Kristallipallia ei ole. JOS minä olen päättänyt ostella metsäpalstoja, minulla on oltava jo vuosien seurantaa hinta/laadusta, muista havittelijoista ja heidän mahd. aikomuksistaan. Kun puuston määrät,kasvut,sijainnit, kasvupaikat yms. tekijät on vertailtavassa jonossa, räknätään oman rahan,omien metsien ja ostokkaan heti hakattavuus sekä rahoituksen hinta.

Nyt on esim. ostometsien hakattavan tukin hinta niin korkealle hinnoiteltu, että vain määrissä voi ”rikastua”. Metsän tekninen laatu,ojat,tiet,rajanaapuruus… Pyyntihinta on monesti myhistyksen ukon allakoima. Jos kisassa on Torna tai metsärahasto, niille häviö ylihinnasta ei harmita. Harmittaa vaan metsien kulkeutuminen kauas pois.

Siinä myhistyksen nau’utus on ihan pe……ä.

AJ: ”Onko siis niin että jatkuva malli on hyvin kannattava optimitilanteessa ja heikosti kannattava jos taimia ei synny, jolloin keskimääräinen kannattavuus jää samoihin lukemiin kuin jaksollisessa mallissa”.

Puuki: ”Jk on useimmissa tapauksissa keinotekoinen metsänhoidon  menetelmä koska siitä puuttuu norm. kiertoon kuuluva lehtipuuvaihe”.

Voisi ajatella niinkin, että vähällä jk päästäisi, jos tulisi 50 vuoden sulkuajan jälkeen valmiiksi muutamassa vuodessa?

Meikäläinen on hoitanut asiat niin, että vaimon yhteismetsäomistuksen jaksollisen hyviä tuottoja on sijoitettu osakkeisiin ja rahastoihin.  Kun perintöverojen maksun aika tulee, niin jälkipolvi voi vapaasti päättää mistä sijoitusinstrumentistä ottaa rahan veron maksuun.   Yhteismetsä ei tähän reagoi.  Ei reagoinut silloinkaan kun eräs osakas kuoli.

Tietystihön on, että ne sijoitukset ovat tuottaneet monta kertaa paremmin kuin metsän omistus, mutta sehän onkin ideologinen asia.

Kauppias ostaa jonkun tuotteen ja myy sen edelleen. Edelleen myydessä kauppiaan pitää saada ostohinta, ostosta ja myynnistä syntyneet kulut ja oma vaivanpalkka sekä jos raha on ollut kiinni tuotteessa pitempään, niin tietysti joku korko, esim. lainankorko tavarassa kiinni oleelle rahalle. Eli hinnat muodostuu tuottojen ja kulujen erotuksesta.

Metsän hinnanmäärittely ei millään tavalla poikkea tästä. Se on tuottojen ja kulujen erotus. Riskit kukin hinnoittelee sitten omalla tavallaan. Kun metsässä tuotot ja kulut ovat kaukana toisistaan, korkoa käyttämällä hinnat on saatava yhteismitallisiski, että tuottojen ja kulujen erotuksen voi laskea.

No mihin metsänomistajan kannattaa taloudellisesti pyrkiä. Tulojen ja menojen mahdollisimman suureen määrään. Mutta tietenkin on otettava huomioon korko, kun kulut ja tuotot ovat kymmenien vuosien päässä toisistaan aivan samoin kun kauppiaankin.

Ei se velkainen kauppias voi myydä tavaraa eteenpäin ottamatta huomioon tavaran säilyttämisestä syntyväöä korkokulua. Kun on olemassa myös inflaatio, tavaran hinta on voinut nousta siellä varastossa. Siksi metsätaloudessakin käytetään reaalikorkoa, joka ottaa inflaation huomioon.

Tulevaisuutta emme kukaan tiedä, mutta on se nyt herra paratkoon hyvä tietää mistä se hinta muodostuu ja mihin kannattaa taloudellisesti pyrkiä.

Mehtäukko kirjoittaa nyt aivan eri asiasta, mitä edellä yritin kertoa.

Hinta muodostuu markkinoilla, eihän sitä kukaan kiellä. Metsänostossahan on kyse siitä, mitä minun kannataa metsästä maksaa. Et voi ostaa, jos markkinat hinnoittelevat syystä tai toisesta sen liian kalliiksi. Aikanaan metsiä ostettaessa hinnanmuodostus heitteli tavattomasti. Joskus joku osti sellaisella hinnalla, mitä itse en olisi missään nimessä ollut valmis maksamaan. Toisinaan olisin voinut maksaa melkein tuplasti. Eikä niitä avuttomilta mökin mummoilta ostettu vaan pääsääntöisesti välittäjiltä.

Kun metsiä aikanaan muutamana vuonna, siirtymäkauden aikana, puoli työkseni ostin, niin aivan oleellista oli mahdollisimman tarkka tieto siitä, mitä minun kannattaa metsästä maksaa. Se teki kaupanteosta helppoa ja suorastaan hauskaa. Voi heti ostaa, jos hinta oli kohdalla jne. Nopeat syövät hitaat. En ikinä olisi ostanut ainoatakaan palstaa jonkun toisen antaman hinta-arvion mukaan.