Näinhän se todennäköisesti menee. Sähköautosta on tullut pyhä lehmä. Tarvitaan vain kestävä pitkän ajan suunnitelma syntyvuuden rajoittamiseksi. Maksetaan vaikka kannusterahaa lapsettomille afrikkalaisille. Kun maapallon väki nyt aluksi vähenee vaikka puoleen, niin hyvin jo asiat.

Todella hyvä huomio Timppa!

Aivan samoin voisi vertailla metsien hiilivarantoa esim. viimeisen 150 vuoden aikana. Jospa joku osaisi luoda virtuaalimetsän, jossa voisi käydä katsomassa aikajanaa liikuttaen kylämetsää, jossa puuta 30-50 m3/ha ja silti puusto ikääntynyttä.

Jossakin tämmöinen virtuaalimalli voi olla jo näytillä.

En epäile, etteikö lajit olisi ahtaalla. Kyse on kuitenkin paljon muusta kuin suomalaisista metsänhoitomenetelmistä. Kyse on kemikalisoitumisesta ja maankäytön muutoksista eli rakentamisesta. Kun noihin on vaikea vaikuttaa, on helppo hyökätä metsänhoitoa vastaan. Hyvä esimerkki suhteellisuuden tajun katoamisesta on tämän päivän uutinen Animaliasta, joka moittii Leppää muutamien vieraslajien pyynnin helpottamisesta. Mitä tapahtuisikaan luontoväen keskuudessa, jos tavoitteeksi otettaisiin vhp:n vähentäminen eli luontoarvojen parantaminen, kuten nyt on supikoiran kohdalla käynyt.

AJ: ”Metsillä on myös muuta taloudellista arvoa kuin puuntuotanto. Poimin FB:stä lauseen: ”Luonnontuoteala (marjat, sienet, pakuri, mahla, pihka, kuusenkerkät, lakkakääpä…) on merkittävä tulonlähde, minkä kokoluokka on noin 0,5 miljardia euroa Suomessa vuosittain. Arvo on noin neljännes vuotuisista puun kantorahatuloista.” Tämän lisäksi tulee luontomatkailun, metsästyksen ja muun virkistyksen ja oheispalvelujen arvo, varmaan toinen mokoma yhteen laskettuna. Metsien käyttöä mietittäessä pitää nämäkin huomioida. Ainakin joidenkin marjojen ja sienten osalta jatkuvapeitteisyys olisi eduksi.”

Nuo luvut on saatu tilanteessa, jossa jaksollista metsänhoitoa on harjoitettu vuosikymmenet. Sen lisäksi kantorahojen arvo on 1,5-2 mrd ja metsäteollisuuden tuotannon arvo 20 mrd.

Kyse on nyt siitä, mitä luvuille tapahtuu, jos jotain muutetaan. Tuleeko harsintametsistä parempia sieni- ja marjamaita, vai tukahtuuko nuo heinikkoon. Entä onko harvaksi harsitut metsät virkistysarvojen kannalta parempi vaihtoehto kuin puustoiset kasvatusmetsät, joiden seassa on taimikoita ja aukkoja jne. Siihen vipuun ei pidä mennä, että luopumalla avohakkuista poistuu avohakkuista johtuvat ongelmat ilman, että tulee pussillinen uusia tilalle.

Ylipäätään avohakkuu nähdään vastakohtana harsinnoille. Uusimmassa Luonto-lehdessä pidettiin kiinnostavana tietona sitä, että maaperässä juuristot ja sienirihmastot muodostavat merkittävän hiilivaraston. Perään heitettiin kysymys harsintametsien suuremmasta hiilimäärästä kuin avohakkuussa, vaikka avohakkuita tehdään vain harvoin. Tahallaan sivuutetaan se, että suurin osa hakkuista on kasvatushakkuita, ei suinkaan avohakkuita.

Minun kapsiteetti riittää ymmärtämään vain sen, että meidän pitää minimoida uusiutumattomien raaka-aineiden käyttö. Kun kulutustaso on niin suurin kuin on, tarvitaan kaikki mahdollinen puu tuohon tarpeeseen. Se edellyttää puuston kasvun lisäystä. Se on myös edellytys mahdollisimman laajoille suojelualueille. Parhaiten tuohon vastaa metsien hoidon osalta nykyinen metsälaki.

Kun asiantuntijat päästetään irti, alkaa kinastelu joutavista asioista ja punainen lanka katoaa. Mukaan tulee myös politiikka, jossa intressit ovat jotain muuta kuin suomalaisen  kestävän kehityksen ja kilpailukyvyn mukaisia.

Uusimmassa Luonto-lehdessä pidettiin kiinnostavana tietona sitä, että maaperässä juuristot ja sienirihmastot muodostavat merkittävän hiilivaraston.

Mitä enemmän metsä kasvaa sitä enemmän siellä on pakko olla rihmastoja.   Näin insinöörilogiikalla.  Eihän se metsä voisi muuten kasvaa hyvin.  Vähän kasvava metsä puolestaan ruokkii vähän rihmastoja, joita siis kuolee.  Pääseekö kuolleiden rihmastojen hiilidioksidi ilmaan vai jääkö maahan, sitä ei taida kukaan tietää.

Sama juttu juuristoista.  Kuten aiemminkin kirjoitin, niin mitä enemmän metsä kasvaa, sitä enemmän on juuristoja.