Sanat tutkimuksissa…”näyttää siltä , jotka viittaavat,  ja näyttikin, voi parantaa – osoittavat mehtäukolle, ettei Kuapo 123:n  asoihin innosta hyvin takertua. On lähes sama, palaako juuren päässä valoa vai vilkkuuko. Työmenetelmät kun ovat järkeviä, se riittää.

Kuten aiemmin mainitsin, kyse on hyväksyttävästä mittakaavasta. En niele kaikenlaista sekametelisoppaa.

Täällä on taannoin kuvien kera äimistelty keski-euroopan luurankometsiä ja päivitelty kotimaisia kehityskulkuja.Nyt kun ne lie ”normaalikiertoa” missään muotoa, heille olkoon.

”Ei tässä luonnon kanssa ole mitään ongelmaa…” Oh hoh mitä puuroa!?

Eikö ihminen ole reagoinut toisaalla yhtään vähempään kuin luurankometsien jälkeiseen tuhotilaan? Eli kun jossain tulvista pato murtuu, räjäytetään vaan lisää aukkoa, että ”luonto pääsee toimimaan kunnolla”…

Jos jatketaan tarkastelua luonnon kannalta ja otetaan esimerkiksi laaja elinvoimainen tasarakenteinen kuusikko. Jos ihminen näkee ongelman vasta, kun kuusikko hyönteistuhojen seurauksena kuolee, onko ongelma aiheutettu todellisuudessa jo paljon aikaisemmin? Siis silloin, kun kuusikko oli vielä elinvoimainen. Millään tavalla luonnonmukainenhan se ei ole. Pitäisi olla erirakenteinen ja vähintään jossain määrin sekapuustoinen ollakseen luonnollinen tai edes sen kaltainen.

Ongelmat hiilitaseessa ja eroosiosta johtuu ihan jostain muusta kuin kuolleista kuusikoista.