus häiritsee ensimmäisenä hienojuurten kasvua? Jos hienojuuret eivät kasva normaalisti, niin muidenkinravinteiden otto ei ole parhalla mahdollisella mallilla. Kuivina kasvukausina boorin liikkuminen puussa on hidasta muutenkin ja tämä saattaa osaltaa altistaa puut kuivuudelle.

Neulasanalyysi on tosiaan tarpeeton kustannus jos metsänomistajalla on kohtuullisesti tietoa ja kokemusta metsänkasvatuksesta omilla maillaan. Boorinpuutokseen oireisiin kannattaa tutustua, jotta kasvuhäiriön pystyy tunnistamaan omissa metsissään. Noin 20v sitten kun boorinpuutos ”löydettiin” oli runsaasti epäilyä sen suhteen. Ammattailaisetkin väittivät kivenkovaan, että ”hallatuhot sen latvanvaihon aiheuttavat” ja hyönteistuhoja syytettiin myös laajalti.

On se hauska mies tämä Jeesmies, nyt hän kirjoittaa ihan pokkana ”Kyllä monta sukupolvea kuusta peräjälkeen vinouttaa maaperän ravinnetasapainon muutenkin täysin.”

Olisi mielenkiintoista lukea edes yksi tutkimustulos jossa tämä todistetaan. Jeesmies ei tietenkään tutkimuksista perusta, ”sanoohan sen jo terve Satakuntalainen järkikin…”.

Se että harsinnen aikana asia näin varmasti olikin ei riitä todisteeksi. Harsinnan seurauksenahan aikaansaatiin ns. paksusammalkuusikoita pohjoisempaan Suomeen, joista tutkimustietoa kyllä on. Ei niidenkään ongelmat tosin johtuneet lainkaan ”täysin vinoutuneesta maaperän ravinnetasapainosta”. Ongelmat olivat muualla, mutta ei niistä tässä sen enempää.

Viljelymetsätaloudessa aukea vaihe valmistaa maaperää hyvin voimakkaasti uutta puusukupolvea varten. Samaa tekee luonnollisesti muokkaus, jonka tarpeellisuutta tuskin kukaan tosissaan kiistää. Muokkauksen ohella ja joka tapauksessa saamme uudistusalalle aina myös lehtipuusekoitusta, joka käytännössä säilyy kuviolla ainakin viimeiseen harvennukseen asti. Pois lukien tehometsätalouslahkolaiset, joihin itsekin kuulut sopivien kuvioiden kohdalla. No minulla tavoitteena onkin istutuksesta 30v noin 80motin poistuma ja 50v päästä 500mottia.