Kuten aiemminkin ollaan huomattu, olen Nostokoukun kanssa avohakkuiden ja luonnonmetsien vertailtavuudesta eri mieltä. En kuitenkaan ole fanaatikko, vaan olen avoin perustelluille näkemyksille asiasta.

Ainakaan mykorritsasienten monimuotoisuuden säilyttäminen ei vaikuttaisi vaativan avohakkuiden välttämistä (vrt. väitös). Sienilajisto muuttuu avohakkuun seurauksena mutta palautuu. Peitteisissä hakkuissa sienilajisto säilyy paremmin.

Jussi Heinonsalo. 2004. The effects of forestry practices on ectomycorrhizal fungal communities and seedling establishment. Integrated studies on biodiversity, podzol profile, clear-cut logging impacts and seedling inoculation.

Väitöstiivistelmä:

”Ektomykorritsasienet muodostavat symbioosin pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsäpuiden kanssa. Sienijuuren muodostava symbioosi on kasveille elintärkeä, sillä se auttaa puita ravinteidenotossa, suojaa kasvitauteja vastaan sekä parantaa kuivuudensietoa. Väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää ektomykorritsasienilajistoa suomalaisessa mäntymetsässä molekyylibiologisin menetelmin, sekä tutkia miten erilaiset metsähoidolliset toimenpiteet vaikuttavat lajiston monimuotoisuuteen. Erityisen kiinnostuksen kohteena oli kasvin yhteyttämän hiilen jakautuminen juuriin ja mykorritsoihin, bakteeriyhteisöjen hiilenkäyttö sekä mykorritsalajiston jakautuminen podsolimaannoksen eri kerroksissa. Yhtä Vogeesien alueella Ranskassa tehtyä kenttäkoetta lukuunottamatta kaikki kokeet tehtiin keskisuomalaisessa mäntymetsässä tai laboratoriossa käyttäen em. koealalta kerättyä maata.

Kasvin yhteyttämän hiilen todettiin jakautuvan suhteessa tasaisesti juuriin ja mykorritsoihin podsolimaannoksen eri kerroksissa. Kun myös juurten ja mykorritsojen pinnoilta uutettujen bakteeriyhteisöjen havaittiin käyttävän aktiivisesti erilaisia hiiliyhdisteitä energianlähteinään, näyttää siltä, että kasvi ja ektomykorritsasienet ylläpitävät biologista aktiivisuutta podsolimaannoksessa, myös sen alemmissa mineraalikerroksissa. Nämä havainnot tukevat aiempia tutkimustuloksia, jotka viittaavat ektomykorritsasienten vaikuttavan merkittävästi podsolimaannoksen muodostumiseen ja mineraaliaineksen rapautumiseen.

Ektomykorritsasienten lajisto oli tutkituissa olosuhteissa monimuotoista: yhteensä löytyi 53 taksonia, joista useimmat edustavat yhtä sienilajia. Avohakkuu aiheutti taimien juurissa lajistomuutoksia vaikka lajien määrä ja monimuotoisuus sinänsä eivät kontrollimetsän ja avohakkuukäsittelyn välillä muuttuneetkaan. Avohakkuun reuna-alue, joka on pystyynjääneiden puiden juurten vaikutuspiirissä, oli lajistoltaan monimuotoisin. Neljä taksonia dominoi kenttäkokeessa: Piloderma sp., Suillus variegatus, Phialocephala fortinii-ryhmä ja Cenococcum geophilum. Podsolimaannoksen kerrokset erosivat osittain lajistoltaan ja näyttikin, että mineraalimaassa esiintyy enemmän runsaasti ulkorihmastoa muodostavia lajeja.

Sekä laboratoriossa tehdyt siirrostuskokeet suomalaisilla sienikannoilla että Ranskassa tehty kenttäkoe osoittivat, että taimien siirrostaminen tunnetuilla mykorritsasienikannoilla voi parantaa taimien kasvua. Siirrostuskokeiden ei havaittu muuttavan metsämaahan siirrettyjen taimien juuristojen mykorritsasienilajistoa eikä bakteeriyhteisöjen rakennetta.”