Jos suunnitellaan tienvarsien putsaamista muustakin kuin horsmasta ja matalasta pajusta, niin siihen on paras peruskone vanha, järeä MOTO, jonka käyttö esim kasvatushakkuilla ei ole enää kannattavaa, koska se on kankea, kapearenkainen, telat loppu jne. Kun kone liikkuu tiellä, ei siinä tarvita renkaissa pitoa, eikä tarvitse pujotella.

Koneen hankintahina on kymppitonneissa, usein se on hyvin pidetty / huollettu, eikä kaipaa juuri muuta kuin ajoa.

Hakkuukouralla voi poistaa tiealueeseen kuuluvia ylimääräisiä puita, tarvittaessa kylätieltä / metsäautotieltä voi harventaa reunametsää aika leveältäkin.

Kouran voi hyvinkin helposti vaihtaa hurskaimeen, jolla voi aiisti tien ja ojan luiskat.

Kiinteät kustannukset moisella, edullisella koneella, olisivat minimissä verrattuna uudenkarheaan motoon, suorituskyky on kuitenkin yhtä kova.

Pikkuritsat voi ajella sitten siellä kauempana kassvatushakkuuta tekemässä.

Mikai ”kaikki” kuvittelevat, että on olemassa vain kivitalon – taikka mönkijän kokoisia metsäkoneita? Onhan olemassa ihan lupa esim Sampo – luokan koneilla työskennellä metsässä – ja samoilla tuotoksilla kuin isoilla rohjoilla, mutta jokaisen pitäisi käsittää, että ei VOI olla vain yhtä autuaaksi tekevää korjuumenetelmää. Sillä osastolla olisi vielä PALJON uutta opittavaa korjuun suunnittelijoilla ja toeteuttajilla.

Kun niitä pieniä koneita valmistetaan ja myydään, niin joku niitä ostaakin ja on sitä mieltä, että kannattaa. Suurin ostajaryhmä taitaa olla metsänomistajat, joilla on riittävän suuri pinta-ala ja joutoaikaa tehdä omatoimista metsänhoitoa ja puun korjuuta ensiharvennusvaiheeseen asti. Saa mieleisensä lopputuloksen, mutta ei palkkaa itselleen.

Muut joutuvat tyytymään siihen, että palstalle tulee iso Ponsse ja tekee kaiken energiapuuharvennuksesta päätehakkuuseen 5 metrin levyisin suorin ajourin. Sitten luemme metsäkeskuksen tarkastusraportteja. Pahimmillaan 70% harvennuksista ei täytä suosituksia. Suurin syy ajourat ovat liian leveitä ja harvennettu liian harvaksi. Kun tätä on tehty aikansa alamme ihmettellä, miksi VMI raportissa tulee yllätys, että metsien kasvu taittui.

Pienkoneen käyttö urakointiin on kyllä hyvin haasteellista. Se edellyttää, että työn tilaaja on valmis maksamaan työstä ylimääräistä verrattuna suurempiin koneisiin. Ehkä sellaisiakin metsänomistajia löytyy, jotka katsovat toimenpiteet ensiharvennukseen asti metsänhoidollisina toimenpiteinä, joissa maksimoidaan metsän laadukas hoito, ei euroja. Saamatta jääneet eurot tulevat joissain kohteissa ehkä korkojen kanssa seuraavissa harvennuksissa ja päätehakkuussa.

On myös muita kohteita, joihin ei aina haluta isoja koneita, esimerkiksi kaupunkien puistometsät, saaret, rannat jne. Kannattaisi tehdä jonkinlainen gallup omalla paikkakunnallaan mahdollisten työkohteiden kartoittamiseksi. Merta edemmäs kalaan ei kannata lähteä.

Kannattaa lukea linkistä, minkälaiseen tuottavuuteen noviisi pääsee pienkoneella parin viikon harjoittelun jälkeen.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/144029/JoonasHarmava.pdf;jsessionid=472529506B220CC489B212120CFD7AE9?sequence=1

Katsot sitten vaikka asuinpaikkasi mukaan Metsälehden puunhintataulukosta pystykaupan ja hankintakaupan hinnan eron. Sillä ja linkin työn tuottavuuden avulla pääset oikeille hehtaareille paljonko pitää lisätä hintaa palvelulle, että jotain jää itsellekin.

Tuhkalannoitustahan tuommosella vois kans touhuta.

Raudan hintakin on noussut . Vanhempikin kunnossa oleva metsäperäkärry esim. voi olla vielä melko arvokas.   Silloin ehkä kannatti aikoinaan hankkia ko vehje omiin puun ajoihin.

Pienkoneita kuten kaikkia muitakin koneita joutuu huoltamaan ja joskus korjaamaan , jos ei ole omaa taitoa siihen , nousee ki-kut helposti korkeiksi .

Isompien koneiden omistajiakin on mennyt konkkaan, ei ole aina koneen koosta kiinni menestyminen.   Ja niitä keskikoisia koneketjuja toimii edelleen ainakin muualla kuin Keski-Suomessa jossa kuulostaa olevan vain yhden koon markkinat aina.

Esimerkiksi virkistysalueiden hoito – kaupunkien puistoja on hoidettu jopa hevosmetsurin avulla.