”Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa”
Saksan malliin lopullinen ratkaisu niitä yli puolen hehtaarin aukkoja enään tehrä, ilman sanktioita, tuholainen.
Ehkä vatulointi asiasta jatkuva vs. aukkoinen metsä voidaan nyt laittaa sivuun hetkeksi, kun mm-valiokunta on päätynyt näin sopuisaan konsensukseen. Tämä lienee paljolti puheenjohtaja Anne Kalmarin ansiota.
Sivu 14 Johtopäätökset (kursivointi minun): ”Valiokunta korostaa, että erilaiset metsänkäyttömenetelmät täydentävät toisiaan. Jaksollisella ja jatkuvalla metsänkasvatuksella on kokonaiskestävyyden kannalta hyötyjä ja haittoja, jotka tulee metsänkäsittelymenetelmää valittaessa ottaa huomioon. Jokaiseen metsikköön tulisi valita kulloisellakin hetkellä ja kuhunkin kasvupaikkaan parhaiten soveltuva kasvatusmenetelmä, joka parhaiten toteuttaa myös omistajan juuri kyseiselle kohteelle asettamat tavoitteet. Sopivalla tavalla yhdisteltynä eri kasvatusmenetelmien yhdistäminen alueellisesti tuottaa talouden kannalta sekä myös parantuneen luonnon monimuotoisuuden, virkistysarvojen ja hiilen sidonnan näkökulmasta monipuolisemman tuloksen kuin kumpikaan menetelmä yksinään käytettynä.”
En saa linkkiä auki puhelimella, mutta julkisen omistajan metsissä ”omistajan asettamat tavoitteet” tulee olemaan ongelma. Nehän vaihtuu joka vaalien jälkeen riippuen puolueiden voimasuhteista.
No niin, Johan helpottaa kun eduskuntakin on avohakkuita pohtinut. Se ei tosin vaikuta yhtään mihinkään mitään. Avohakkuita tehdään jatkossakin, kun tulee hintapiikkejä. Eihän tavismetsänomistaja puuta muulloin myykään, vain silloin kun siitä maksetaan. Muuten saa metsässä linnut ja muut ötökät elellä kaikessa rauhassa. Emme käy häiritsemässä vuosikausiin.
”Avohakkuumetsätalouden kritiikki tuntuu olevan asia, jota vahvat voimat eivät lainkaan haluaisi päästää esiin. Pieni esimerkki: Saara Kankaanrinnan ja Ilkka Herlinin kirjassa Luonnollisia ajatuksia Herlin kertoo, että hänen kirjoitettuaan Maaseudun Tulevaisuus-lehteen kolumnin, jossa sanoo metsänomistajana päätyneensä pitämään jatkuvaa kasvatusta metsänomistajan edun mukaisena, lehti ilmoitti, ettei Herlinin kolumneja enää kaivata.”
Valiokunta päätti, että kannattaa käyttää kulloinkin parhaiten soveltuvaa menetelmää. Olen samaa mieltä periaatteesta, vaikka mielestäni jatkuvassa ei jatkuvuutta olekaan. Nyt Satu hämmästelee, että yhteen menetelmään hirttäytyminen aiheuttaa vastustusta.
Näin oman ideologian puolustaminen sokeuttaa omille ajatuksille. Metsälain muutoksenkin tavoitteena oli käsittelymenetelmien monipuolistaminen, ei niiden suuntaaminen jatkuvaan kasvatukseen. On siis huikeaa, että avohakkuiden vastustajat moittivat muita avohakkuiden vastustajien ajattelutavasta. Mutta ilmiö on havaittu tälläkin keskustelupalstalla. Joku keksii, että nimim. GLA suosii puuntuotannon maksimointia kustannuksista välittämättä. Sitten tämä kertoo, miten typerää on maksimoida puun määrällinen tuottaminen kustannuksista välittämättä ja näin kokee omaavansa fiksumpia ajatuksia kuin GLA. Ainoa ongelma on, että ajatus ei ollut GLA:n, vaan tuon toisen.
