Toimiihan tuo moderointi palstalla vaikka joku sitä on epäillyt .  Kerroin ”jäniskevennykseksi” k-12- vitsin joka oli asiallisesti sitten poistettu. Ja koko muuten asiaa ollut kommentti samalla.   Monesti vain vaikuttaa, että henk. koht. kettuilu sallitaan mutta jäniskevennykset on sitten liikaa.

Laitan tähän vähän asiaankuulumattoman (mutta ei millään pahalla) hakkuualueilta löytyviä ötököitä joiden vastaavuutta  muutamin eri nimimerkkeihin voitaneen pohtia :  Xsyletimus tremulicola (harjavallassa yleinen) , Callidium aeneum ( talvinen työvälines ),  Cryptosephalus quadripustulatus ( kuuluu kuulemma eliittin),  Callidium violaseum ( ahkera yöpostaajakin) , Oxyporus rufus ( opettajanakin tunnettu), Carabus glabratus (eräs jaakoista) , Eucnemis capusina (eräs sepi) , Leptuna nigripes (ravustaja) , Pelecotoma fennica (logistiikan yhdistelijä) , Batrisodes venustus (ei tietoa kuka milloinkin),  Anatis osellata ( innokas hs-kommentaattori), Osmoderma eremita ( sopii vaikka kenelle) ,  jne  onhan niitä paljon muitakin nimimerkkejä ja ötököitä metsissä.

AJ alan  asiantuntijana voinee suomentaa ötököiden nimetkin, jos sopii.

MT kirjoittaa näin: ”Valiokunta edellyttää lausumissaan, että Metsähallitus käyttää metsissään monipuolisesti erilaisia metsänkäsittelymenetelmiä valiten kullekin alueella ja kasvupaikalle parhaiten sopivan.”

Tuo on oikein hyvä linjaus. Toisaalta miksi itsestäänselvyyksiä pitää edellyttää?

Parhaiten sopivasta tietysti tulee vääntöä, kun eri intressiryhmät näkee asiat eri tavoin.

”Valiokunta ehdottaa, että maa- ja metsätalousministeriö selvittää, miten valtion metsissä voidaan lisätä jatkuvaa kasvatusta vuoden 2022 loppuun mennessä.”

Tämä ei ole hyvä kirjaus. On siis vailla perusteita päätetty, että jatkuvan kasvatuksen osuus on parhaiten soveltuvan kriteereihin peilaten liian pieni. Minusta hoidon linjauksiin ympäristönäkökohtia tukemaan pitäisi kirjata tavoitteeksi pääpuulajien jakautuman tasaamisen tai monipuolistamisen ja puuston erirakenteisuuden lisäämisen kasvatusmetsissä ja edellytysten luomisen tälle muutokselle. Suomeksi sanottuna koivun osuuden nostamisen ja kuusen vähentämisen.

Valitettavasti keskustelu on jumiutunut akselille avohakkuu – jatkuva kasvatus, mikä ei todellakaan tue käsitystä maailman johtaviin kuuluvasta metsätalousmaasta.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1605884

Kunhan Metsähallituksen koealueet ovat jokusen vuoden vanhat, sinne voisi tehdä kesäretken. Lisäämismahdollisuuksien tutkimiseen riittänee juuri tuo koealojen perustaminen.

Metsähallituksen maat painottuvat Pohjois-Suomeen karuille ja ilmastollisesti ääreville maille, niissä lienee myös paljon ojitettuja turvemaita (?) ja porolaitumia. Tätä taustaa vasten jatkuvapeitteisyys lienee monesti hyvä vaihtoehto heille. Avohakkuun osuus vuotuisesta uudistusalasta on kuitenkin jo valmiiksi pieni. Suurimmat mahdolliset jatkuvapeitteiset lisäalueet sijaitsevat varmaan ojitetuilla turvemailla.

Suomussalmelta kun lähtee E63:sta pohjoiseen niin vähän Reijo Kelan tilataideteoksen jälkeen tulee oikealla puolella näkyviin erikoinen hakkuu. Siinä näyttäisi olevan kyse avohakkuusta mutta säästöpuuryhmiä on todella paljon ja isoimmat niistä varmaan 0,5ha. Sen lisäksi yksittäisiä säästöpuita on jätetty hyvin tiuhaan. Joko tuo on FSC-hakkuu suojelualueineen tai sitten mahdollisesti joku Metsähallituksen kokeilu. FSC:ssä säästöpuita voi jäädä paljon, koska monet puulajit ovat siinä suojeltuja kunhan ovat vähintään 10cm paksuja, esim pajut ja pihlajat. Otin auton ikkunasta videon tuosta leimikosta.

Metsissä on nykyisin enemmän puuta kuin koskaan ja lisäksi jyrkkiin jokirinteisiin muodostuu metsiä, joita ei hakata koskaan. Tuskin hakkuuaukkoon kannattaa jättää töröttämään muutamia puita. Sehän on kansantaloudellists haaskausta. Parempi puu selukattilassa kuin kymmenen hakkuuaukossa. Vuosisatoja olemme selvinneet ilman jättöpuita.