Keskustelut Metsänhoito Avohakkuut historiaan?

Esillä 10 vastausta, 221 - 230 (kaikkiaan 323)
  • Rane

    ”Luonnossa ei kuollut kuusi ole tuho kuten talousmetsässä, vaan osa kehitystä.”

    Aivan.Myös kun luonnossa esim. metsäpalon jälkeen syntyy aukko ja sinne nuori taimikko ja siitä kehittyy nuori metsä niin luonnossa se ei ole metsän hävittämistä vaan osa kehitystä ja monimuotoisuutta.

    mehtäukko

    ”Luonnossa ei kuollut kuusi ole tuho kuten talousmetsässä, vaan osa kehitystä.”

    Kysymys on hyväksyttävästä mittakaavasta.

    e-salo

    luonto ei lopulta kysele ihmiseltä mitään…

    A.Jalkanen

    Hyvää keskustelua täällä.

    Perkolle tiedoksi että ainakin Konnevedellä äitini 50 vuotta sitten kylvämät männiköt ovat jo varttuneita kasvatusmetsiä. Pian tampataan jo uusia metsiä. Ne perustetaan varmaan sekametsiksi; koivuja ei enää tapeta helikopterista levitetyllä vesakkomyrkyllä. Tuossa kohtaa käytännöt ovat parantuneet.

    Naavainen kuusi elättää ainakin hömötiaisia, mutta helpoiten tähän tarvittava korkea ikä ja muut olosuhteet saavutetaan säästökuvioilla. Niiden olisi hyvä olla kytkeytyneitä toisiinsa peitteisinä hoidetuin metsäkuvioin, jotta hömpän ja muiden vastaavien lajien ei tarvitse matkata pitkiä matkoja avoimessa maastossa.

    Kuusikossa kannattaa säilyttää seassa valopuita, jos sen halutaan uudistuvan luontaisesti. Talousmetsässä tulisi siis pyrkiä pois sulkeutuneista monokulttuurikuusikoista, jotka voivat olla hyviä ruokamaita kuusen tuholaisille.

    HS Teema Metsä -kirjasessa ovat haastattelussa Jyväskylän professorit Mönkkönen ja Kotiaho. He summaavat metsäkeskustelun: metsäala katsoo jo tekevänsä oikeita asioita ja tarpeeksi – niin ettei suuria muutoksia enää tarvittaisi. Heidän mukaansa ekologien kesken vallitsee kuitenkin aika pitkälle konsensus siitä että nykyiset toimet eivät riitä pysäyttämään luontokatoa.

    Riittävä suojelutaso olisi suunnilleen Montrealin sopimuksen mukainen määrä eli prosentteina: 10 tiukasti ja sen lisäksi 20 osittain kaikilla luonnonmaantieteellisillä alueilla. Ylä-Lapista on artikkelin mukaan suojeltu jo 73,6 prosenttia, mutta Etelä-Suomesta vain noin 3 prosenttia. Tässä puhutaan siis kokonaismaa-alasta kaikki luontotyypit yhteen laskien. (Vesialueen suojelu on kimurantti kysymys jota en osaa määritellä.)

    Miten tuo 30 prosenttia kohdistetaan niin että siitä saadaan mahdollisimman suuri hyöty,  ja kuinka paljon luontokadon torjunnassa auttaa se mitä tehdään lopulla 70 prosentilla. Talousmetsien metsävaratietojärjestelmään merkityt erityiskohteet (säästöpuuryhmät ja tärkeät elinympäristöt) voitanee lukea tiukasti suojeltuun alaan. Peitteisenä käsiteltävä metsä kuten ojitettu suo tai vesistön suojakaista, osittain suojeltua? Entä maatalouden ympäristötuella hoidetut perinneympäristöt ja rannat – osittain suojeltua nekin?

    HS:n artikkeli päättyy suosittamaan luonnonarvokaupan laajentamista. Mahdollistahan se on jo nyt, mutta pelisäännöt varmaan kaipaavat selkeytystä. Metsän tarjoama tulo voi tulevaisuudessa olla enemmän muuta kuin puuta.

    Visakallo

    e-salo: ”Keski-Euroopassa kuusta istutettu isot alat alueille jossa sitä ei luontaisesti ole kasvanut.” 

    Eiköhän meillä Suomessa olla tehty samoin. Uskallan väittää, että jopa puolet nykyisistä kuusikoistamme ovat väärällä maapohjalla. Osa on männyn mailla, ja osa myös lehtipuille parhaiten soveltuvilla mailla.

    e-salo

    On taatusti Suomessakin tehty samaa, ja siitä tulee muutakin ongelmaa jatkossa kuin kirjanpainajat. Keski-Euroopassa on metsänviljelyä harrastettu kauemmin, useampi kuusisukupolvi peräkkäin ilman puulajin vaihdosta.

    e-salo

    Hyvää ja tiivistä lukemista  olis Anneli Jussilan kirja ’Pentti Linkola ja minä’. Varsinkin yhdessä kappaleessa Jussila kertoo saksalaisesta luonnonsuojelusta, metsänkäsittelystä ja kansallissosialistien ajatusmaailmasta metsiin ja eläimiin.

    A.Jalkanen

    Kaiman eli Jussilan ajatuksia löytyy myös HS Teema -sarjan Metsä -julkaisusta. Lukekaa ja kommentoikaa.

    Gla

    Visakallon kommenttia voisi laajentaa niin, että metsikön historia vaikuttaa soveltuvaan puulajiin. Viimeistään kahden kuusisukupolven jälkeen olisi koivun vuoro. Miksei myös alusta saakka puhtaana kuusikkona kasvaneen kohdalla jo yhden sukupolven jälkeen. Sekametsäisyydellä voi tätä lieventää.

     

    mehtäukko

    Kun vesi on vaivannut peltoja ja metsiä, lääke on ollut ojittaa. Entisen tiedon pohjalta siinä samentui lammet ja järvet ja iso osa aivan turhanpäiväisesti. Kasvun lisäämiseksi tai oikaisemiseksi on edelleen tarvittu lannoitteita. Pellon tuholaiset ja ötökät ovat saaneet myrkyt niskaansa vuosikymmenet. Onko näitä toimenpiteitä ”kysytty luonnolta”? Miljardiluokan alati leviäville tuhoille kuusiporalle ei kukaan ole korviaan lotkauttanut kuin että metsää vain hakataan lopulta edestä pois. Monimuotoisuuden vaatimat ötökät ja tuhomotit ovat aivan eri lukua jotka kuuluvat ”taudin kuvaan”, mutta viherterrorin saavuttaman totaalituhon hyväksyntä asiaan kuuluvana uutena arkena on käsittämätöntä?

Esillä 10 vastausta, 221 - 230 (kaikkiaan 323)