Kun metsälain muutos ei saanutkaan ihmisiä valitsemaan oikeita metsänkäsittelymenetelmiä, piti heidät pakottaa niihin. Mutta hyvää tässä on vihreiden vahvistus valinnan vapauden periaatteelle. Siitä kannattaa pitää kiinni. Pelkona tosin on, että jatkuvan kasvatuksen osuuden lisäämiselle otetaan tulkinta osuuden jatkuvasta kasvusta. Joka vuosi suurempi osuus jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Se kehitys päättyy, kun jaksollisen kasvatuksen hakkuiden osuus on nolla.
Herlin on osin oikeassa . Jk on mo:en enemmistön edun mukaista. Kun puun ylitarjonta vähenee, niin ehkä kantohinnat paranee vähän ainakin. Jos taas menisi niin, että vapaaehtoisuuden sijaan pakotetaan epäedullisiin, toimimattomiin metsänhoitotapoihin yleisemmin, niin ei ole mo:en etu.
Turvemaille tulee ainakin ongelmia lisää jk:n käytön vaatimuksesta , jos ei pidetä sen verran järkeä päässä , että katsotaan minkälaisiin kohteisiin voi jk:n tehdä ja minkälaisiin sitä ei kannata edes yrittää. Käytännönnössä mh:a joskus tehneet /tekevät tietääkin jo miten onnistuu märän turvemaan puunkasvatus harveikon teon jälkeen kuusikoissa.
Keskustelu ei ole kovin interaktiivista Verdessä, kun joutuu monta päivää odottamaan kommentin julkaisua. Tällaisen kuitenkin laitoin.
Pari kommenttia metsänhoitotieteilijän näkövinkkelistä.
Lausumaan 1.
Jatkuvapeitteisen kasvatuksen järkeviin käyttökohteisiin kuuluvat juuri nuo lausumassa luetellut. Kivennäismailla menetelmä tunnetaan kohtalaisen hyvin. Sitä voi halutessaan käyttää, jos metsän uudistumisen edellytykset ovat voimassa eli taimia syntyy. Rehevämmällä alueella on yleensä ylispuustona sekametsä, jonka alle saadaan kuusta, ja karummilla mailla männyn alle mäntyä. Turvemailla menetelmä vaatii vielä lisätutkimuksia joita on meneillään.
Metsähallitus on juuri perustamassa maastoon laajoja koealueita, joilla vertaillaan menetelmien antamia tuloksia. Metsähallitus voinee kuitenkin jo metsäsuunnittelujärjestelmänsä avulla kertoa miten suurista alueista olisi potentiaalisesti kysymys. En kuitenkaan näkisi järkevänä asettaa Metsähallitukselle prosentuaalista jatkuvan kasvatuksen tavoitetta mihin joka vuosi pitäisi päästä, koska menetelmän edellytykset ts. tilanteet vaihtelevat maastossa paljon sekä kasvupaikoittain että puuston rakenteen ja siemensatojen mukaan. Mikäli jatkuvapeitteistä mallia käytetään tilanteessa johon se ei sovi, vaarannetaan puuston uudistuminen.
Lausumaan 2. Eduskunnan paras väline on juuri järkevän kokoinen tuloutustavoite. Mitä pienempi rahamäärä Metsähallitukselta vaaditaan vuosittain, sitä vähemmän sen tarvitsee tehdä avohakkuita.
Puun ylitarjonta voi olla myös teollisuuden investointien edellytys. Jos alkavat ennakoida raaka-aineen niukkuutta, investointeja ei enää tulisi, mikä olisi huono kehitys. Kuitupuun hinta olisi kyllä saatava metsänhoitoon kannustavaksi, muuten pieniläpimittainen puu menee kohta kaikki energiaksi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.