Tiesin, että Visvapallero osaa ottaa pienet piikit miehekkäästi vastaan. Hyvä!

Muutama jutska.

Asioita voi opiskella ihan missä iässä tahansa. Ei tartte olla korkeakoulua eikä tieteellistä, mutta ihan vaan että käsityskyky paranisi. Ihan beisikki olisi jo tosi hyvä.

”..yhtä asiaa ei tarvitse hävetä.” Kuulostaa aika surulliselta jos on vaan 1 asia jota ei tarvitse hävetä. Usein häpeän tunteet on aika turhia, ikään kuin itse keksittyjä. On niitä pakko olla useampia, sinullakin.

Nuo suunsoittajat on minustakin rasittavia. En vaan ymmärrä mikä yhteys heidän mahdollisella virnuilullaan on onnistumisen tunteeseesi yrittämisen suhteen. Ei kai virnuilu nyt vaikuta tuon taivaallista siihen menikö vuosikymmenet hukkaan vai ei.

Juu, niinhän se on. Onnistuminen tuntuisi vielä paremmalta silloin jos samaan aikaan toinen ei olisi onnistunut.

Mutta mitä olet kirjoituksissasi kertonut niin olet varakas mies. Auto ja talo ja ruokaa pöydässä. Ja vaikka mitä äveriästä meininkiä, ihan ulkomaan reissustakin taisi olla juttua!  Tietokoneen käyttämiseen liittyvä harrastushaavekin sinulla taitaa olla jo hyvän matkaa toteutumassa ja taitaa olla ihan mieluinen, joskin aikaa vievä. Eihän siinä mitään sitten, kiinni vaan kuin kusiainen korteen!

Hemputtaja: ”Metsälehden Makasiinissa 5/2021 on paljon tarinaa otsikolla ”Väärää menetelmää ei ole”. Pisti silmään kuvan päällä oleva avohakkuun arvionti.

Siinä kerrottiin haittana ”elinympäristön katoaminen laajalta alalta”. Mielestäni väärin sanottu. Yksi elinympäristö kyllä muuttuu äkisti, mutta ei se mihinkään katoa. Muuttuu toisenlaiseksi muutamaksi vuodeksi.

Samassa aviisissa kerrotaan myös uudistusalojen keskikoosta. Pohjoisess 3 ha ja Etelässä 1,1 – 1,5 ha. Voikohan noita pitää laajoina aloina.”

Elinympäristö voi kadota, lähtökohdasta riippuen, jos alueelle tehdään avohakkuu. Esim. luonnontilaisen metsän päätyminen talousmetsäksi taatusti hävittää elinympäristön. Mutta jos elinympäristö käsitteenä otetaan punaisesta kirjasta, mikä tahansa hakkuu aiheuttaa saman tuloksen. Avohakkuut vaan sattuu joidenkin silmään enemmän kuin toisten.

Avohakkuiden koosta oli kiinnostava vertailu. Yleensä ruotsalaisista puhuttaessa muistetaan mainita, että siellä jätetään hakkaamatta paljon enemmän puustoa kuin meikäläisissä aukoissa. Sen lisäksi, että Ruotsissa hakataan kasvusta yli 90%, myös aukkojen koko on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Sitä ehkä ruotsalaista käytäntöä ihannoivat haluavat tännekin.

Rovaniemen koealoissa jäi harmittamaan yksi asia. Vaikka tutkijat ihan aiheellisesti sanovat, ettei avohakkuun kieltämiselle ole perusteita, jaksollisesta kasvatuksesta puhutaan vain tasaikäisrakenteisena kasvatuksena. Erirakenteinen jaksollinen menetelmä puuttuu. Lieneekö maaperä niin karua, että mänty on ainoa kasvatuskelpoinen puulaji.

Poteroitumiskommentti on myös erikoinen. Artikkelissa todetaan kaikki ne syyt, miksi jk-markkinointi on kestämättömällä pohjalla. Ei noiden syiden takia jaksolliseen menetelmään päätyminen ole poteroitumista.

Hyvin FSC- sertiin mahtuvat aukotkin voi olla esim. 150 ha , kunhan jätetään väliin aina muutamia isoja säästöpuuryhmiä.  Noinhan se toimii toisessa naapurissa.    Kun Suomessa se ei käy (ja varmaan hyvä niin), ja täällä jää hakkuusäästöä n. 20 milj. mottia/v. niin CO2-nieluakin syntyy koko ajan ”itsekseen” paljon lisää .   Mutta joillekin toisten metsien suojeluintoisillehan ei tunnetusti riittäisi mikään, niin ihan sama mitä tehdään aina on muka liian vähän tehty.    Jos sitten mentäisiin siihen heidän tavoittelemaansa ihannetilanteeseen eli kaikki metsät suojeltuja reservaatteja, niin ei riitä enää rahaa palkkoihin, terveydenhoitoon ym.  eikä tyhjäntoimittajien eikä muidenkaan avustuksiin.    Lainarahahanat on sulkeutumassa koska inflaatio nostaa lainakuluja koko ajan.

”Onnistuuko FSC:ssä, että jätetään isoihin aukkoihin 0,3 hehtaarin säästöpuuryhmiä, jotka sitten hakataan taimikoiden vakiinnuttua pienaukoiksi?”

Siihen saakka onnistuu että luontojärjestöjen oma sertifikaatti FSC kyllä sallii isojen aukkohakkuiden tekemisen.Miksi näin sitä esim Greenpeace ei kerro.